Omatunto

François Chifflart: Omatunto

Omatunto on ihmisen sisäinen kokemus, jonka on oletettu neuvovan ihmistä erilaisissa tilanteissa. Yleensä omantunnon "olemassaolo" havaitaan, kun yksilö katuu tekoaan tai jättää tekemättä vääränä pitämänsä teon. Psykoanalyysissä omaatuntoa vastaa yliminän käsite. Omastatunnosta käytetään myös muita ilmaisuja, esimerkiksi moraalinen vaisto. Psykologia pyrkii selittämään omanatuntona tunnettua ilmiötä erilaisista lähtökohdista.

Esimerkiksi valan sijasta annettavat vakuutukset vetoavat "kunniaan ja omaantuntoon". Yhdistyneitten kansakuntien ihmisoikeuksien julistus alkaa toteamuksella:

Kaikki ihmisolennot syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.

Omantunnon alkuperä

Omantunnosta on annettu erilaisia määritelmiä:

• Käskevä, autoritaarinen tai periksiantamattomuuden merkitystehtävä (Butler 1726).
• Aktiivinen, täytäntöönpaneva tai konkretisoiva merkitystehtävä (Broad 1930).
• Ajatteluun, tietoon tai pohdiskeluun liittyvä merkitystehtävä (Butler 1736).
• Vartioiva, uhkaava tai katumusta tuottava merkitystehtävä (Sokrates noin 380 eaa. ja Kant 1797).

Jokaisesta omantunnon merkitystehtävästä tarkentuu sitten määritelmä seuraavien näkökulmien mukaan:

• Yksilöllinen mielen heijastus yhteiskunnassa vallitsevista tavoista (Clifford 1879).
• Hengellinen aisti, jolla voi kuulla Jumalan puhetta oikeasta ja väärästä (Raamattu, Hebr. 5. 11-14).
• Tietynlainen kyky erottaa hyvä pahasta (Mackenzie 1901).
• Sympatian ja empatian tuntemusten perusta (Smith 1759).
• Tunnejärjestelmä, joka on samanlainen kuin isänmaallisuus tai rakastuminen (Shand 1914).
• Mielessä oleva kuva todellisesta, ihanteellisesta tai tavoiteltavasta minästä (Lillie 1966).
• Moraalisten asioiden perinpohjainen pohdiskelu (Lillie 1966).

Omantunnon alkuperästä on olemassa erilaisia näkemyksiä. Charles Darwinin mukaan korkeammat eläimet ilmentävät merkkejä omastatunnosta, joista ihmisen omatunto kehittynyt. Hänen mukaansa mikä tahansa sosiaalinen eläin, jonka älyllisyys kehittyisi riittävästi, omaksuisi väistämättä moraalin tai omantunnon.

Sairas omatunto

Perusteita vailla oleva neuroottinen syyllisyydentunne ei ole omantunnon normaalia toimintaa. Henkisesti sairaat ihmiset voivat tuntea omantunnon tuskia täysin merkityksettömistä asioista.

Omantunnonkysymys

Omantunnonkysymykseksi kutsutaan sellaista poliittista, eettistä tai moraalista kysymystä, jossa yksilöt ovat erityisen herkkiä rikkomaan yleistä mielipidettä vastaan sisäisen tunteensa pakottamina. Suomen eduskunnassa eduskuntaryhmät perinteisesti suovat tällaisissa asioissa kansanedustajilleen oikeuden äänestää vapaasti. Tyypillisesti omantunnonkysymyksiksi on laskettu lisääntymiseen, uskontoon ja aseistakieltäytymiseen liittyvät lait.

Populaarikulttuurissa

Sarjakuvissa omatunto kuvataan kahdeksi hahmoksi, jotka kiistelevät usein tuimastikin periaatteista, joiden mukaan ne isääntäänsä ohjaavat.

Katso myös

• Moraali
• Normi

Aiheesta muualla

• Omantunto suomenkielissä Raamatussa (1933/1938)
• Suomen evankelisluterilaisen kirkon lyhyt näkemys aiheesta Viitattu 12.2.2007
• Mannerheimin lastensuojeluliitto: Lapsi kasvaa ja kehittyy. Viitattu 12.2.2007