Ero sivun ”Turkiskoi” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
tästäkin lisää juttua
MastiBot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.3) (Botti lisäsi: it:Tarma, pt:Traça-da-lã
Rivi 54: Rivi 54:


[[en:Tinea pellionella]]
[[en:Tinea pellionella]]
[[it:Tarma]]
[[lt:Kailinė kandis]]
[[lt:Kailinė kandis]]
[[nl:Gewone pelsmot]]
[[nl:Gewone pelsmot]]
[[no:Pelsmøll]]
[[no:Pelsmøll]]
[[pl:Mól kożusznik]]
[[pl:Mól kożusznik]]
[[pt:Traça-da-lã]]
[[ru:Моль шубная]]
[[ru:Моль шубная]]

Versio 3. maaliskuuta 2013 kello 00.57

Turkiskoi
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Koimaiset Tineoidea
Heimo: Aitokoit Tineidae
Alaheimo: Tineinae
Suku: Tinea
Laji: pellionella
Kaksiosainen nimi

Tinea pellionella
Linnaeus, 1758

Katso myös

  Turkiskoi Wikispeciesissä
  Turkiskoi Commonsissa

Turkiskoi (Tinea pellionella) on aitokoiden heimoon kuuluva pikkuperhonen. Sitä tavataan silloin tällöin asunnoista, joissa sen toukat voivat vahingoittaa tekstiiilejä.

Koko ja ulkonäkö

Turkiskoilla on täysikasvuisena metallinhohtoiset, vaalean kullanruskeat tai harmaanruskeat etusiivet. Siiven keskellä on pieni mutta selvästi erottuva, lähes musta täplä. Lisäksi lähempänä siiven tyveä on toinen, yleensä himmeämpi tumma täplä. Takasiivet ovat puolestaan kiiltävän kellanharmaat. Siipiväli on 9–15 mm.[1][2][3]

Hyvin samannäköisiä lajeja ovat pöllönpesäkoi (Tinea svenssoni) ja pulunpesäkoi (Tinea columbariella). Turkiskoin erottaminen etenkin jälkimmäisestä voi vaatia genitaalipreparaatin tekemistä ja sen tutkimista mikroskoopilla.[3]

Toukka on hidasliikkeinen, valkoinen ja sillä on tummanruskea pää ja niskakilpi. Toukka pysyttelee koko ajan kuiduista rakentamansa suojaputken sisällä ja liikkuessaankin kuljettaa putkea mukanaan.

Levinneisyys ja lentoaika

Turkiskoita tavataan lähes koko holarktisella alueella. Se puuttuu kuitenkin esimerkiksi Skandinavian pohjoisimmista osista sekä Islannista. Vieraslajina se on levinnyt Australiaan ja Uuteen Seelantiin. Pääasiallinen lentokausi on kesäkuusta elokuuhun, mutta sopivala paikalla perhosia voi tavata aikaisemminkin.[3][4]

Elinympäristö ja elintavat

Perhoset ovat aktiivisia illalla ja yöllä, jolloin niitä lentää myös valojen luokse. Päivisin ne piilottelevat. Vaikka perhonen on tunnettu tavastaan viihtyä ihmisasunnoista vahingoittaen tekstiilejä, yleisemmin se elää luonnossa, lintujen pesissä.[3] Aikuinen perhonen on hyvin lyhytikäinen ja se elää ain 4–6 vuorokautta. Naaras ei juurikaan liiku vaan koiraat lentelevät etsien naaraita.[5]

Turkiskoin toukat syövät ravinnokseen erityisesti turkis- ja villavaatteiden sekä -kankaiden kuituja, joista ne myös kehräävät putkimaisen suojaverhon ihonsa peitteeksi. Jotta toukat jaksaisivat kehrätä ympärilleen suojaputken, niiden on löydettävä runsaasti ravintoa heti munista kuoriuduttuaan. Toukat ovat myös hyvin valonarkoja, joten niiden parhaimpia kasvuympäristöjä ovat pimeät, suojaisat tilat, joissa on runsaasti syötävää kuitumateriaalia. Luonnossa perhonen lisääntyy lintujen pesissä, joissa toukka syö irronneita höyheniä sekä hyönteisten jäänteitä. Toisin kuin vaatekoille, turkiskoin toukalle kelpaa tarvittaessa ravinnoksi myös kasviperäinen kuitu, kuten puuvilla.[3] Sen on todettu syövän myös nahkatuotteita ja jopa mausteita. Vaatekoista poiketen turkiskoin toukka ei kiinnittäydy vaatekuituihin.[5] Toukka tekee vaatteisiin ison ja teräväreunaisen, ympäristöstään siistin reiän.[6]

Naaras munii vajaa 50 munaa, jotka se ripottelee sinne tänne sopivaa ravintoa tarjoavaan ympäristöön. Toukat kuoriutuvat vajaan viikon kuluessa ja niiden kehitys kestää kahdesta kolmeen kuukautta. Kasvaessaan toukka laajentaa suojaputkea, jonka sisällä se piilottelee. Täysikasvuinen toukka vaeltaa suojaiseen paikkaan koteloitumaan ja kotelovaihe kestää viikosta pariin viikkoon.[5] Toukka koteloituu suojaputkensa sisälle ja aikuisen perhosen kuoriutuessa kotelo työntyy osittain ulos putkesta.[3]

Lähteet

Aiheesta muualla