Ero sivun ”Sauvo Puhtila” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 11: | Rivi 11: | ||
| ammatti = Sanoittaja, toimittaja, säveltäjä |
| ammatti = Sanoittaja, toimittaja, säveltäjä |
||
| siviilisääty = |
| siviilisääty = |
||
| puoliso = [[Kirsti Puhtila]] |
| puoliso = [[Kirsti Puhtila]] (1929-2006) |
||
| vanhemmat = |
| vanhemmat = |
||
| lapset = [[Matti Puhtila]] ja [[Petri Puhtila]] |
| lapset = [[Matti Puhtila]] ja [[Petri Puhtila]] |
||
Versio 6. joulukuuta 2012 kello 00.59
| Sauvo Puhtila | |
|---|---|
 Sauvo Puhtila leikkaamassa ääninauhaa 1960-luvun alkupuolella radiossa |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. huhtikuuta 1928 Helsinki |
| Ammatti | Sanoittaja, toimittaja, säveltäjä |
| Puoliso | Kirsti Puhtila (1929-2006) |
| Lapset | Matti Puhtila ja Petri Puhtila |
| Muut tiedot | |
| Lempinimet | Saukki |
Niilo Sauvo Pellervo Puhtila (s. 27. huhtikuuta 1928 Helsinki), tunnettu paremmin nimellä Saukki, on sanoittaja (monella eri nimimerkillä), säveltäjä ja radiotoimittaja. Saukki on ollut vahva vaikuttaja suomalaisella musiikkialalla. Uransa aikana Puhtila työskenteli monien suomalaisen viihteen suurnimien, kuten Laila Kinnusen, Jaakko Salon, Annikki Tähden ja Olavi Virran kanssa. Hän vaikutti myös Yleisradiossa toimittajana, nuorten ajanvieteohjelmien päällikkönä ja lopulta viihdepäällikkönä.[1]
Puhtila oli mukana perustamassa ELVIS RY:tä, ja hän muun muassa juonsi ensimmäisen Sävel on vapaa -lähetyksen vuonna 1970.
Toimittuaan noin 25 vuotta musiikkialalla Sauvo Puhtila jäi eläkkeelle Yleisradion viihdepäällikön tehtävästä vuonna 1979. Reino Helismaa -palkinnon Puhtila sai 1999 ja Juha Vainio -palkinnon 2002. Useiden eri nimimerkkien käytön vuoksi hänen työnsä ei ole aiemmin saanut sille kuuluvaa huomiota. Hän on myös pysynyt pois julkisuudesta omasta halustaan.[2]
Puhtilan puoliso oli toimittaja, kirjailija ja sanoittaja Kirsti Puhtila (1929-2006) ja pojat toimittaja Matti Puhtila (1958-2005) sekä sanoittaja-sarjakuvapiirtäjä Petri (Putri) Puhtila.
Sauvo Puhtila on nykyään jättäytynyt kokonaan pois julkisuudesta ja hän asuu helsinkiläisessä vanhainkodissa.
Sauvo Puhtilan sanoitusura
Sauvo Puhtilan ensimmäiset sanoitukset julkaistiin 1951.[1] Aikaa myöten hänestä tulikin Suomen ahkerimpia sanoittajia. Saukki sanoitti ja käänsi etupäässä iskelmiä, 1950-luvulla varsinkin italialaisia. Aikaa myöten mukaan tulivat myös esimerkiksi lastenlaulut ja hengelliset laulut. Saukin hedelmällisin kausi sanoittajana sijoittuu aikavälille 1955−1965. Sanoitustyön lisäksi hän sävelsi muutamia iskelmiä, kuten Annikki Tähden Humppa-Veikkojen kanssa vuonna 1961 levyttämän Villit ruusut, sekä lastenlauluja.
Saukki piti tärkeänä, että hänen tekstinsä täyttivät runousopin vaatimukset. Esikuvikseen runoilijoina hän on maininnut Eino Leinon, Yrjö Jylhän, Aaro Hellaakosken ja Aale Tynnin. [3]
Saukin sanoitukset ovat helposti laulettavia ja mieleen jääviä. Niiden tunnettuutta heikentää kuitenkin hänen käyttämiensä nimimerkkien runsas määrä: 13. Toisaalta niiden taakse piiloutumisen ymmärtää, sillä toimittajana ja viihdepäällikkönä hän oli työnsä puolesta paljon julkisuudessa.
Hänen arvioidaan sanoittaneen ja kääntäneen noin 9 000 laulua, joista suurin osa on vielä levyttämättä.
Sauvo Puhtilan käyttämät nimimerkit:
- Jim
- Merja
- S. Puustinen
- P. L. Saarinen
- Pekka Saarto
- Salla S.
- Santeri
- Saukki
- Jukka Terä
- Tikka
- Timjami
- Solja Tuuli
- Veikko Vallas[4]
Pääperiaatteena nimimerkkien käytössä oli, että Scandialle sanoituksia tehdessään hän käytti Saukkia ja muille tehdessään muita nimimerkkejä.
Saukki ja Oravat
Parhaiten Puhtila muistetaan Saukista ja Pikkuoravista; Pikkuoravien osat lauloi Eino Virtanen. Levytettäessä hän lauloi hitaasti, ja levyn kierroksia lisättäessä saatiin oravaääni. Virtasen äänen tunnistaa laitettaessa 45 kierroksen levyn soimaan 33 nopeudella. Vaikka levytysten kohdalla useimmiten puhutaan Pikkuoravista, etiketeissä esittäjät olivat muodossa Saukki ja Oravat. Saukista ja Pikkuoravista tuli aikojen mittaan käsite; vielä nykyäänkin heidän esittämiään lauluja soitetaan radion lastenohjelmissa. Saukin ja Pikkuoravien ensimmäinen levytys "Pikkuoravien joululaulu" tehtiin vuonna 1959 ja viimeinen "Pikkuoravien hyppyrilinko" vuonna 1978. Saukin ja Pikkuoravien ensimmäinen EP-levy (Jöröjukka-rock, Saukki-sedän lastentunti, Elmerin humppa, Pikkuoravien tuutulaulu) nousi Suomen myydyimpien EP-levyjen listalla vuonna 1961 kahdeksanneksi. [5] Kråklund Records julkaisi esityksistä cd-levyn vuonna 1999.
Diskografia
- Saukki & Oravat, 1965
- Saukki & Oravat, 1989
- Saukki & Oravat, 1999
Lähteet
- ↑ a b Sauvo Puhtila Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksessa
- ↑ Sauvo Puhtilalle kunniapalkinto elämäntyöstä - SELVIS 03/02
- ↑ Lasse Erola: Olavi Virta ja hänen maailmansa, s. 120. Helsinki: Ajatus Kirjat, 205.
- ↑ Sauvo Puhtilan sanoitustuotanto 1900-luvulla Suomen Äänitearkiston tietokannassa
- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1962, s. 310. Otava 1961, Helsinki.