Ero sivun ”Oskar Werner” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
EmausBot (keskustelu | muokkaukset)
botit
286 035 muokkausta
p r2.7.3) (Botti lisäsi: sh:Oskar Werner
Abc10 (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
97 234 muokkausta
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
{{Näyttelijä
| nimi = Oskar Werner
| kuva =
| kuvankoko =
| kuvateksti =
| syntymäaika = [[13. marraskuuta]] [[1922]]
| syntymäpaikka = [[Gumpendorf]], [[Itävalta]]
| aktiivisena =
| kuolinaika = {{Kuolinaika ja ikä|13|11|1922|23|10|1984}}
| kuolinpaikka =
| oikea nimi = Oskar Josef Bschließmayer
| muut nimet =
| ammatti = näyttelijä
| puoliso =
| avopuoliso =
| kotisivu =
| merkittävät roolit =
| imdb = 0921459
| elonet = he54pa
| amg =
| palkinnot =
| ehdokkuudet =
}}
[[Tiedosto:GuentherZ 2007-03-15 2734 Wien06 Marchettigasse Oskar Werner-2.jpg|thumb|250px|Oskar Wernerin muistolaatta Wienin Mariahilfissä Marchettigasse 1 A:n seinässä.]]
[[Tiedosto:GuentherZ 2007-03-15 2734 Wien06 Marchettigasse Oskar Werner-2.jpg|thumb|250px|Oskar Wernerin muistolaatta Wienin Mariahilfissä Marchettigasse 1 A:n seinässä.]]
'''Oskar Werner''' (alk. ''Oskar Josef Bschließmayer'', [[13. marraskuuta]] [[1922]] – [[23. lokakuuta]] [[1984]]) oli [[itävalta]]lainen [[näyttelijä]], jonka kansainvälinen maine sai alkunsa [[Francois Truffaut|Francois Truffaut’n]] ohjaamasta elokuvasta ''[[Jules ja Jim]]'' .
'''Oskar Werner''' (alk. ''Oskar Josef Bschließmayer'', [[13. marraskuuta]] [[1922]] [[Gumpendorf]], [[Itävalta]] – [[23. lokakuuta]] [[1984]]) oli itävaltalainen [[näyttelijä]], jonka kansainvälinen maine sai alkunsa [[Francois Truffaut|Francois Truffaut’n]] ohjaamasta elokuvasta ''[[Jules ja Jim]]''.


Werner syntyi [[Gumpendorf]]issa, joka on nykyään osa [[Mariahilf]]in kaupunginosaa [[Wien]]issä. Hän pääsi 18-vuotiaana [[Burgtheater|Burg-teatteriin]], Itävallan kansallisteatteriin, ja teki ensiesiintymisensä lokakuussa 1941, mutta joutui [[Wehrmacht]]iin marraskuussa. Hän oli [[pasifismi|pasifisti]]<ref name=spiegel/> ja teeskenteli loukkaantumista putoamalla hevosen selästä. Hän pääsi perunankuorijaksi ja vessojen siivoojaksi. Vuonna 1944 hän avioitui puoliksi juutalaisen Elisabeth Kallinan kanssa. He saivat tyttären Eleonoran ja pakenivat sodan loppuajaksi [[Wienerwald]]iin.
Werner pääsi 18-vuotiaana Itävallan kansallisteatteriin [[Burgtheater|Burg-teatteriin]] ja teki ensiesiintymisensä lokakuussa 1941, mutta joutui jo marraskuussa [[Wehrmacht]]iin. Hän oli [[pasifismi|pasifisti]]<ref name=spiegel/> ja teeskenteli loukkaantumista putoamalla hevosen selästä. Hän pääsi perunankuorijaksi ja vessojen siivoojaksi. Vuonna 1944 hän avioitui puoliksi juutalaisen Elisabeth Kallinan kanssa. He saivat tyttären Eleonoran ja pakenivat sodan loppuajaksi [[Wienerwald]]iin.


[[Tiedosto:Grab von Oskar Werner.jpg|thumb|right|Oskar Wernerin hauta.]]
[[Tiedosto:Grab von Oskar Werner.jpg|thumb|right|Oskar Wernerin hauta.]]
Sodan päätyttyä hän palasi Burg-teatteriin. 1950 hän esiintyi Englannissa, jossa hän näytteli englanninkielisessä versiossa näytelmästä ''Der Engel mit der Posaune'' roolin, jota hän oli aiemmin esittänyt. Muutaman Saksassa ja Itävallassa tekemänsä elokuvaroolin jälkeen hän siirtyi [[Hollywood]]iin, jossa hän näytteli sotaelokuvassa ''Vakoilijana omassa maassaan''. Luvatut lisäroolit jäivät kuitenkin toteutumatta, ja hän palasi Eurooppaan asettuen [[Liechtenstein]]iin. Ura teatterissa jatkui, ja tauon jälkeen hän näytteli jälleen myös elokuvissa, muun muassa [[Max Ophüls]]in ohjaamassa ''[[Lola Montès]]issa''. [[Francois Truffaut|Francois Truffaut’n]] ohjaus ''[[Jules ja Jim]]'' toi hänelle niin kriitikkojen arvostusta kuin kansainvälistä huomiotakin. Sen jälkeen hän teki useita rooleja, muun muassa palkitut ''[[Narrilaiva]]'' (1965) ja ''[[Mies kylmästä]]'' (1965), ja vuonna 1966 Truffaut’n ohjauksessa kirjoja polttavan palomiehen roolin elokuvassa ''[[Fahrenheit 451 (elokuva)|Fahrenheit 451]]''. Viimeinen rooli hänellä oli elokuvassa ''[[Kirottujen laiva]]'' (1972).
Sodan päätyttyä Werner palasi Burg-teatteriin. 1950 hän esiintyi Englannissa, jossa hän näytteli näytelmän ''Der Engel mit der Posaune'' englanninkielisessä versiossa roolin, jota hän oli jo aiemmin esittänyt. Muutaman Saksassa ja Itävallassa tekemänsä elokuvaroolin jälkeen hän siirtyi [[Hollywood]]iin, jossa hän näytteli sotaelokuvassa ''[[Vakoilijana omassa maassaan]]''. Kun luvatut lisäroolit jäivät toteutumatta, hän palasi Eurooppaan ja asettui [[Liechtenstein]]iin. Ura teatterissa jatkui, ja tauon jälkeen hän näytteli jälleen myös elokuvissa, muun muassa [[Max Ophüls]]in ohjaamassa ''[[Lola Montès]]issa''. [[Francois Truffaut|Francois Truffaut’n]] ohjaus ''[[Jules ja Jim]]'' toi hänelle niin kriitikkojen arvostusta kuin kansainvälistä huomiotakin. Sen jälkeen hän teki useita rooleja, muun muassa palkitut ''[[Narrilaiva]]'' (1965) ja ''[[Mies kylmästä]]'' (1965), ja vuonna 1966 Truffaut’n ohjauksessa kirjoja polttavan palomiehen roolin elokuvassa ''[[Fahrenheit 451 (elokuva)|Fahrenheit 451]]''. Viimeinen rooli hänellä oli elokuvassa ''[[Kirottujen laiva]]'' (1972).


[[Tiedosto:Teixlburg.png|thumb|right|Oskar Wernerin entinen asuintalo Liechtensteinissa.]]
[[Tiedosto:Teixlburg.png|thumb|right|Oskar Wernerin entinen asuintalo Liechtensteinissa.]]
Rivi 11: Rivi 34:


Wernerillä on poika Felix Florian Werner suhteesta Diane Andersonin kanssa.<ref name=spiegel>[http://www.spiegel.de/kultur/kino/0,1518,128131,00.html Der Erbe des Unbestechlichen, Spiegel Online.] Viitattu 11.8.2010 {{de}}</ref>
Wernerillä on poika Felix Florian Werner suhteesta Diane Andersonin kanssa.<ref name=spiegel>[http://www.spiegel.de/kultur/kino/0,1518,128131,00.html Der Erbe des Unbestechlichen, Spiegel Online.] Viitattu 11.8.2010 {{de}}</ref>

==Filmografia==
* ''Engel mit der Posaune, Der'' (''[[Tuomion enkeli]]'') 1948
* ''[[Eroica (vuoden 1949 elokuva)|Eroica]]'' 1949 (Karl)
* ''The Wonder Kid'' (''[[Kiristäjien jäljillä]]'') 1950
* ''Decision Before Dawn'' (''[[Vakoilijana omassa maassaan]]'') 1951
* ''Mozart'' (''[[Kuolema ei heitä erottanut]]'') 1955
* ''Der Letzte Akt'' (''[[Hitlerin viimeiset päivät]]'') 1955 (kapteeni Wüst)
* ''Lola Montès'' (''[[Skandaalikuningatar Lola Montès]]'') 1955 (opiskelija)
* ''Jules et Jim'' (''[[Jules ja Jim]]'') 1961 (Jules)
* ''The Spy Who Came in from the Cold'' (''[[Mies kylmästä (elokuva)|Mies kylmästä]]'') 1965 (Fiedler)
* ''[[Fahrenheit 451]]'' 1966 (Guy Montag)
* ''The Shoes of the Fisherman'' (''[[Kalastajan kengät]]'') 1968
* ''Interlude'' (''[[Välikohtaus]]'') 1968 (Stefan Zelter)
* ''Columbo: Playback'' (''[[Columbo]]'': "Kuolema kuvaruudussa") 1974
* ''Voyage of the Damned'' (''[[Kirottujen laiva]]'') 1976 (tri Kreisler)


==Lähteet==
==Lähteet==
Rivi 17: Rivi 56:
==Aiheesta muualla==
==Aiheesta muualla==
*[http://www.oskarwerner.com/Rebell.html Oscar Werner -sivusto]
*[http://www.oskarwerner.com/Rebell.html Oscar Werner -sivusto]
*{{Elonet-h|he54pa}}
*{{IMDb-h|0921459}}


{{AAKKOSTUS:Werner, Oskar}}
{{AAKKOSTUS:Werner, Oskar}}

Versio 29. kesäkuuta 2012 kello 08.24

Oskar Werner
Henkilötiedot
Koko nimi Oskar Josef Bschließmayer
Syntynyt13. marraskuuta 1922
Gumpendorf, Itävalta
Kuollut23. lokakuuta 1984 (61 vuotta)
Ammatti näyttelijä
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Oskar Wernerin muistolaatta Wienin Mariahilfissä Marchettigasse 1 A:n seinässä.

Oskar Werner (alk. Oskar Josef Bschließmayer, 13. marraskuuta 1922 Gumpendorf, Itävalta – 23. lokakuuta 1984) oli itävaltalainen näyttelijä, jonka kansainvälinen maine sai alkunsa Francois Truffaut’n ohjaamasta elokuvasta Jules ja Jim.

Werner pääsi 18-vuotiaana Itävallan kansallisteatteriin Burg-teatteriin ja teki ensiesiintymisensä lokakuussa 1941, mutta joutui jo marraskuussa Wehrmachtiin. Hän oli pasifisti[1] ja teeskenteli loukkaantumista putoamalla hevosen selästä. Hän pääsi perunankuorijaksi ja vessojen siivoojaksi. Vuonna 1944 hän avioitui puoliksi juutalaisen Elisabeth Kallinan kanssa. He saivat tyttären Eleonoran ja pakenivat sodan loppuajaksi Wienerwaldiin.

Oskar Wernerin hauta.

Sodan päätyttyä Werner palasi Burg-teatteriin. 1950 hän esiintyi Englannissa, jossa hän näytteli näytelmän Der Engel mit der Posaune englanninkielisessä versiossa roolin, jota hän oli jo aiemmin esittänyt. Muutaman Saksassa ja Itävallassa tekemänsä elokuvaroolin jälkeen hän siirtyi Hollywoodiin, jossa hän näytteli sotaelokuvassa Vakoilijana omassa maassaan. Kun luvatut lisäroolit jäivät toteutumatta, hän palasi Eurooppaan ja asettui Liechtensteiniin. Ura teatterissa jatkui, ja tauon jälkeen hän näytteli jälleen myös elokuvissa, muun muassa Max Ophülsin ohjaamassa Lola Montèsissa. Francois Truffaut’n ohjaus Jules ja Jim toi hänelle niin kriitikkojen arvostusta kuin kansainvälistä huomiotakin. Sen jälkeen hän teki useita rooleja, muun muassa palkitut Narrilaiva (1965) ja Mies kylmästä (1965), ja vuonna 1966 Truffaut’n ohjauksessa kirjoja polttavan palomiehen roolin elokuvassa Fahrenheit 451. Viimeinen rooli hänellä oli elokuvassa Kirottujen laiva (1972).

Oskar Wernerin entinen asuintalo Liechtensteinissa.

Alkoholismi ja mielenterveysongelmat[1] rapauttivat niin hänen terveytensä kuin uransakin, ja hän kuoli sydänkohtaukseen kaksi päivää Truffaut’n kuoleman jälkeen.

Wernerillä on poika Felix Florian Werner suhteesta Diane Andersonin kanssa.[1]

Filmografia

Lähteet

  1. ↑ a b c Der Erbe des Unbestechlichen, Spiegel Online. Viitattu 11.8.2010 (saksaksi)

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Oskar_Werner&oldid=11811472”