Ero sivun ”Doninhevonen” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
p r2.7.1) (Botti lisäsi: kk:Дон жылқысы |
hiukka lisää + lae |
||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{lae}} |
|||
{{Hevosrotu |
{{Hevosrotu |
||
| rodunnimi = Doninhevonen |
| rodunnimi = Doninhevonen |
||
| kuva = Donchak 2.jpg |
| kuva = Donchak 2.jpg |
||
| kuvateksti = Doninhevosori |
| kuvateksti = Doninhevosori |
||
| tyyppi = |
| tyyppi = lämminverinen |
||
| alkuperämaa = {{Venäjä}} ja {{Ukraina}} |
| alkuperämaa = {{Venäjä}} ja {{Ukraina}} |
||
Rivi 19: | Rivi 20: | ||
| säkä = 155-160 cm |
| säkä = 155-160 cm |
||
| paino = |
| paino = |
||
| väri = rautias, ruunikko, musta, kimo |
| väri = yleensä rautias, myös ruunikko, musta, kimo |
||
}} |
}} |
||
'''Doninhevonen''' on [[Don]]in tasangoilla Venäjällä kehitetty |
'''Doninhevonen''' on [[Don]]in tasangoilla Venäjällä kehitetty [[hevosrotu]]. Sitä käytettiin alunperin [[ratsuväki|ratsuväen]] ja [[kasakka|kasakoiden]] keskuudessa, ja nykyään ratsuna ja valjakkoajossa. |
||
==Ominaisuudet== |
==Ominaisuudet== |
||
[[Tiedosto:Donchak 1.jpg|oikea|thumb|Doninhevosen pää.]] |
[[Tiedosto:Donchak 1.jpg|oikea|thumb|Doninhevosen pää.]] |
||
Doninhevoset ovat tyypillisesti 155-160 cm korkeita and väriltään [[ruunikko|ruunikoita]], [[musta (hevosväri)|mustia]] |
Doninhevoset ovat tyypillisesti 155-160 cm korkeita and väriltään yleensä [[rautiaita]], joskus myös [[ruunikko|ruunikoita]], [[musta (hevosväri)|mustia]] tai [[kimo]]ja.<ref name="Don"/><ref name="Bongianni" /> Rodulle tyypilliseen rakenteeseen kuuluu kuiva pää jossa on suora tai kovera profiili.<ref name="Don"/><ref name="Bongianni"/> Kaula on lihaksikas, hyvän muotoinen ja hyvin liittyvä, säkä selkeä ja leveä, rintakehä syvä. Lapa on toisinaan pysty ja askelta lyhentävä.<ref name="Don"/><ref name="Bongianni"/><ref name="tp99"/> Selkä on pitkä ja suora, lanne pitkä ja laskeva. Jalat ovat pitkät, lihaksikkaat ja kuivat kookkain nivelin, nivelet ja kaviot ovat lujat ja kestävät.<ref name="Don"/><ref name="Bongianni"/> Vuohiset saattavat olla pystyt ja [[kinner|kintereet]] käyrät.<ref name="tp99"/> |
||
==Historia== |
==Historia== |
||
Doninhevosen ensimmäinen muoto eli niin sanottu "vanhadoninhevonen" kehittyi Venäjän tasankojen puolivilleistä hevosista ja |
Doninhevosen ensimmäinen muoto eli niin sanottu "vanhadoninhevonen" kehittyi Venäjän tasankojen puolivilleistä hevosista ja [[karabakhinhevonen|karabakhinhevosen]], [[turkomaanihevonen|turkomaanihevosen]] ja [[arabianhevonen|arabianhevosen]] tyyppisistä [[itämainen hevonen|itämaisista hevosista]], joita päätyi Venäjälle kasakoiden sotaretkien myötä. Venäläisroduille tyypillisen, vain vahvimpia yksilöitä käyttävän jalostuksen ansiosta doninhevosen vanha muoto oli keskikokoinen, ketterä ja erittäin kestävä hevonen. Sitä käytettiin nykyisen doninhevosen jalostuspohjana sekä myös muiden rotujen kuten [[orlovinhevonen|orlovinhevosen]], [[orlovin-rostopchininhevonen|orlovin-rostopchininhevosen]] ja [[englannintäysiverinen|englannintäysiverisen]] parantamiseen. Vanhan tyypin doninhevoset olivat vaikeita olosuhteita hyvin kestävinä kasakkajoukoissa tärkeässä osassa [[Napoleon]]in joukkojen kukistamisessa ja tekivät kasakoista muun Euroopan ratsuväkiin nähden ylivoimaisesti paremman.<ref name="Don" /><ref name="tp99"/> |
||
1830-luvulla doninhevosen vanhaa tyyppiä alettiin jalostaa, ja siitä muodostui nykyinen rotu parantamalla kantaa [[orlovinhevonen|orlov-]], arabianhevos-, englannintäysveris- ja [[karabakhinhevonen|karabakhinhevosverellä]].<ref name="Russian Don" /><ref name="tp99"/> Vuosisadan jälkipuoliskolla doninhevosella oli suurta kysyntää ratsuväessä. Yksityiset kasvattajat alkoivat keskittyä rodun jalostamiseen, ja jalostustavoitteksi muodstuivat surempi koko, hyvä rakenne, kestävyys ja tyypillinen kullanhohtoinen rautias väritys. Doninhevosten suosio kasvoi myös Venäjän ulkopuolella, ja suuret määrät hevosia vietiinkin ulkomaille. Suuri osa doninhevosten jalostuskannasta menetettiin ensimmäisessä maailmansodassa ja [[Venäjän vallankumous|Venäjän vuoden 1917 vallankumouksissa]], ja 1920-luvulla jäljelle jääneet eläimet koottiin useisiin armeijan siittoloihin, ja keskittyneellä kasvatustoiminnalla rodun kanta saatiin palautumaan kohtalaisen nopeasti.<ref name="Don"/> 1900-luvun alkupuolen jälkeen rotuun ei ole juurikaan lisätty ulkopuolista verta.<ref name="tp99"/> |
|||
==Käyttö== |
==Käyttö== |
||
Entisaikoina doninhevosen tärkein käyttötarkoitus oli kasakkaratsuna. Rotu tunnettiin kestävyydestään, ja ne pystyivät kulkemaan pitkiä matkoja lyhyessä ajassa, ja senkin jälkeen niillä oli voimia taisteluun. Nykyisin doninhevosta käytetään ratsu- ja ajohevosena.<ref name="Russian Don"/> |
Entisaikoina doninhevosen tärkein käyttötarkoitus oli kasakkaratsuna. Rotu tunnettiin kestävyydestään, ja ne pystyivät kulkemaan pitkiä matkoja lyhyessä ajassa, ja senkin jälkeen niillä oli voimia taisteluun. Nykyisin doninhevosta käytetään ratsu- ja ajohevosena.<ref name="Russian Don"/> |
||
Doninhevonen on ollut tärkeä vaikuttaja monissa [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]] kehitetyissä roduissa, kuten [[budjonnyinhevonen|budjonnyinhevosessa]]<ref name="Bongianni"/>. |
Doninhevonen on ollut tärkeä vaikuttaja monissa [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]] kehitetyissä roduissa, kuten [[budjonnyinhevonen|budjonnyinhevosessa]].<ref name="Bongianni"/>1900-luvun alkupuolen jälkeen rotuun ei ole juurikaan lisätty ulkopuolista verta.<ref name="tp99"/> |
||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
Rivi 41: | Rivi 42: | ||
<ref name="Bongianni">{{Kirjaviite | Tekijä = Bongianni, Maurizio | Nimeke = Simon & Schuster's Guide to Horses and Ponies | Julkaisija = Simon & Schuster, Inc. | Vuosi = 1988 | Tunniste = ISBN 0-671-66068-3 | Sivu = 51}}</ref> |
<ref name="Bongianni">{{Kirjaviite | Tekijä = Bongianni, Maurizio | Nimeke = Simon & Schuster's Guide to Horses and Ponies | Julkaisija = Simon & Schuster, Inc. | Vuosi = 1988 | Tunniste = ISBN 0-671-66068-3 | Sivu = 51}}</ref> |
||
<ref name="Don">{{Verkkoviite | Nimeke = Don| Osoite = http://www.equiworld.net/horses/horsecare/Breeds/don/index.htm | Julkaisija= Equiworld| Viitattu= |
<ref name="Don">{{Verkkoviite | Nimeke = Don| Osoite = http://www.equiworld.net/horses/horsecare/Breeds/don/index.htm | Julkaisija= Equiworld| Viitattu=1. helmikuu 2012}}</ref> |
||
<ref name="Russian Don">{{Verkkoviite | Nimeke = Russian Don| Osoite = http://www.ansi.okstate.edu/breeds/horses/russiandon/| Julkaisija = Oklahoma State University| Viitattu= |
<ref name="Russian Don">{{Verkkoviite | Nimeke = Russian Don| Osoite = http://www.ansi.okstate.edu/breeds/horses/russiandon/| Julkaisija = Oklahoma State University| Viitattu=1. helmikuu 2012}}</ref> |
||
<ref name="tp99">{{Tamsin Pickeral 1999|298}}</ref> |
|||
}} |
}} |
||
Versio 1. helmikuuta 2012 kello 14.11
Tätä artikkelia on ehdotettu lupaavaksi artikkeliksi. Lupaava artikkeli -laatumerkinnän on tarkoitus kertoa, että yhteisön mielestä artikkeli sisältää selkeät perustiedot aiheestaan ja on muutenkin kunnossa. Artikkelin keskustelusivulla voit ottaa asiaan kantaa.
|
Doninhevonen | |
---|---|
Doninhevosori |
|
Tyyppi: | lämminverinen |
Alkuperä ja nimet | |
Alkuperämaa: | Venäjä ja Ukraina |
Rodun syntyaika: | 1800-luku |
Esiintyminen ja käyttö | |
Käyttötarkoitus: | ratsastus, valjakkoajo |
Ominaisuudet | |
Korkeus: | 155-160 cm |
Värit: | yleensä rautias, myös ruunikko, musta, kimo |
Doninhevonen on Donin tasangoilla Venäjällä kehitetty hevosrotu. Sitä käytettiin alunperin ratsuväen ja kasakoiden keskuudessa, ja nykyään ratsuna ja valjakkoajossa.
Ominaisuudet
Doninhevoset ovat tyypillisesti 155-160 cm korkeita and väriltään yleensä rautiaita, joskus myös ruunikoita, mustia tai kimoja.[1][2] Rodulle tyypilliseen rakenteeseen kuuluu kuiva pää jossa on suora tai kovera profiili.[1][2] Kaula on lihaksikas, hyvän muotoinen ja hyvin liittyvä, säkä selkeä ja leveä, rintakehä syvä. Lapa on toisinaan pysty ja askelta lyhentävä.[1][2][3] Selkä on pitkä ja suora, lanne pitkä ja laskeva. Jalat ovat pitkät, lihaksikkaat ja kuivat kookkain nivelin, nivelet ja kaviot ovat lujat ja kestävät.[1][2] Vuohiset saattavat olla pystyt ja kintereet käyrät.[3]
Historia
Doninhevosen ensimmäinen muoto eli niin sanottu "vanhadoninhevonen" kehittyi Venäjän tasankojen puolivilleistä hevosista ja karabakhinhevosen, turkomaanihevosen ja arabianhevosen tyyppisistä itämaisista hevosista, joita päätyi Venäjälle kasakoiden sotaretkien myötä. Venäläisroduille tyypillisen, vain vahvimpia yksilöitä käyttävän jalostuksen ansiosta doninhevosen vanha muoto oli keskikokoinen, ketterä ja erittäin kestävä hevonen. Sitä käytettiin nykyisen doninhevosen jalostuspohjana sekä myös muiden rotujen kuten orlovinhevosen, orlovin-rostopchininhevosen ja englannintäysiverisen parantamiseen. Vanhan tyypin doninhevoset olivat vaikeita olosuhteita hyvin kestävinä kasakkajoukoissa tärkeässä osassa Napoleonin joukkojen kukistamisessa ja tekivät kasakoista muun Euroopan ratsuväkiin nähden ylivoimaisesti paremman.[1][3]
1830-luvulla doninhevosen vanhaa tyyppiä alettiin jalostaa, ja siitä muodostui nykyinen rotu parantamalla kantaa orlov-, arabianhevos-, englannintäysveris- ja karabakhinhevosverellä.[4][3] Vuosisadan jälkipuoliskolla doninhevosella oli suurta kysyntää ratsuväessä. Yksityiset kasvattajat alkoivat keskittyä rodun jalostamiseen, ja jalostustavoitteksi muodstuivat surempi koko, hyvä rakenne, kestävyys ja tyypillinen kullanhohtoinen rautias väritys. Doninhevosten suosio kasvoi myös Venäjän ulkopuolella, ja suuret määrät hevosia vietiinkin ulkomaille. Suuri osa doninhevosten jalostuskannasta menetettiin ensimmäisessä maailmansodassa ja Venäjän vuoden 1917 vallankumouksissa, ja 1920-luvulla jäljelle jääneet eläimet koottiin useisiin armeijan siittoloihin, ja keskittyneellä kasvatustoiminnalla rodun kanta saatiin palautumaan kohtalaisen nopeasti.[1] 1900-luvun alkupuolen jälkeen rotuun ei ole juurikaan lisätty ulkopuolista verta.[3]
Käyttö
Entisaikoina doninhevosen tärkein käyttötarkoitus oli kasakkaratsuna. Rotu tunnettiin kestävyydestään, ja ne pystyivät kulkemaan pitkiä matkoja lyhyessä ajassa, ja senkin jälkeen niillä oli voimia taisteluun. Nykyisin doninhevosta käytetään ratsu- ja ajohevosena.[4]
Doninhevonen on ollut tärkeä vaikuttaja monissa Neuvostoliitossa kehitetyissä roduissa, kuten budjonnyinhevosessa.[2]1900-luvun alkupuolen jälkeen rotuun ei ole juurikaan lisätty ulkopuolista verta.[3]
Lähteet
- ↑ a b c d e f Don Equiworld. Viitattu 1. helmikuu 2012.
- ↑ a b c d e Bongianni, Maurizio: Simon & Schuster's Guide to Horses and Ponies, s. 51. Simon & Schuster, Inc., 1988. ISBN 0-671-66068-3.
- ↑ a b c d e f Pickeral, Tamsin: The Encyclopedia of Horses & Ponies, s. 298. Dempsey Parr, 1999. ISBN 1-84084-506-6. (englanniksi)
- ↑ a b Russian Don Oklahoma State University. Viitattu 1. helmikuu 2012.