Ero sivun ”Streptomysiini” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
-toimesta |
Anr (keskustelu | muokkaukset) määritelmä korjattava |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{Korjattava/määritelmä|Ensimmäisestä lauseesta pitäisi käydä ilmi mikä streptomysiini on.}} |
|||
[[Kuva:Streptomycin3.svg|thumb|250px|Streptromysiinin rakenne]] |
[[Kuva:Streptomycin3.svg|thumb|250px|Streptromysiinin rakenne]] |
||
'''Streptomysiinin''' (SM) keksi vuonna [[1943]] [[Selman Waksman]]. Hän sai tästä innovaatiosta [[Nobelin palkinto|Nobelin palkinnon]] v. [[1952]]. Streptomysiinia saadaan [[Streptomyces griseus]] -bakteerista. |
'''Streptomysiinin''' (SM) keksi vuonna [[1943]] [[Selman Waksman]]. Hän sai tästä innovaatiosta [[Nobelin palkinto|Nobelin palkinnon]] v. [[1952]]. Streptomysiinia saadaan [[Streptomyces griseus]] -bakteerista. |
||
Versio 24. marraskuuta 2011 kello 13.57
 |
Tämän artikkelin tai sen osan määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Ensimmäisestä lauseesta pitäisi käydä ilmi mikä streptomysiini on. |
Streptomysiinin (SM) keksi vuonna 1943 Selman Waksman. Hän sai tästä innovaatiosta Nobelin palkinnon v. 1952. Streptomysiinia saadaan Streptomyces griseus -bakteerista.
Tutkimustuloksiin oli johtanut systemaattinen etsintä, joka kohdistui niin sanottuihin gram-negatiivisiin bakteereihin. Niihin ei penisilliini ollut vaikuttanut. Streptomysiini on bakterisidinen ja tehoaa parhaiten gramnegatiivisiin sauvoihin, eräisiin stafylokokkeihin ja mykobakteereihin.
Streptomysiinillä todettiin kuitenkin toksisia vaikutuksia, joten sitä on voitu käyttää vain rajoitetusti. Streptomysiinin tärkein sivuvaikutus kohdistuu VIII aivohermoon. Lääkettä käytettiin tuberkuloosiin (kaikki muodot) sekä muun muassa keuhkokuumeen hoitoon ja virtsateitten infektioissa. Nykyisellään lienee myöskin SM:lle resistenttejä eli vastustuskykyisiä tbc-kantoja olemassa.
Streptomysiinin myrkyllisuus on ollut lähinnä ototoksista, erityisesti munuaisvikaisille henkilöille.
Lääkettä annosteltiin ruiskeina lihaksensisäisesti (im.) ja sitä käytettiin joko hydrokloridina taikka sulfaattina.
Läheistä sukua streptomysiinille ovat esimerkiksi, sekä viomysiini (VM) että kanamysiini (KM).
Vartiaisen Lääkeaineopissa kehoitetaan niin sanottuun yhdistelmähoitoon, silloin kun hoidetaan tuberkuloosia kemoterapeuttisesti. Vartiaisen mukaan on SM ollut aktiivikäytössä tubia (tbc) hoidettaessa vuodesta 1944. Toinen tämän multiterapian osanen, on INH eli isoniatsidi. Kolmas niin sanottu kemoterapeuttinen hoitoaine, on tässä yhteydessä niin ikään vuonna 1944 läpimurtonsa hoitoalalla saanut PAS, eli aminosalyyli- taikka para-aminosalisyylihappo.
Streptomysiinin kemiallinen kaava on C21H39N7O12, moolimassa 581,574 g/mol ja CAS-numero 57-92-1.
Lähteet
- J. Wickström: Tarttuvat taudit, SHKS-WSOY, 1970 (laitoksen 5. uudistettu painos - ei ISBN-numeroa, alkuteos ruotsinkielinen: Infektionssjukdomarna, s. 58) Suom. Leena Tuuteri
- Ilmari Vartiainen, Lääkeaineoppi (Farmakologia), SHKS-WSOY, 1960, (ei ISBN-tunnusta, s.233-234)
Aiheesta muualla
- Medicina.fi: Streptomysiini (pdf)
- PubChem: Streptomycin (englanniksi)
- DrugBank: Streptomycin (englanniksi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Streptomycin (englanniksi)
- ChemBlink: Streptomycin (englanniksi)