Ero sivun ”Katu” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p r2.6.1) (Botti lisäsi: ang:Strǣt |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 3: | Rivi 3: | ||
[[Kuva:Aleksanterinkatu Helsinki summer.jpg|thumb|[[Aleksanterinkatu (Helsinki)|Aleksanterinkatu]] Helsingissä.]] |
[[Kuva:Aleksanterinkatu Helsinki summer.jpg|thumb|[[Aleksanterinkatu (Helsinki)|Aleksanterinkatu]] Helsingissä.]] |
||
'''Katu''' on [[kaupunki|kaupungissa]] tai muussa [[taajama]]ssa yleensä rakennusten välissä kulkeva |
'''Katu''' on [[kaupunki|kaupungissa]] tai muussa [[taajama]]ssa yleensä rakennusten välissä kulkeva pieni tie. Katu voi voi kulkea myös [[puisto]]n tai [[tori]]n poikki tai sellaisen reunaa pitkin, mutta useimmat kadut rajoittuvat molemmilta puoliltaan suoraan rakennustontteihin, ja usein rakennuksista on ulko-ovi suoraan kadulle. Kadulla on yleensä keskellä ajorata ja sen molemmilla puolilla hieman korkeammalla [[reunakiveys|reunakiveyksellä]] erotetut jalkakäytävät. Toisinaan ajoradan ja jalkakäytävän välissä on lisäksi erityinen pyörätie. Poikkeuksena ovat [[kävelykatu|kävelykadut]] ja [[pihakatu|pihakadut]], joilla ajoneuvoliikenne on kielletty tai rajoitettu eikä katua ole leveyssuunnassa jaettu jalkakäytäviksi ja ajoradaksi. |
||
Kaduille vahvistetaan asemakaavassa myös nimet. Kadun nimeä käytetään osoitenumeron ohella sen varrella olevien [[kiinteistö]]jen [[osoite|osoitteena]]. |
Kaduille vahvistetaan asemakaavassa myös nimet. Kadun nimeä käytetään osoitenumeron ohella sen varrella olevien [[kiinteistö]]jen [[osoite|osoitteena]]. |
||
Versio 10. marraskuuta 2011 kello 20.13
Katu on kaupungissa tai muussa taajamassa yleensä rakennusten välissä kulkeva pieni tie. Katu voi voi kulkea myös puiston tai torin poikki tai sellaisen reunaa pitkin, mutta useimmat kadut rajoittuvat molemmilta puoliltaan suoraan rakennustontteihin, ja usein rakennuksista on ulko-ovi suoraan kadulle. Kadulla on yleensä keskellä ajorata ja sen molemmilla puolilla hieman korkeammalla reunakiveyksellä erotetut jalkakäytävät. Toisinaan ajoradan ja jalkakäytävän välissä on lisäksi erityinen pyörätie. Poikkeuksena ovat kävelykadut ja pihakadut, joilla ajoneuvoliikenne on kielletty tai rajoitettu eikä katua ole leveyssuunnassa jaettu jalkakäytäviksi ja ajoradaksi.
Kaduille vahvistetaan asemakaavassa myös nimet. Kadun nimeä käytetään osoitenumeron ohella sen varrella olevien kiinteistöjen osoitteena.
Vanhoissa kaupungeissa kadut ovat usein kapeita ja mutkikkaita. Varsinkin 1700- ja 1800-luvulla rakennettiin monissa kaupungeissa kadut pitkiksi ja suoriksi siten, että ne leikkaavat toisensa kohtisuorasti. Tällaista kaavoitustapaa sanotaan ruutukaavaksi.
Liikenteelliseltä merkitykseltään kadut jaetaan pääkatuihin, kadun varrella olevien kiinteistöjen liikennettä palveleviin tonttikatuihin sekä kokoojakatuihin, jotka yhdistävät tonttikadut pääkatuihin. Vanhoissa kaupunginosissa nämä ryhmät eivät useinkaan ole kovin selvästi toisistaan erotettavissa.
Nykyisin useimmat kadut on päällystetty asfaltilla. Vanhoissa kaupungeissa monet kadut on kuitenkin edelleen päällystetty suorakulmaisiksi hakatuilla nupukivillä, toisinaan myös pyöreillä mukulakivillä. Myös suurempia kivi- tai betonilaattoja käytetään toisinaan varsinkin jalkakäytävien päällysteenä. Leveät kadut ovat usein puistokatuja, joiden varrelle on istutettu puita kadun suuntaisesti kulkeviin riveihin.
Katujen alla kulkevat kaupungeissa yleensä vesijohdot, viemärit ja kaukolämpöputket sekä sähkö- ja puhelinkaapelit.
Katujen rakentaminen ja kunnossapito kuuluvat kunnalle. Jalkakäytävien talvikunnossapidosta ovat Suomen lain mukaan kuitenkin vastuussa kadun varrella olevien kiinteistöjen omistajat.[1][2]