Ero sivun ”Streptomysiini” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p iw |
Aiheesta muualla ym |
||
| Rivi 2: | Rivi 2: | ||
'''Streptomysiini''' (SM) keksittiin vuonna [[1943]] [[Selman Waksman]]in toimesta. Hän sai tästä innovaatiosta [[Nobelin palkinto|Nobelin palkinnon]] v. [[1952]]. |
'''Streptomysiini''' (SM) keksittiin vuonna [[1943]] [[Selman Waksman]]in toimesta. Hän sai tästä innovaatiosta [[Nobelin palkinto|Nobelin palkinnon]] v. [[1952]]. |
||
Tutkimustuloksiin oli johtanut systemaattinen etsintä, joka kohdistui niin sanottuihin gram-negatiivisiin bakteereihin. Niihin ei [[penisilliini]] ollut vaikuttanut. |
Tutkimustuloksiin oli johtanut systemaattinen etsintä, joka kohdistui niin sanottuihin [[gramnegatiivinen bakteeri|gram-negatiivisiin bakteereihin]]. Niihin ei [[penisilliini]] ollut vaikuttanut. |
||
Streptomysiinillä todettiin kuitenkin toksisia vaikutuksia, joten sitä on voitu käyttää vain rajoitetusti. Lääkettä käytettiin [[tuberkuloosi]]in. Nykyisellään lienee myöskin SM:lle resistenttejä eli vastustuskykyisiä tbc-kantoja olemassa. |
Streptomysiinillä todettiin kuitenkin toksisia vaikutuksia, joten sitä on voitu käyttää vain rajoitetusti. Lääkettä käytettiin [[tuberkuloosi]]in. Nykyisellään lienee myöskin SM:lle resistenttejä eli vastustuskykyisiä tbc-kantoja olemassa. |
||
Läheistä sukua streptomysiinille ovat esimerkiksi, sekä viomysiini (VM) että kanamysiini (KM). |
Läheistä sukua streptomysiinille ovat esimerkiksi, sekä [[viomysiini]] (VM) että [[kanamysiini]] (KM). |
||
Vartiaisen Lääkeaineopissa kehoitetaan niin sanottuun yhdistelmähoitoon, silloin kun hoidetaan tuberkuloosia kemoterapeuttisesti. Vartiaisen mukaan on SM ollut aktiivikäytössä tubia (tbc) hoidettaessa vuodesta [[1944]]. Toinen tämän multiterapian osanen, on INH eli [[isoniatsidi]]. Kolmas niin sanottu kemoterapeuttinen hoitoaine, on tässä yhteydessä niin ikään vuonna 1944 läpimurtonsa hoitoalalla saanut PAS, eli aminosalyyli- taikka para-aminosalisyylihappo. |
Vartiaisen Lääkeaineopissa kehoitetaan niin sanottuun yhdistelmähoitoon, silloin kun hoidetaan tuberkuloosia kemoterapeuttisesti. Vartiaisen mukaan on SM ollut aktiivikäytössä tubia (tbc) hoidettaessa vuodesta [[1944]]. Toinen tämän multiterapian osanen, on INH eli [[isoniatsidi]]. Kolmas niin sanottu kemoterapeuttinen hoitoaine, on tässä yhteydessä niin ikään vuonna 1944 läpimurtonsa hoitoalalla saanut PAS, eli aminosalyyli- taikka para-aminosalisyylihappo. |
||
Streptomysiinin [[kemiallinen kaava]] on C<sub>21</sub>H<sub>39</sub>N<sub>7</sub>O<sub>12</sub>, [[moolimassa]] 581,574 g/mol ja [[CAS-numero]] 57-92-1. |
|||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
* J. Wickström: Tarttuvat taudit, SHKS-WSOY, 1970 (laitoksen 5. uudistettu painos - ei ISBN-numeroa, alkuteos ruotsinkielinen: Infektionssjukdomarna, s. 58) Suom. Leena Tuuteri |
* J. Wickström: Tarttuvat taudit, SHKS-WSOY, 1970 (laitoksen 5. uudistettu painos - ei ISBN-numeroa, alkuteos ruotsinkielinen: Infektionssjukdomarna, s. 58) Suom. Leena Tuuteri |
||
* Ilmari Vartiainen, Lääkeaineoppi (Farmakologia), SHKS-WSOY, 1960, (ei ISBN-tunnusta, s.233-234) |
* Ilmari Vartiainen, Lääkeaineoppi (Farmakologia), SHKS-WSOY, 1960, (ei ISBN-tunnusta, s.233-234) |
||
== Aiheesta muualla == |
|||
*[http://pubchem.ncbi.nlm.nih.gov/summary/summary.cgi?sid=96025216&viewopt=PubChem PubChem: Streptomycin] {{en}} |
|||
*[http://www.genome.jp/dbget-bin/www_bget?cpd:C00413+-kcf Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Streptomycin] {{en}} |
|||
*[http://www.chemblink.com/products/57-92-1.htm ChemBlink: Streptomycin] {{en}} |
|||
[[Luokka:Antibiootit]] |
[[Luokka:Antibiootit]] |
||
Versio 3. lokakuuta 2011 kello 22.42
Streptomysiini (SM) keksittiin vuonna 1943 Selman Waksmanin toimesta. Hän sai tästä innovaatiosta Nobelin palkinnon v. 1952.
Tutkimustuloksiin oli johtanut systemaattinen etsintä, joka kohdistui niin sanottuihin gram-negatiivisiin bakteereihin. Niihin ei penisilliini ollut vaikuttanut.
Streptomysiinillä todettiin kuitenkin toksisia vaikutuksia, joten sitä on voitu käyttää vain rajoitetusti. Lääkettä käytettiin tuberkuloosiin. Nykyisellään lienee myöskin SM:lle resistenttejä eli vastustuskykyisiä tbc-kantoja olemassa.
Läheistä sukua streptomysiinille ovat esimerkiksi, sekä viomysiini (VM) että kanamysiini (KM).
Vartiaisen Lääkeaineopissa kehoitetaan niin sanottuun yhdistelmähoitoon, silloin kun hoidetaan tuberkuloosia kemoterapeuttisesti. Vartiaisen mukaan on SM ollut aktiivikäytössä tubia (tbc) hoidettaessa vuodesta 1944. Toinen tämän multiterapian osanen, on INH eli isoniatsidi. Kolmas niin sanottu kemoterapeuttinen hoitoaine, on tässä yhteydessä niin ikään vuonna 1944 läpimurtonsa hoitoalalla saanut PAS, eli aminosalyyli- taikka para-aminosalisyylihappo.
Streptomysiinin kemiallinen kaava on C21H39N7O12, moolimassa 581,574 g/mol ja CAS-numero 57-92-1.
Lähteet
- J. Wickström: Tarttuvat taudit, SHKS-WSOY, 1970 (laitoksen 5. uudistettu painos - ei ISBN-numeroa, alkuteos ruotsinkielinen: Infektionssjukdomarna, s. 58) Suom. Leena Tuuteri
- Ilmari Vartiainen, Lääkeaineoppi (Farmakologia), SHKS-WSOY, 1960, (ei ISBN-tunnusta, s.233-234)
Aiheesta muualla
- PubChem: Streptomycin (englanniksi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Streptomycin (englanniksi)
- ChemBlink: Streptomycin (englanniksi)