Ero sivun ”Sven Dufva” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Tuosa Kansallisbiografian Bång-artikkelista irtosikin mielenkiintoista sisältöä. |
→Mahdolliset todelliset esikuvat: - Lisäys, kh |
||
| Rivi 5: | Rivi 5: | ||
==Mahdolliset todelliset esikuvat== |
==Mahdolliset todelliset esikuvat== |
||
[[Oskar Rancken]] väitti vuonna 1864 julkaisemassaan kirjassa ''[[Fänrik Ståls hjeltar]]'', että Sven Dufvalla olisi ollut todellinen esikuva, Koljonvirran taisteluun osallistunut [[ruotujakolaitos|ruotusotamies]] [[Johan Zacharias Bång]] (1782–1845).<ref name="KB">{{Kansallisbiografia |id = 5634 |nimi = Bång, Johan Zacharias (1782–1845) (maksullinen artikkeli)|tekijä = Kari Tarkiainen |ajankohta = 1.3.1998}}</ref> Bång syntyi Lohjan seurakunnassa 19. huhtikuuta 1782 ja palveli sotilaana [[Korsholma|Korsholms]] skarppskytte batallion -nimisessä joukkueessa. Hän selvisi hengissä Koljonvirran taistelusta ja sai siitä kunniamitallin. Bång sai myöhemmin jossain taistelussa myös toisenkin kunniamitallin. |
[[Oskar Rancken]] väitti vuonna 1864 julkaisemassaan kirjassa ''[[Fänrik Ståls hjeltar]]'', että Sven Dufvalla olisi ollut todellinen esikuva, Koljonvirran taisteluun osallistunut [[ruotujakolaitos|ruotusotamies]] [[Johan Zacharias Bång]] (1782–1845). Tämä uskomus vakiintui sittemmin pitkäksi aikaa.<ref name="KB">{{Kansallisbiografia |id = 5634 |nimi = Bång, Johan Zacharias (1782–1845) (maksullinen artikkeli)|tekijä = Kari Tarkiainen |ajankohta = 1.3.1998}}</ref> Bång syntyi Lohjan seurakunnassa 19. huhtikuuta 1782 ja palveli sotilaana [[Korsholma|Korsholms]] skarppskytte batallion -nimisessä joukkueessa. Hän selvisi hengissä Koljonvirran taistelusta ja sai siitä kunniamitallin. Bång sai myöhemmin jossain taistelussa myös toisenkin kunniamitallin. |
||
Sodan jälkeen Bång asettui Pohjois-Ruotsiin ja siirtyi siviiliin toimien ensin pitäjänsuutarina [[Lycksele]]ssä sekä uudistalollisena [[ |
Sodan jälkeen Bång asettui Pohjois-Ruotsiin ja siirtyi siviiliin toimien ensin pitäjänsuutarina [[Lycksele]]ssä sekä uudistalollisena [[Fjällboberg]]issä, jossa myös kuoli. Bångin sotamuistot kirjattiin muistiin hänen poikansa välityksellä kahdestikin. Hän kertoi olleensa Koljonvirran taistelun sankari ja tyhjentäneen sillan kolmesti venäläisistä [[kartessi|kartesseilla]]. Vuonna 1908 Sandelsin pojanpoika, kenraali [[Gustaf Sandels]] pystytti Bångin haudalle Lyckseleen muistomerkin, jossa Bångin annetaan ymmärtää olevan "todellinen" Sven Dufva.<ref name="KB" /> |
||
Myöhemmin tutkijat ovat kuitenkin kyseenalaistaneet sen, oliko Dufvalla todellista esikuvaa tai kertooko runo ylipäätään Koljonvirran taistelusta. Runebergin innoittajana on arveltu olleen todennäköisemmin [[Livius|Liviuksen]] kuvaus myyttisestä roomalaisesta sotasankarista [[Horatius Cocles|Horatius Cocleesta]] yksinään Tiberin sillalla etruskiarmeijaa pysäyttämässä.<ref name="KB" /> |
Myöhemmin tutkijat ovat kuitenkin kyseenalaistaneet sen, oliko Dufvalla todellista esikuvaa tai kertooko runo ylipäätään Koljonvirran taistelusta. Runebergin innoittajana on arveltu olleen todennäköisemmin [[Livius|Liviuksen]] kuvaus myyttisestä roomalaisesta sotasankarista [[Horatius Cocles|Horatius Cocleesta]] yksinään Tiberin sillalla etruskiarmeijaa pysäyttämässä.<ref name="KB" /> |
||
Versio 23. syyskuuta 2011 kello 19.21
Sven Dufva on J. L. Runebergin kirjoittamien Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäisessä kokoelmassa oleva runo, joka kertoo samannimisestä Suomen sotaan osallistuvasta sotilaasta. Runo kuuluu kirjan tunnetuimpiin ja suosituimpiin.
Sven Dufva on yksinkertainen mutta urhea sotamies, joka kuolee sankarina pysäytettyään ylivoimaisen vihollisen hyökkäyksen taistelussa, jonka on katsottu kuvaavan Koljonvirran taistelua. Runossa esiintyy myös kenraali Johan August Sandels.
Mahdolliset todelliset esikuvat
Oskar Rancken väitti vuonna 1864 julkaisemassaan kirjassa Fänrik Ståls hjeltar, että Sven Dufvalla olisi ollut todellinen esikuva, Koljonvirran taisteluun osallistunut ruotusotamies Johan Zacharias Bång (1782–1845). Tämä uskomus vakiintui sittemmin pitkäksi aikaa.[1] Bång syntyi Lohjan seurakunnassa 19. huhtikuuta 1782 ja palveli sotilaana Korsholms skarppskytte batallion -nimisessä joukkueessa. Hän selvisi hengissä Koljonvirran taistelusta ja sai siitä kunniamitallin. Bång sai myöhemmin jossain taistelussa myös toisenkin kunniamitallin.
Sodan jälkeen Bång asettui Pohjois-Ruotsiin ja siirtyi siviiliin toimien ensin pitäjänsuutarina Lyckselessä sekä uudistalollisena Fjällbobergissä, jossa myös kuoli. Bångin sotamuistot kirjattiin muistiin hänen poikansa välityksellä kahdestikin. Hän kertoi olleensa Koljonvirran taistelun sankari ja tyhjentäneen sillan kolmesti venäläisistä kartesseilla. Vuonna 1908 Sandelsin pojanpoika, kenraali Gustaf Sandels pystytti Bångin haudalle Lyckseleen muistomerkin, jossa Bångin annetaan ymmärtää olevan "todellinen" Sven Dufva.[1]
Myöhemmin tutkijat ovat kuitenkin kyseenalaistaneet sen, oliko Dufvalla todellista esikuvaa tai kertooko runo ylipäätään Koljonvirran taistelusta. Runebergin innoittajana on arveltu olleen todennäköisemmin Liviuksen kuvaus myyttisestä roomalaisesta sotasankarista Horatius Cocleesta yksinään Tiberin sillalla etruskiarmeijaa pysäyttämässä.[1]
Tulkintoja
Runon pohjalta on tehty vuonna 1958 Edvin Laineen ohjaama ja Väinö Linnan käsikirjoittama elokuva Sven Tuuva.
Matti Kassilan vuonna 1968 ohjaaman elokuvan Äl' yli päästä perhanaa nimi on otettu Sven Dufva -runosta, jossa se on eräs Sandelsin repliikki. Elokuvassa kuvataan humoristisesti Koljonvirran taistelua, muta Dufvan hahmo ei esiinny siinä.
Lähteet
- ↑ a b c Kari Tarkiainen: Bång, Johan Zacharias (1782–1845) (maksullinen artikkeli) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 1.3.1998. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
