Ero sivun ”Carl Gustaf Armfelt (vanhempi)” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p l |
p Botti lisäsi: no |
||
| Rivi 11: | Rivi 11: | ||
[[Luokka:Suomalaiset kenraalit|Armfelt Carl Gustaf]] |
[[Luokka:Suomalaiset kenraalit|Armfelt Carl Gustaf]] |
||
[[no:Carl Gustaf Armfeldt]] |
|||
[[sv:Carl Gustaf Armfeldt d.ä.]] |
[[sv:Carl Gustaf Armfeldt d.ä.]] |
||
Versio 29. huhtikuuta 2006 kello 18.57
Carl Gustaf Armfelt vanhempi (nimi kirjoitetaan myös Armfeldt, s. 9. marraskuuta 1666, Inkeri – k.. 24. lokakuuta, 1736 Isnäsin kartano, Pernaja) oli suomalainen vapaaherra (1731) ja jalkaväenkenraali (1735). Armfelt oli everstiluutnantti Gustaf Armfeltin ja Anna Elisabeth Brakelin poika ja naimisissa vuodesta 1700 Lovisa Aminoffin kanssa.
Armfelt yleni kapteeniksi Ranskan armeijassa viettämänsä kahdentoista vuoden aikana. Palattuaan kotiin suuren Pohjan sodan sytyttyä hänet nimitettiin Suomen armeijan kenraaliadjutantiksi. Vuonna 1713 hänestä tuli Suomen armeijan ylipäällikkö ja hän oli sen komentajana Kostianvirran ja Napuen taisteluissa. Hävittyjen taistelujen jälkeen armeijan pääosat perääntyivät Pohjanlahden ympäri Tornion seuduille.
Armfelt ylennettiin kenraaliluutnantiksi vuonna 1717. Hän komensi armeijaa, jonka tehtävänä oli hyökätä pohjoiseen Norjaan ja valloittaa Trondheim seuraavana vuonna. Kuninkaan kaaduttua Fredrikstenin linnoituksen piirityksessä marraskuun lopussa Armfelt sai käskyn perääntyä. Lumimyrsky yllätti armeijan paluumatkalla tuntureiden yli, ja suurin osa sotilaista paleltui.