Ero sivun ”Moottoritorpedovene Häijy” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 26: Rivi 26:


== Palvelus ==
== Palvelus ==
''Häijy'' sijoitettiin sisaraluksineen Moottoritorpedoveneosaston 2. laivueeseen, joka siirtyi 19. toukokuuta [[Teikari]]in emälaivansa ''Döbelnin'' johtamana. Laivue siirrettiin heinäkuuksi Helsinkiin, jossa se oli koulutettavana. Lentokonemoottorien laatu oli huono ja niiden käyttö harjoituksissa oli kiellettyä, mikä heikensi koulutuksen tehoa. Kahdenkymmenen tunnin käytön jälkeen moottorien teho oli pahasti laskenut.<ref name="Auvinen_83"/><ref>Peuranheimo, Pirhonen ja Killinen s. 140</ref> Laivue palasi elokuun alussa Virolahdelle uuteen tukikohtaan.<ref>Peuranheimo, Pirhonen ja Killinen s. 142</ref>
''Häijy'' sijoitettiin sisaraluksineen Moottoritorpedoveneosaston 2. laivueeseen, joka siirtyi 19. toukokuuta [[Teikari]]in emälaivansa [[S/S Von Döbeln|Döbelnin]] johtamana. Laivue siirrettiin heinäkuuksi Helsinkiin, jossa se oli koulutettavana. Lentokonemoottorien laatu oli huono ja niiden käyttö harjoituksissa oli kiellettyä, mikä heikensi koulutuksen tehoa. Kahdenkymmenen tunnin käytön jälkeen moottorien teho oli pahasti laskenut.<ref name="Auvinen_83"/><ref>Peuranheimo, Pirhonen ja Killinen s. 140</ref> Laivue palasi elokuun alussa Virolahdelle uuteen tukikohtaan.<ref>Peuranheimo, Pirhonen ja Killinen s. 142</ref>


Aluksen käyttö moottoritorpedoveneenä lopetettiin ja siitä tehtiin nopea miinanlaskija ja savunkehittäjä. Aluksesta poistettiin torpedoputket ja niihin rakennettiin miinakiskot, joilla kyettiin kuljettamaan kaksi miinaa sekä 2-4 raivausestettä. Alus osallistui uudessa roolissaan Lavansaareen johtavien huoltoväylien miinoittamiseen syksyllä 1943. Alus osallistui Lavansaaren luoteiskulman Salpa 3:n 24.-25. syyskuuta, lounaiskulman Salpa 4:n 15.-16. lokakuuta ja Diamant matalan Salpa 1:n täydentämiseen 2.-3. joulukuuta sekä 3.-4. joulukuuta miinojen laskuihin.<ref name="Auvinen_83"/><ref>Peuranheimo, Pirhonen ja Killinen s. 143</ref>
Aluksen käyttö moottoritorpedoveneenä lopetettiin ja siitä tehtiin nopea miinanlaskija ja savunkehittäjä. Aluksesta poistettiin torpedoputket ja niihin rakennettiin miinakiskot, joilla kyettiin kuljettamaan kaksi miinaa sekä 2-4 raivausestettä. Alus osallistui uudessa roolissaan Lavansaareen johtavien huoltoväylien miinoittamiseen syksyllä 1943. Alus osallistui Lavansaaren luoteiskulman Salpa 3:n 24.-25. syyskuuta, lounaiskulman Salpa 4:n 15.-16. lokakuuta ja Diamant matalan Salpa 1:n täydentämiseen 2.-3. joulukuuta sekä 3.-4. joulukuuta miinojen laskuihin.<ref name="Auvinen_83"/><ref>Peuranheimo, Pirhonen ja Killinen s. 143</ref>

Versio 4. elokuuta 2011 kello 09.11

Moottoritorpedovene Häijy
Perustiedot
Alustyyppi Moottoritorpedovene
Tekniset tiedot
Uppouma 20
Pituus 16,5
Leveys 4,4
Syväys 1,5
Nopeus 36
Miehistöä 1 upseeri, 4 aliupseeria ja 6 miehistönjäsentä
Aseistus
Aseistus 2 × 450 mm torpedoa
1 × 20 mm Madsen

Moottoritorpedovene Häijy (H 5)oli Suomen merivoimien italialaisvalmisteinen jatkosodan lopulla palvellut moottoritorpedovene, joka Pariisin rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti muutettiin moottoritykkiveneeksi 1949.

Valmistus ja toimitus

Alus tilattiin talvisodan aikana 1940 Bagliettolta Italiasta , mutta materiaalien puute hidasti aluksen rakentamista. Se luovutettiin 13. huhtikuuta 1943 La Speziassa Suomesta saapuneille insinöörikomentaja professori Jaakko Raholalle, komentajakapteeni Orvo Peuranheimolle ja luutnantti diplomi-insinööri Jarl von Schantzille. Alus lähti sisaraluksineen maantiekuljetuksena Stettiniin, mitä oli vaikeuttanut Saksan ja Italian kiristyneet välit. Italian meriministetin Riccardin avustamana tarvittava kuljetuskapasiteetti saatiin kuitenkin järjestettyä. Aluksia kuljettaneeseen Päämajan rahtaus- ja huolintatoimiston päällikön luutnantti Aarno Kaivolan johtamaan saattueeseen kuului 20 moottoriajoneuvoa, kun se lähti Genovasta ylittämään Alppeja kohti Saksaa ja edelleen laivalla Turkuun, jossa se laskettiin Aurajokeen kaksitoista päivää myöhemmin. Alukset vastaanotti aluksista muodostetun osaston päällikkö kapteeniluutnantti ekonomi Ilmari Lehtonen, joka varusti veneensä ensimmäisiä harjoituksia varten.[1][2]

Palvelus

Häijy sijoitettiin sisaraluksineen Moottoritorpedoveneosaston 2. laivueeseen, joka siirtyi 19. toukokuuta Teikariin emälaivansa Döbelnin johtamana. Laivue siirrettiin heinäkuuksi Helsinkiin, jossa se oli koulutettavana. Lentokonemoottorien laatu oli huono ja niiden käyttö harjoituksissa oli kiellettyä, mikä heikensi koulutuksen tehoa. Kahdenkymmenen tunnin käytön jälkeen moottorien teho oli pahasti laskenut.[1][3] Laivue palasi elokuun alussa Virolahdelle uuteen tukikohtaan.[4]

Aluksen käyttö moottoritorpedoveneenä lopetettiin ja siitä tehtiin nopea miinanlaskija ja savunkehittäjä. Aluksesta poistettiin torpedoputket ja niihin rakennettiin miinakiskot, joilla kyettiin kuljettamaan kaksi miinaa sekä 2-4 raivausestettä. Alus osallistui uudessa roolissaan Lavansaareen johtavien huoltoväylien miinoittamiseen syksyllä 1943. Alus osallistui Lavansaaren luoteiskulman Salpa 3:n 24.-25. syyskuuta, lounaiskulman Salpa 4:n 15.-16. lokakuuta ja Diamant matalan Salpa 1:n täydentämiseen 2.-3. joulukuuta sekä 3.-4. joulukuuta miinojen laskuihin.[1][5]

Alus siirrettiin 9. joulukuuta laivueen mukana Helsinkiin talviteloille jäätilanteen estäessä toiminnan[6]. Kesän taistelutoimet aloitettiin siirtymällä toiminta-alueelle Klamilaan 13. toukokuuta 1944.[7]

Alus muutettiin 1949 moottoritykkiveneeksi, minkä jälkeen se palveli aina 1960-luvun alkuun saakka. Alus myytiin 1962 huutokaupassa siviilikäyttöön.[8]

Häijyn neljä sisaralusta olivat moottoritorpedoveneet Hyöky, Hirmu, Hurja ja Hyrsky.Häijy purjehti huvialukseksi kunnostettuna 2006 Vesivehmaalla.

Aluksen päälliköt

  • luutnantti P. Karmela 1943

Lähteet

  • Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä, s. 59-60. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0.
  • Suomen laivasto 1918-1969. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.
  • Peuranheimo, Orvo - Pirhonen, Jouko - Killinen, Kullervo: Laivat puuta, miehet rautaa - Moottoritorpedoveneiden taistelut Suomenlahdella 1941-1944. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1956.
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the Fighting Ships 1922-1946, s. 366. Lontoo: Conway Maritime Press, 2006. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet

  1. a b c Auvinen s. 83
  2. Peuranheimo, Pirhonen ja Killinen s. 132-133
  3. Peuranheimo, Pirhonen ja Killinen s. 140
  4. Peuranheimo, Pirhonen ja Killinen s. 142
  5. Peuranheimo, Pirhonen ja Killinen s. 143
  6. Peuranheimo, Pirhonen ja Killinen s. 161
  7. Peuranheimo, Pirhonen ja Killinen s. 173
  8. Auvinen s. 84