Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 1. toukokuuta 2012 kello 15.04 käyttäjän Soppakanuuna (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö r.y., puhekielessä Enemmistö, on syksyllä vuonna 1968 perustettu joukkoliikenteen, jalankulun ja pyöräilyn asemaa parantamaan pyrkivä järjestö. Yhdistys syntyi vastustamaan yhteiskuntaa, jossa ihmisten liikkuminen perustui etupäässä oman auton käyttöön. Keskeisenä uhkakuvana nähtiin Smithin & Polvisen liikennetutkimus, jossa auton käyttöä varten Helsinkiin rakennettaisiin kattava väyläverkosto.[1]

Enemmistö Ry ja syntyajan Helsinki

Amerikkalainen konsulttitoimisto Wilbur Smith and Associates laati yhdessä konsulttitoimisto Pentti Polvinen ky:n kanssa 1960-luvun lopulla Helsingille esityksen, joka perustui alueen kehittämiseen nojautumalla yksityisautoiluun ja laajamittaiseen liikenneväylien rakentamiseen. [2]

Ehdotus synnytti vilkkaan julkisen keskustelun ja lopputuloksesta tuli päinvastainen, kun Helsingissä päätettiin sen sijaan jatkossa suosia joukkoliikennettä. Kantakaupungin yleiskaavassa omaksuttiin 1970-luvulla uusi linjaus. Ohjaamatonta kehitystä ei pidetty enää suotavana vaan kantakaupungin muutosta pyrittiin aktiivisesti rajoittamaan haluttuun suuntaan.[3] Toukokuussa 1969 kaupunginvaltuusto oli myönteisen metropäätöksen yhteydessä päätynyt joukkoliikenteen kehittämisen kannalle.[2]

Arkkitehti Jorma Männyn vuonna 1967 Helsinki-Seuran kokouksessa tekemä ehdotus Aleksanterinkadun muuttamisesta kävelykaduksi, tuli myöhemmin perustettavan Enemmistö Ry:n suurmerkityksellinen symboli. Autoton Aleksi nousi Enemmistö Ry:n konkreettiseksi tavoitteeksi vuonna 1969. [4] Enemmistöläisyys osoitti ajan hengen ideologista polarisoitumista. Vasemmisto ajoi autottomuutta, oikeisto vastusti tätä.[3]

Yhdistyksen synty

Järjestön syntyjuuret juontavat 1960-luvun lopun Helsingin yliopiston opiskelijaradikalismiin.[5] Yhdistyksen perustajat Asko Salokorpi ja Lauri Nordberg kutsuivat syksyllä 1968 koolle joukon samanhenkisiä ihmisiä. Salokorven ja Nordbergin 118 henkilön kutsulistalla oli arkkitehteja, politiikkoja, kirjailijoita ja taiteilijoita. Näistä paikalle tulleet noin 50 henkilöä perustivat yhdistyksen.[6][1]

Yhdistys laati 26-kohtaisen liikennemanifestin, jossa "valtaenemmistö", eli jalankulkijat, pyöräilijät ja joukkoliikenteen käyttäjät, vaati muutoksia liikennelainsäädäntöön ja -suunnitteluun. [7] Yhdistyksen johtokunnan jäsenistä Leena Maunula, Jorma Mänty, Lauri Nordberg, Asko Salokorpi, Leif Sundström ja Pentti Tuovinen tuottivat vuonna 1969 ilmestyneen, Leena Maunulan toimittaman kirjan Alas auton pakkovalta. Kirjassa käydään läpi perusteita, miksi auton laajamittaisesta käytöstä pitää luopua, ja keinoja millä luodaan autoton yhteiskunta.[8]

Yhdistys on alusta asti ollut virallisesti poliittisesti sitoutumaton, ja yhdistys pitääkin alkuaikojensa menestystä osin puoluekentän ulkopuolelta löytyneiden aktiivien ansiona.[1] Yhdistyksen alkuvuosina kommunismin eri suuntaukset ja erityisestä taistolaisuus oli vahvasti edustettuna yhdistyksen vuosikokouksissa. [9]

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen

Yhdistys on alkuajoista saakka tavoitellut merkittävää yhteiskunnallisen vaikuttajan roolia. Yhdistyksen jäseniä ja kannattajia pyrki aktiivisesti virkoihin ja luottamustoimiin, joissa he pystyisivät vaikuttamaan ajamaansa asiaan. Joukossa on ollut liikennealan asiantuntijoita, suunnittelijoita ja politiikkoja.[1]

Helsingin liikennesuunnitteluviraston pitkäaikaisen päällikön Heikki Salmivaaran mukaan Enemmistö oli 1970-luvulla voimakkain liikennesuunnittelun ulkopuolinen painostusryhmä. Hän mainitsee Enemmistön jäsenistä etenkin Lauri Nordbergin ja SKDL:n edustajan Marja Kureniemen, jotka pystyivät vaikuttamaan koko Suomen liikennepolitiikkaan. Salmivaara uskoo silloisen vastakkaisasettelun näkyvän henkilöautokielteisessä politiikassa, joka on jatkunut nykypäivään saakka ja jossa jaetaan yhteen leiriin jalankulkijat, pyöräilijät ja joukkoliikenteen käyttäjät, toiseen henkilöautoilijat.[10]


Yhdistyksen myöhempiä vaiheita

Enimmillään 1970-luvun alussa yhdistykseen kuului yli 3 000 jäsentä,[11] ja vuonna 2010 yhdistyksellä oli 100-150 maksanutta jäsentä. [12]

Yhdistyksen toimintaan on kuulunut monenlainen aktivismi, kuten lehtien anonyymit mielipidekirjoitukset, tarrojen liimailu autoihin sekä aktiivinen yhteydenpito sekä muihin kansalaisjärjestöihin että poliittisiin päättäjiin. [13]

Vuonna 1981 Enemmistön nk. pyöräilijäryhmä perusti oman yhdistyksen, Helsingin Polkupyöräilijät.[14]

Meluongelman politisoitumisesta kirjoittava Outi Ampuja näkee yhdistyksen tarkoituksellisesti politisoineen liikennekysymyksiä.[11] Alkuaikoina vaadittiin muun muassa autojen siirtämistä tunneleihin.[15] Viime vuosina yhdistys on ottanut vastustavan kannan muun muassa Helsinki-Malmin lentoasemaan.[16]

Yhdistys on myös vastustanut mielestään huonoa esimerkkiä tarjoavaa autourheilua. Eritystä huomiota osakseen ovat saaneet Jyväskylän Suurajot sekä 90-luvulla ajetut Sörnäisten DTM-osakilpailut. [17] Vaikka tämä aktivismi on liitetty Enemmistöön, sen takana on toisaalta ollut ammattiaktivistiksi kuvailtu Raimo Laakia, jonka 1988 perustama "Jalkaliitto" on toiminut hyvin suoraviivaisesti yksityisautoilun vastustamisessa ylipäätään.[18]

Vuonna 2005 yhdistys oli mukana perustamassa Kenkää Keskustatunnelille -liikettä, joka pyrki estämään Helsingin keskustan alittavan liikennetunnelin rakentamisen. Yhdistys on aktiivisesti vastustanut myös lähes jokaista muuta suurempaa väylähanketta pääkaupunkiseudulla. [1]

Monia yhdistyksen alkuajan jäseniä toimii yhä yhdistyksessä. Tunnettuja entisiä tai nykyisiä enemmistöläisiä ovat muun muassa Osmo Soininvaara,[19] Oras Tynkkynen,[20] Ville Komsi[21] ja Ilkka Taipale. Nykyisenä puheenjohtajana toimii Risto Larjavaara.[22] Larjava on kuvaillut Enemmistöä Suomessa pisimpään vaikuttaneena yhden asian liikkeenä.[1]

Yhdistys julkaisee lehteä Enemmistö.

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f Ella Korhonen, Sarianne Tikkanen: Tanssiva Katusulku, s. 96. Uudenmaan ympäristösuojelupiiri Ry, 2002. 951-664-086-9. (suomeksi)
  2. ↑ a b Matti Klinge, Laura Kolbe: Helsinki Itämeren tytär, s. 120-122. Otava, 1999. 951-1-16008-7. (suomeksi)
  3. ↑ a b Heikki Helin, Laura Kolbe: Helsingin Historia vuodesta 1945, osa 3, s. 286-290. Edita, 2002. 951-37-3483-8. (suomeksi)
  4. ↑ Ilpo Okkonen, Asko Salokorpi: Aleksanterinkatu, katu Helsingin Sydämessä, s. 26. Ilpo Okkonne Oy, 2004. 951-5109-16-X. (suomeksi)
  5. ↑ http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=4&t=617
  6. ↑ Enemmistö ry: Enemmistön syntyhistoria. Enemmistö, 1/1998. (suomeksi)
  7. ↑ Leena Maunula: Alas auton pakkovalta, s. 113. Tammi, 1969. 1747289. (suomeksi)
  8. ↑ Leena Maunula: Alas auton pakkovalta, s. 1-115. Tammi, 1969. 1747289. (suomeksi)
  9. ↑ Mikko Metsämäki ja Petteri Nisula: Aktivistit, Suomalaisten kansanliikkeiden tarina, s. 245. Edita, 2006. 951-37-4587-2. (suomeksi)
  10. ↑ Pertti Mustonen: Kaupungin Sielua Etsimässä, s. 120, 243. Helsingin Kaupunginsuunnitteluvirasto, 2010. 978-851-37-5793-9. fi
  11. ↑ a b [1],http://www.ennenjanyt.net/?p=275
  12. ↑ Enemmistö ry: Talousarvio 2010 enemmisto.kaapeli.fi. 2010. Viitattu 25.1.2012. (suomeksi)
  13. ↑ Enemmistö ry: Tarrakilpailu. Enemmistö, 1/1986. (suomeksi)
  14. ↑ Enemmistö ry: Historiaa. Enemmistö, 2/2006. (suomeksi)
  15. ↑ http://taivaanalla.lasipalatsi.fi/haku/kuvakortti.php?kuva=110327&frame=joo
  16. ↑ http://www.enemmisto.kaapeli.fi/xlehti/malmi1.htm
  17. ↑ Risto Larjavaara: Vielä Autourheilusta. Enemmistö, 1/1997. (suomeksi)
  18. ↑ Mikko Metsämäki ja Petteri Nisula: Aktivistit, Suomalaisten kansanliikkeiden tarina, s. 252. Edita, 2006. 951-37-4587-2. (suomeksi)
  19. ↑ http://www.city.fi/artikkeli/Osmo+Soininvaara/3225/
  20. ↑ http://www.orastynkkynen.fi/?page_id=15
  21. ↑ http://www.villekomsi.net/vaalit2004/kirjoitukset.php?id=4
  22. ↑ http://www.enemmisto.kaapeli.fi/

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Liikennepoliittinen_yhdistys_Enemmistö&oldid=11569266”