Titanis
| Titanis | |
|---|---|
 Rekonstruoitu luuranko |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Käärmekurkilinnut Cariamiformes |
| Heimo: | †Hirmulinnut Phorusrhacidae |
| Suku: |
†Titanis Brodkorb, 1963 |
| Laji: | walleri |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Titanis on sukupuuttoon kuollut hirmulintuihin kuuluva lintujen suku, jonka ainoa tunnettu laji on Titanis walleri. Sen jäänteitä on löydetty Yhdysvaltojen Floridasta ja Texasista, ja ne on ajoitettu plioseenille.[1][2][3] Titanis on ainoa tunnettu hirmulintujen jäsen, joka eli Pohjois-Amerikassa, ja useimmat muut niistä elivät Etelä-Amerikassa.[4] Niukasta ja vajaasta fossiiliaineistosta huolimatta Titanis on suosittu viihdekirjallisuudessa.[1]
Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Titanis oli valtava lentokyvytön lintu. Muiden hirmulintujen tapaan sillä oli luultavasti kapea ruumiinrakenne, pitkät juoksemiseen soveltuvat jalat sekä mitättömät siivet ilman kynsiä.[1] Titanis oli yksi suurimmista hirmulinnuista; sen korkeus oli arviolta 1,4–1,9 metriä ja paino noin 150 kilogrammaa.[1][2] Se painoi siis suunnilleen yhtä paljon kuin nykyinen strutsi, mutta se oli sitä raskasrakenteisempi.[2] Titaniksen kallo oli arviolta noin 36–56 senttimetriä pitkä, ja sen nokka oli suurikokoinen.[1]
Levinneisyys ja ajoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perinteisesti Titaniksen on uskottu saapuneen Pohjois-Amerikkaan Panamankankaan kautta suuressa Amerikan eläimistövaihdossa. Tämä perustuu kuitenkin virheelliseen ajoitukseen. Titaniksen fossiilijäänteet ajoitettiin alun perin myöhäiselle pleistoseenille, mutta uudempien analyysien perusteella kaikki jäänteet ovat peräisin plioseenilta. Lintu saapui siis Pohjois-Amerikkaan ennen Panamankankaan muodostumista, luultavasti liikkuen saarelta toiselle joko Keski-Amerikan tai Karibian kautta.[2][5]
Nykyisen ajoituksen perusteella Titanis kuoli sukupuuttoon ennen pleistoseenin alkua, kun sen aiemmin luultiin selvinneen myöhäispleistoseenille.[2][5] Se ei siis elänyt Pohjois-Amerikassa samaan aikaan ihmisten kanssa.[5] Sukupuuton aiheutti mahdollisesti kilpailu suurten nisäkäspetojen, kuten koira- ja kissaeläinten sekä karhujen, kanssa.[2][5]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Titanis oli luultavasti sen läheisimpien elävien sukulaisten, käärmekurkien, tapaan opportunistinen saalistaja, joka saalisti milloin mitäkin eläimiä, jotka se pystyi saamaan kiinni. Mahdollisesti se suosi saaliita, jotka se pystyi nielemään kokonaan, kuten käärmekurjet nykyään.[1] Titanis ei pystynyt käyttämään lyhyitä siipiään saalistuksessa.[6] Titaniksen elinympäristöä olivat luultavasti suhteellisen avoimet ruohomaat, jokseenkin samoin kuin käärmekurjilla.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Angst, Delphine & Buffetaut, Eric: Paleobiology of Giant Flightless Birds. London & Oxford: ISTE Press & Elsevier, 2017. ISBN 978-1-78548-136-9. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Gould, Gina C. & Quitmyer, Irvy R.: Titanis walleri: Bones of contention. The Bulletin of the Florida Museum of Natural History, 2005, 45. vsk, nro 4, s. 201–229. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 26.6.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f MacFadden, Bruce J. et al.: Revised age of the late Neogene terror bird (Titanis) in North America during the Great American Interchange. Geology, 1.2.2007, 35. vsk, nro 2, s. 123-129. doi:10.1130/G23186A.1. ISSN 0091-7613. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.6.2021. (englanniksi)
- ↑ Angst & Buffetaut 2017, s. 135
- ↑ Angst & Buffetaut 2017, s. 134
- ↑ a b c d Angst & Buffetaut 2017, s. 160
- ↑ Angst & Buffetaut 2017, s. 155
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Titanis (Arkistoitu – Internet Archive) (ranskaksi)
|