Timo Harjunpää
Timo Juhani Harjunpää[1] on Matti Yrjänä Joensuun kirjoittamien Harjunpää-poliisiromaanien päähenkilö. Hän työskentelee Helsingin rikospoliisin väkivaltaosastossa[2] vanhempana rikoskonstaapelina, sittemmin rikosylikonstaapelina.[3]
Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjasarjan alussa Timo Harjunpää asuu perheineen Helsingin Katajanokalla, kunnes muuttaa Kirkkonummelle. Hänellä on vaimo Elisa ja kolme tytärtä, Pauliina, Valpuri ja Pipsa.[2] Muita näkyviä hahmoja kirjoissa on muun muassa Harjunpään työtoveri Onerva Nykänen. Ensimmäisen kerran Harjunpää esiintyi vuonna 1976 julkaistussa romaanissa Väkivallan virkamies.[2]
Nimensä Harjunpää on saanut virkatehtävässä vuonna 1966 menehtyneen konstaapeli Reino Harjunpään mukaan. Lahdesta Hennalan varuskunnan päävartiosta karannut sotamies Kalevi Rissanen ampui Harjunpään Helsinkiin suuntautuneen pakomatkansa aikana helmikuussa 1966.[4][5]
Dramatisoinnit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Useita Harjunpää-kirjoja on dramatisoitu elokuviksi, televisiosarjoiksi, kuunnelmiksi ja näytelmiksi. Samannimisiksi kuunnelmasovituksiksi on tehty Harjunpää ja rakkauden lait (1987), Harjunpää ja kiusantekijät (1989), Harjunpää ja poliisin poika (1990) sekä Harjunpää ja heimolaiset (1991). Ne on ohjannut Rauni Ranta ja dramatisoinut Timo Kanerva. Harjunpäätä esittää Petteri Sallinen ja Onervaa Elli Castrén.
Kuudesta filmatisoinnista neljä on ohjannut Åke Lindman. 1980-luvulla hän ohjasi ruotsinkielisiksi, neliosaisiksi televisiosarjoiksi teokset Harjunpää ja kapteeni Karhu (nimellä Harjunpää ja kylmä kuolema / Harjunpää och kalla döden, 1983) sekä Harjunpää ja ahdistelija (Harjunpää och antastaren, 1985). Kummassakin Harjunpäätä esitti Johan Simberg. Lindmanin suomenkielisessä televisiosarjassa Harjunpää ja heimolaiset (1995) Harjunpäätä esittää Kari Heiskanen. Lindman ohjasi myös yhden elokuvan, vuonna 1993 valmistuneen Harjunpää ja kiusantekijät, jossa Heiskanen esittää Harjunpäätä.
Vuonna 2007 Juha Lehtola ohjasi 3-osaisen televisiosarjan Rakkauden nälkä romaanin Harjunpää ja rakkauden nälkä pohjalta. Harjunpäänä nähtiin Markku Maalismaa Sarja voitti vuoden parhaan draamasarjan Venlan, Kultainen TV -palkinnon ja Koura-kunniamaininnan 2007.
Romaanista Harjunpää ja pahan pappi tehtiin elokuva Harjunpää & pahan pappi suomalais-saksalaisena yhteistuotantona. Elokuvassa Harjunpäätä esittää Peter Franzén, ja se sai ensi-iltansa lokakuussa 2010. Elokuvan juoni poikkeaa melko paljon kirjasta.[6]
Vuonna 2022 C More -suoratoistopalvelussa julkaistiin kahdeksanosainen televisiosarja Harjunpää, joka perustuu teoksiin Ahdistelija, Poliisin poika, Kiusantekijät ja Rautahuone.[7] Harjunpäätä esittää sarjassa Olli Rahkonen.
Harjunpää-romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Timo Harjunpää on ollut päähenkilönä yhdessätoista romaanissa:[3]
- Väkivallan virkamies: Dokumentaarinen romaani Helsingissä tapahtuneesta henkirikoksesta, sen tutkijasta ja ihmisestä elämän päättyessä (Otava 1976). ISBN 951-1-02478-7.
- Harjunpää ja pyromaani: Romaani (Otava 1978). ISBN 951-1-04909-7.
- Harjunpää ja kapteeni Karhu: Romaani rikoksesta, sen osapuolista ja tutkimisesta (Otava 1981). ISBN 951-1-06383-9.
- Harjunpää ja ahdistelija: Romaani rikoksesta ja miehestä ja naisesta (Otava 1982). ISBN 951-1-06862-8.
- Harjunpää ja poliisin poika: Romaani rikoksesta ja siitä mitä me emme näe omassa silmässämme (Otava 1983). ISBN 951-1-07354-0.
- Harjunpää ja heimolaiset: Romaani kahdesta rikoksesta ja toisen tutkimisesta, kaikista jotka eivät näe kuvaansa poliisin kasvojen alta (Otava 1984). ISBN 951-1-07850-X.
- Harjunpää ja rakkauden lait: Romaani rikoksesta ja muusta (Otava 1985). ISBN 951-1-08385-6.
- Harjunpää ja kiusantekijät: Romaani rikoksesta ja maailmoista (Otava 1986). ISBN 951-1-08939-0.
- Harjunpää ja rakkauden nälkä: Romaani (Otava 1993). ISBN 951-1-11973-7.
- Harjunpää ja pahan pappi (Otava 2003). ISBN 951-1-18750-3.
- Harjunpää ja rautahuone (Otava 2010). ISBN 978-951-1-24742-5.
Harjunpää-romaaneista on tehty kuunnelmia, näytelmiä, TV-sarjoja ja elokuvia.[3] Romaaneja on käännetty useille kielille, muun muassa ruotsiksi, englanniksi, saksaksi ja puolaksi.
Harjunpää-filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Elokuva / sarja | Vuosi | Ohjaaja(t) | Harjunpää | Romaani(t) | Lisätietoja |
|---|---|---|---|---|---|
| Harjunpää ja kylmä kuolema | 1983 | Åke Lindman | Johan Simberg | Harjunpää ja kapteeni Karhu (1981) | 4-osainen ruotsinkielinen TV-sarja |
| Harjunpää ja ahdistelija | 1985 | Harjunpää ja ahdistelija (1982) | |||
| Harjunpää ja kiusantekijät | 1993 | Kari Heiskanen | Harjunpää ja kiusantekijät (1986) | elokuva | |
| Harjunpää ja heimolaiset | 1995–1996 | Harjunpää ja heimolaiset (1985) | TV-sarja | ||
| Rakkauden nälkä | 2007 | Juha Lehtola | Markku Maalismaa | Harjunpää ja rakkauden nälkä (1993) | |
| Harjunpää & pahan pappi | 2010 | Olli Saarela | Peter Franzén | Harjunpää ja pahan pappi (2003) | elokuva |
| Harjunpää | 2022 | Matti Kinnunen Hanna Bergholm |
Olli Rahkonen | Harjunpää ja ahdistelija (1982) Harjunpää ja poliisin poika (1983) Harjunpää ja kiusantekijät (1986) Harjunpää ja rautahuone (2010) |
TV-sarja |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Vilmi, Ulla-Maija: Arkista pahuutta. 23. maaliskuuta 2006. Vantaan Lauri. Viitattu 18. heinäkuuta 2007.
- ↑ a b c Harjunpää. Yleisradio. Viitattu 18. heinäkuuta 2007.
- ↑ a b c Matti Yrjänä Joensuu. Tornion kaupunginkirjasto. Viitattu 16. syyskuuta 2010.
- ↑ Nordman, Risto ja Nykänen, Harri: Huumekyttä. Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17253-7.
- ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1967, s. 29. Helsinki: Otava, 1966.
- ↑ Film-o-holicin arvostelu elokuvasta
- ↑ Harjunpää-kirjoista uusi C More -alkuperäissarja - pääosissa Olli Rahkonen ja Olga Temonen 20.5.2021. MTV. Viitattu 22.5.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Harjunpää och antastaren. Yle Arkivet.
- Harjunpää och kalla döden. Yle Arkivet.