Terbinafiini

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Terbinafiini
Terbinafiini
Terbinafiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(E)-N,6,6-trimetyyli-N-(naftalen-1-yylimetyyli)hept-2-en-4-yn-1-amiini
Tunnisteet
CAS-numero 91161-71-6
ATC-koodi D01AE15
PubChem 1549008
DrugBank DB00857
Kemialliset tiedot
Kaava C21H25N 
Moolimassa 291,42
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 195–198 °C (383–388 °F) (hydrokloridi)[1]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 70-80%[1]
Proteiinisitoutuminen > 99%[2]
Metabolia Hepaattinen
Puoliintumisaika 36 h[2]
Ekskreetio Renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus
Antotapa Oraalinen, topikaalinen

Terbinafiini (C21H25N) on allyyliamiineihin kuuluva lääkeaine. Yhdistettä käytetään sieni-infektioiden hoitoon. Terbinafiini on hyväksytty lääkeaineeksi Euroopassa 1991 ja USA:ssa 1996. Sitä myydään useilla eri tuotemerkeillä eri puolilla maailmaa ja tuotetta löytyy sekä sisäisesti, että ulkoisesti käytettävänä lääkkeenä.

Vaikutusmekanismi ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terbinafiinin ja muiden allyylisten amiinien vaikutus perustuu sienten soluseinämän synteesissä tarvitsemien ergosterolien synteesin estoon. Terbinafiini inhiboi tähän tarvittavan skvaleenimono-oksigenaasientsyymin eli skvaleeniepoksidaasin toimintaa. Tämän seurauksena ergosterolisynteesi estyy ja osittain terbinafiinin tehon arvellaan perustuvan myös skvaleenin kertymiseen sienisoluihin. Terbinafiinia käytetään kynsien sieni-infektioiden hoitoon oraalisesti ja topikaalisesti voiteena tai suihkeena kynsisienen ja muiden silsojen hoitoon. Aine on tehokas muun muassa Epidermophyton-, Trichophyton-, Microsporum- ja Scopulariopsis-suvun sienien ja Candida-suvun homeita vastaan. Terbinafiini on lipofiilinen ja kertyy ihoon, kynsiin ja rasvakudokseen. Terbinafiini metaboliaan osallistuvat maksan Sytokromi P450-ryhmään kuuluvat entsyymit. Lääkeaineen teho perustuu allyyliamiiniryhmään ja naftaleenirenkaaseen.[2][1][3][4][5]

Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terbinafiini saattaa aiheuttaa päänsärkyä , huonovointisuutta ja makuaistin huonontumista. USA:laisen drugs.comin mukaan kuume on yleisoire johtuen aineen myrkkyvaikutuksesta, johon sen teho perustuu. Vähemmän yleisiksi oireiksi mainitaan yli 20 flunssankaltaista oiretta, kuten lihas- ja nivelkivut, yskä, ajoittaiset hengitysongelmat jne. [6] Lisäksi se voi aiheuttaa ruoansulatuskanavan ongelmia, keskushermosto- / neurologisia ongelmia, maksan ongelmia, immuunijärjestelmä ongelmia, psyykkisiä ongelmia, aistien ongelmia, iho-ongelmia (mm. ihottumat, nokkosihottuma, ihon ärsytys, kutina, jne.) väsymystä, lisääntynyttä sydämen sykettä, hiustenlähtöä, anemiaa, lihaskipua ja nivelkipua. Lääkeainetta ei suositella käytettäväksi maksan tai munuaisten heikosta toiminnasta kärsiville potilaille. Samanaikainen rifampisiinilääkitys laskee plasman terbinafiiniarvoja ja simetidiinilääkitys kohottaa plasman terbinafiiniarvoja.[5][7][8][9]

Synteesi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terbinafiinisynteesin lähtöaine on N-metyyli-α-metyylinaftyyliamiini. Tämä molekyyli reagoi propargyylibromidin kanssa alkylointireaktiolla. Muodostuva reagoi heikon emäksen ja kupari(I)bromidin katalysoimalla reaktiolla 1-bromi-2-tert-butyylietyynin kanssa kytkentäreaktiolla ja muodostuvan tuotteen pelkistys alumiinidi-isopropyylihydridin avulla muodostaa terbinafiinia.[1][10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Axel Schmidt & Frank-Ulrich Geschke: Antimycotics, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 27.12.2012
  2. a b c Terbinafine DrugBank. Viitattu 27.12.2012. (englanniksi)
  3. David A. Williams, William O. Foye, Thomas L. Lemke: Foye's principles of medicinal chemistry, s. 1169. Lippincott Williams & Wilkins, 2012. ISBN 99781609133450. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.12.2012). (englanniksi)
  4. E. J. Corey,Barbara Czakó, László Kürti: Molecules and Medicine, s. 163. John Wiley & Sons, 2012. ISBN 978-0470227497. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.12.2012). (englanniksi)
  5. a b Raimo K. Tuominen ja Pekka T. Männistö: 56. Sieni-infektioiden hoitoon tarkoitetut lääkeaineet (s.884) Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 27.12.2012.
  6. [1]
  7. Terbinafiinin haittavaikutukset
  8. Richard A. Harvey, Michelle A. Clark, Richard Finkel, Jose A. Rey, Karen Whalen: Pharmacology, s. 437. Lippincott Williams & Wilkins, 2011. ISBN 9781451113143. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.12.2012). (englanniksi)
  9. David E. Golan: Principles of Pharmacology: The Pathophysiologic Basis of Drug Therapy, s. 623. Lippincott Williams & Wilkins, 2008. ISBN 978-0781783552. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.12.2012). (englanniksi)
  10. Daniel Lednicer: Strategies for Organic Drug Synthesis and Design, s. 96. John Wiley & Sons, 2009. ISBN 978-0-470-39959-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 01.01.2013). (englanniksi)