Teräskukastaja
| Teräskukastaja | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Kukastajat Dicaeidae |
| Suku: | Kukastajat Dicaeum |
| Laji: | ignipectus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Dicaeum ignipectus |
|
| Katso myös | |
Teräskukastaja (Dicaeum ignipectus) on pienikokoinen aasialainen varpuslintu.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnun pituus on noin seitsemän senttimetriä ja paino 7–9 g, ja se on kaikkein pienimpiä kukastajia. Sukupuolet ovat erivärisiä: koiraan selkä on kiiltävän sinimusta, vatsapuoli kellahtava, rinnassa punainen täplä ja keskellä vatsaa erottuu kapea musta raita. Naaras on päältä tumman oliivinvärinen ja alapuolelta kellahtava.
Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teräskukastajan laaja esiintymisalue ulottuu Himalajan eteläpuolella Intiasta Kiinaan, Kaakkois-Aasiaan ja Filippiineille. Lajin elinympäristön ala on 1–10 miljoonaa neliökilometriä. Edward Blyth kuvaili lajin holotyypin Nepalista ja Bhutanista saaduista näytteistä. Lajista tunnetaan 8 alalajia.[2]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoristometsät.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuten muutkin kukastajat, myös teräskukastajat syövät mistelinmarjoja.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Dicaeum ignipectus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.1.2023. (englanniksi)
- ↑ IBC (englanniksi)