Tarinanjakokuutio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tarinanjakokuutiolaitteistoa ohjeistuksineen.

Tarinanjakokuutio (engl. Story Sharing Cube) on laadullinen tutkimusmenetelmä, joka keskittyy henkilökohtaisten narratiivien keräykseen haastavissa toimintaympäristöissä.[1] Filosofialtaan menetelmä olettaa, että ihmiset antavat usein merkitystä kokemuksilleen tarinoiden kautta[2]. Festivaaliympäristöissä pilotoitua laitteistoa on käytetty vuodesta 2019 narratiiivien keräykseen transformatiivisilla festivaaleilla, kuten Burning Man - tapahtumissa Nevadan aavikolla[3], missä festivaalin osallistujat kokevat Nature Communications - lehdessä vuonna 2022 julkaistun tutkimuksen mukaan usein elämää pysyvästi muuttavia kokemuksia[4].

Metodologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Menetelmällisesti in situ narratiivit viittaavat tarinoihin, jotka kerätään suoraan siinä ympäristössä, missä ne luonnollisesti tapahtuvat. Pääasiallinen ero in situ - metodologian ja teemahaastattelumetologian välillä on niiden keräämismenetelmissä ja kontekstissa[5]. In situ -metodologiassa tietoja kerätään passiivisesti niiden luonnollisessa ympäristössä, tallentaen spontaanit ilmaisut ja vuorovaikutukset, kun taas haastattelutiedot kerätään aktiivisesti suorien kysymysten ja vuorovaikutuksen kautta haastattelijan ja haastateltavan välillä[6]. In situ narratiivit tarjoavat suodattamattomamman ja kontekstualisoidumman näkökulman, koska ne tallennetaan reaaliajassa luonnollisessa ympäristössä, kun taas haastattelutiedot voivat olla ulkoisten vaikutusten alaisia haastattelukysymysten rakenteesta johtuen [7].

Pohjoismaalaisen The Borderland[8] - yhteisön vuonna 2019 rahoittama tutkimuslaitteisto pohjautuu suomalaiseen Space on Fire[9] - yhteisötaideprojektiin syventyneen Hallinnon Tutkimus - lehdessä julkaistun tutkimuksen löydöksiin haastateltavien kokemusten transformatiivisesta luonteesta [10]. Menetelmän kehittäjänä on toiminut tutkija-aktivisti KTT Jukka-Pekka Heikkilä yhdessä virolaisen, Neuvostoliiton hippiliikettä tutkineen [11] antropologi dokumentaristi FT Terje Toomistun[12] kanssa. Menetelmän soveltuvuutta pakolaisleireille ja korkean toimintariskin konfliktialueille on tutkittu vuodesta 2023 lähtien.

Menetelmästä julkaistu tieteellinen kirjallisuus (2019-)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kenttätutkimusraportti vuoden 2019 Burning Man ja Borderland tapahtumista teoksessa Toomistu,T. & Heikkilä, J-P. (2020) Transformation Through Connection? Insights From a Pilot Study of Story Sharing Cubes [3] Dancecult: Journal of Electronic Dance Music Culture ISSN 1947-5403.
  • Konferenssijulkaisu data-analyysistä teoksessa Heikkilä, J-P. & Toomistu, T (2023) Exploring psychedelic experiences: Insights from narrative collections in transformational festivals. The 2nd Finnish Interdisciplinary Conference on Psychedelics [13] 11/ 2023 Åbo Akademi, Turku.
  • Pro Gradu - tutkielma Tarinanjakokuution käyttöliittymistä teoksessa Rujs, H. (2021) Co-designing the Story Sharing Cube a novel experience driven data collection method for exploring transformative experiences in participatory culture communities[14]. Aalto-yliopisto.
  • Menetelmän tausta ja datan käyttömahdollisuuksia tekoälytaiteessa käsitellään teoksessa Heikkilä, J-P. (2021) Myytistä konerealismiin? Katsaus tekoälyn ja taiteen yhteiseen tulevaisuuteen. Futura. 01/2021. JUFO-1. ISSN 0785-5494 [15] .

Tarinanjakokuutiolla kerättyjen tarinoiden käyttökohteita (2019-)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Menetelmällä kerätyt tarinat jaetaan takaisin yhteisöille. Anonymisoituja tarinoita voi kuka tahansa käyttää niin taiteissa, yhteisön kehittämisessä tai tulevaisuuden hankkeiden suunnittelussa. Aineistoa on käytetty esimerkiksi seuraavasti:

  • Äänitaiteilija Mikko Heikinpoika[16] on toteuttanut vuoden 2019 Borderland - tapahtuman tarinasta kappaleen "Love & Acceptance" [17].
  • Burning Man yhteisön perustajajäsen Marian Goodellin artikkeli esitteli tarinoita Cultural Correction: Black Rock City[18] julkaisussa, sekä New York Times sanomalehden artikkelissa Burning Man, Seeking to Change ‘Convenience Culture,’ Boots Camp for Wealthy [19].
  • Burning Man Live - podcast analysoi menetelmän kehittämistä sekä sen tulevaisuuden käyttömahdollisuuksia festivaaliympäristöjen ulkopuolella[20] .

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Polkinghorne, Donald, E. 1988. Narrative Knowing and Human Sciences. New York: State University of New York Press
  2. ↑ Eero Vaara, Scott Sonenshein, David Boje: Narratives as Sources of Stability and Change in Organizations: Approaches and Directions for Future Research. Academy of Management Annals, 2016-01, 10. vsk, nro 1, s. 495–560. doi:10.5465/19416520.2016.1120963. ISSN 1941-6520. Artikkelin verkkoversio. en
  3. ↑ a b Terje Toomistu, Jukka-Pekka Heikkilä: Transformation Through Connection? Insights From a Pilot Study of Story Sharing Cubes at Burning Man Events. Dancecult: Journal of Electronic Dance Music Culture, 13.11.2020, 12. vsk, nro 1. doi:10.12801/1947-5403.2020.12.01.07. ISSN 1947-5403. Artikkelin verkkoversio. en
  4. ↑ Daniel A. Yudkin, Annayah M. B. Prosser, S. Megan Heller, Kateri McRae, Aleksandr Chakroff, M. J. Crockett: Prosocial correlates of transformative experiences at secular multi-day mass gatherings. Nature Communications, 27.5.2022, 13. vsk, nro 1, s. 2600. PubMed:35624086. doi:10.1038/s41467-022-29600-1. ISSN 2041-1723. Artikkelin verkkoversio. en
  5. ↑ Dorien Van De Mieroop, Jonathan Clifton, Stephanie Schnurr: Narratives as social practice in organisational contexts. Narrative Inquiry, 9.11.2021, 32. vsk, nro 1, s. 1–8. doi:10.1075/ni.21090.van. ISSN 1387-6740. Artikkelin verkkoversio.
  6. ↑ Sandy Q. Qu, John Dumay: The qualitative research interview. Qualitative Research in Accounting & Management, 1.1.2011, 8. vsk, nro 3, s. 238–264. doi:10.1108/11766091111162070. ISSN 1176-6093. Artikkelin verkkoversio.
  7. ↑ Krzysztof Celuch, Barbara Neuhofer: Transformative event experiences: a visual in-situ study of change. Current Issues in Tourism, 29.1.2024, s. 1–22. doi:10.1080/13683500.2024.2309147. ISSN 1368-3500. Artikkelin verkkoversio. en
  8. ↑ The Borderland - yhteisön verkkosivusto Borderland - yhteisö. Viitattu March 2024.
  9. ↑ Space on Fire - yhteisö: Space on Fire projektin verkkosivu spaceonfire.com. 2017. Viitattu March 2024.
  10. ↑ Virva Salmivaara, Frank Martela, Jukka-Pekka Heikkilä: Radikaali psykologinen turvallisuus tilapäisorganisaation luovan ja tuloksellisen toiminnan mahdollistajana. Hallinnon Tutkimus, 27.11.2020, 39. vsk, nro 3, s. 188–204. doi:10.37450/ht.100037. ISSN 2343-4309. Artikkelin verkkoversio. fi
  11. ↑ Luke Harding: Life in the 'hairy underground': the lost history of Soviet hippies The Guardian. 23.10.2019. Viitattu 11.2.2024. (englanniksi)
  12. ↑ ORCID Terje Toomistu orcid.org. https://orcid.org/. Viitattu 10.3.2024.
  13. ↑ The 2nd Finnish Interdisciplinary Conference on Psychedelics psyty.fi. Viitattu March 2024.
  14. ↑ Hilda Ruijs: Co-designing the Story Sharing Cube a novel experience driven data collection method for exploring transformative experiences in participatory culture communities. Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu | Maisterin opinnäyte, 2021. Aalto-yliopisto. Artikkelin verkkoversio. fi
  15. ↑ Jukka-Pekka Heikkilä: Myytistä konerealismiin? : Katsaus tekoälyn ja taiteen yhteiseen tulevaisuuteen. Futura, 2021, 2021. vsk, nro 1. ISSN 0785-5494. Artikkelin verkkoversio. Suomi
  16. ↑ Kotisivu Mikko Heikinpoika mikkoheikinpoika.com. Viitattu March 2024.
  17. ↑ Mikko Heikinpoika Love & Acceptance spotify.com. Viitattu March 2024.
  18. ↑ Marian Goodell: Cultural Course Correcting: Black Rock City Burning Man Journal. 2019. Viitattu 11.02.2024.
  19. ↑ Laura M. Holson: Burning Man, Seeking to Change ‘Convenience Culture,’ Boots Camp for Wealthy The New York Times. 15.2.2019. Viitattu 11.2.2024. (englanniksi)
  20. ↑ Burning Man Live by Stuart Mangrum: Dr Heikkilä and the Science of Participatory Culture burning-man-live.simplecast.com. Viitattu 11.2.2024.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tarinanjakokuutio&oldid=22300695”