Tapani Kiminkinen
Tapani Kiminkinen | |
---|---|
Tapani Kiminkinen Tampereen kirjamessuilla 2010. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 11. marraskuuta 1954 Pylkönmäki |
Ammatti |
lääkäri tietokirjailija televisioesiintyjä |
Taavi Tapani Kiminkinen (s. 11. marraskuuta 1954 Pylkönmäki) on suomalainen lääkäri, joka on tullut tunnetuksi muun muassa tietokirjailijana ja televisioesiintyjänä. Yle TV1:n tuotti 2009–2011 sarjaa Tohtori Kiminkinen ja Alfa-tv kymmentä vuotta myöhemmin sarjaa Maalaislääkäri Kiminkinen.[1]
Kiminkinen työskenteli terveyskeskuslääkärinä Saarijärven terveysasemalla Keski-Suomen makunnassa.[2] Mediassa Kiminkistä kutsutaan usein lempinimellä ”maalaislääkäri”. Televisiosarjan nimestä huolimatta Kiminkinen ei ole väitellyt tohtoriksi, vaan valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1980. Saman vuoden elokuussa hän aloitti työnsä Saarijärven terveysasemalla.[3]
Kiminkinen oli mukana perustamassa Saarijärvellä vuodesta 2001 järjestettyä Kirmot-kulttuuritapahtumaa ja on tapahtumaa järjestävän Art Lumperoinen ry:n puheenjohtaja.[4]
Tammikuussa 2009 Yle TV1 alkoi esittää tv-sarjaa Tohtori Kiminkinen, jossa seurataan Kiminkisen työtä terveysasemalla. Hänellä oli myös oma radio-ohjelma Radio Keski-Suomessa.[5] Hän kirjoittaa myös kolumneja Kotilääkäri-lehteen ja Kysy Kiminkiseltä -palstaa Apu-lehteen.[6]
Heikki Hilander on esittänyt sarjassaan Hilander-TV tohtori Kimittäjää, joka on parodia Tapani Kiminkisestä.[3]
Suomalainen Lääkäriseura Duodecim on myöntänyt Kiminkiselle Konrad ReijoWaaran palkinnon vuonna 2004.[7] Vuonna 2009 Jade-lehti valitsi hänet Vuoden Sydänvaikuttajaksi.[8] Suomen Kipu ry on myöntänyt Kiminkiselle Vuoden Auttaja -palkinnon tunnustuksena potilaiden hyväksi tehdystä pitkäjänteisestä työstä.[9] Lääkintöneuvoksen arvonimi Kiminkiselle myönnettiin 2023.[10]
Kirjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Terveys pidentää ikää: Maalaislääkärin elämäntapaopas. Helsinki: Tammi, 2007. ISBN 951-265-903-4
- Maalaislääkärin viimeisimmät kiusaukset. Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 951-265-753-8
- Henki ja elämä. Helsinki: Tammi, 2009. ISBN 978-951-314-522-4
- Liekeissä! Maalaislääkärin elämänkipinät. Helsinki: Tammi, 2010. ISBN 978-951-315-315-1
- Terveen paperit: Maalaislääkäri vastaa nettikysymyksiin. Helsinki: Tammi, 2010. ISBN 978-951-315-612-1
- Maalaislääkärin matkassa. Helsinki: Tammi, 2011. ISBN 978-951-31-5826-2
- Lukot auki! sanoo maalaislääkäri. Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-6443-0
- Maalaislääkärin päivää. Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-6751-6
- Kiminkisen suuri lääkärikirja. Helsinki: Tammi, 2013. ISBN 978-951-31-7422-4
- Kiminkinen vastaa: 100 kysymystä lääkärille. Helsinki: Tammi, 2015. ISBN 978-951-31-8572-5
- & Karppinen, Pertti: Parannetaan kansa. Helsinki: Tammi, 2017. ISBN 978-951-31-9355-3
- Täyttä elämää: Lisää laatua seniorivuosiin. Helsinki: Tammi, 2019. ISBN 978-952-04-0401-7
- Maalaislääkärin muistelmat. (Piirroskuvat: Ulla Kiminkinen) Helsinki: Tammi, 2023. ISBN 978-952-04-5526-2
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Frost, Riia: Tv:n suosikkilääkäri Kiminkinen äimistyi Alfa-tv:n loppumista Ilta-Sanomat. 25.11.2022. Viitattu 26.11.2022.
- ↑ Roiha, Marja: Perusturvaliikelaitos Saarikan lääkäritilanne huononee keväällä – myös maalaislääkäri Tapani Kiminkinen lopettaa vastaanoton Yle Uutiset. 19.1.2022. Viitattu 9.12.2023.
- ↑ a b Tapani Kiminkinen – Saarijärven Paavo 2011 Luonnonvoimaa.net. Viitattu 4.7.2011.
- ↑ Kiminkinen, Tapani: Kirmot Historiaa 2008. Art Lumperoinen ry. Arkistoitu 28.8.2008. Viitattu 1.3.2009.
- ↑ Laitinen, Markku: Ihmisarvoinen elämä kuuluu kaikille Apu. 16.2.2009. Viitattu 1.3.2009.[vanhentunut linkki]
- ↑ https://www.apu.fi/teemat/kysy-kiminkiselta
- ↑ Saltevo, Juha: Konrad ReijoWaaran palkinto 2004 maalaislääkäri Tapani Kiminkiselle 2004. Duodecim. Viitattu 1.3.2009.
- ↑ Tapani Kiminkinen Vuoden Sydänvaikuttaja 30.11.2009. Pylkönmäen kunta. Viitattu 19.2.2010.
- ↑ Tapani Kiminkinen Vuoden Auttaja 2010 12.10.2011. Suomen Kipu ry. Viitattu 12.10.2011.
- ↑ Tasavallan presidentin 25.5.2023 myöntämät arvonimet (68 kpl) Valtioneuvosto.fi. Viitattu 28.5.2023.