Tampereen piispantalo
| Piispantalo | |
|---|---|
 Pyynikintien puoleinen julkisivu vuonna 1939. |
|
| Osoite | Pyynikintie 9 |
| Sijainti | Pyynikinrinne, Tampere |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi |
asuinrakennus kokoontumisrakennus |
| Valmistumisvuosi | 1937 |
| Suunnittelija | Gunnar Wahlroos |
| Omistaja | Kirkon keskusrahasto [1] |
| Käyttäjä | Tampereen hiippakunnan piispa ja tuomiokapituli [2] |
| Tyylisuunta | funktionalismi |
| Kerrosluku | 3 |
 |
|
Piispantalo on Tampereen Pyynikinrinteellä sijaitseva rakennus, joka toimii Tampereen hiippakunnan piispan virka-asuntona ja edustustilana. Se on Suomen suurin piispantalo. Kolmikerroksinen, funkistyylinen talo on arkkitehti Gunnar Wahlroosin suunnittelema. Se on rakennettu vuonna 1937 ja vihitty käyttöön 2. kesäkuuta 1938.[2][3]
Piispantalo sijoittuu Pyynikinharjun kupeeseen jyrkälle rinnetontille, josta avautuu näkymä Pyhäjärvelle. Rakennuksen pääsisäänkäynti, edustustilat, kirjasto, työhuone ja kappeli sijaitsevat keskikerroksessa. Yläkerrassa on piispan ja hänen perheensä yksityiset asuintilat; pohjakerroksessa on puolestaan talonmiehen asunto sekä teknisiä tiloja.[3][4][5]
Tampereen piispantalo on osa Pyynikinrinteen valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä.[6] Talo on suojeltu rakennustaiteellisin, kulttuurihistoriallisin ja maisemallisin perustein.[7]
Taideteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talon pääoven yläpuolella on kuvanveistäjä Aarre Aaltosen reliefi Pyhiinvaeltajat (1938). Sisätiloissa on seinämaalauksia, jotka on tehnyt arkkitehti Wahlroosin sisko, taiteilija Anna Lena Huss. Suuri osa hänen maalauksistaan peitettiin vuoden 1966 peruskorjauksessa.[2][5][8]
Piispantalon ulkokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Piispantalo kadulta nähtynä. -
Piispantalon sisäänkäynti, jonka yläpuolella on reliefi Pyhiinvaeltajat.
Piispantalon sisäkuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Aula. -
Kirjasto. -
Kappeli.
-
Piispan työhuone. -
Edustustiloissa esillä olevia aiempien piispojen muotokuvia.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Talousarvio vuodelle 2018 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2018–2020 (PDF) s. 66. Helsinki: Suomen evankelis-luterilainen kirkko & Kirkon keskusrahasto, 2017. Viitattu 7.9.2019.
- ↑ a b c Piispantalon avoimet ovet Tampere: Tampereen hiippakunta, 2019. Viitattu 7.9.2019.
- ↑ a b Paananen, Karoliina: Satoja neliöitä tilaa, koteja paraatipaikoilla – näin paljon piispat maksavat asumisestaan Ilta-Sanomat. 4.1.2019. Viitattu 7.9.2019.
- ↑ Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 111–112. Tampere: Tampereen kaupungin kaavoitusyksikkö, 1998. ISBN 951-609-076-1.
- ↑ a b Mukala, Jorma: Metso, Voima, Tuulensuu: Tampereen arkkitehtuuria, s. 113. Tampere: Tampere-Seura, 1999. ISBN 951-9080-78-3.
- ↑ Pyynikinrinne Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Helsinki: Museovirasto, 2009. Viitattu 8.9.2019.
- ↑ Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 13, 111.
- ↑ Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 112.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tampereen uusi piispantalo, Suomen Kuvalehti, 04.06.1938, nro 22, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot