Tammitikka
| Tammitikka | |
|---|---|
,_%D0%91%D0%B8%D1%82%D1%86%D0%B5%D0%B2%D1%81%D0%BA%D0%B8%D0%B9_%D0%BB%D0%B5%D1%81.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Tikkalinnut Piciformes |
| Heimo: | Tikat Picidae |
| Suku: | Käpytikat Dendrocopos |
| Laji: | medius |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Dendrocopos medius |
|
_new_distribution_map.png) |
|
| Katso myös | |
Tammitikka (Dendrocopos medius) on Keski- ja Etelä-Euroopassa elävä tikkalaji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tammitikan pituus on 20–22 cm ja paino 50–85 g. Tammitikan selkäpuoli muistuttaa käpytikkaa,[2] mutta se on hieman pienempi ja hentonokkaisempi, sen päälaki on punainen ja siltä puuttuu musta poskijuova. Sen kyljissä on tummaa viirutusta, vatsan takaosa on vaaleanpunainen. Sukupuolet ovat lähes samanvärisiä, koiraan päälaen punainen laikku vain on kirkkaamman värinen ja hieman laajempi kuin naaraan.[3]
Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tammitikka elää Keski- ja Etelä-Euroopassa Latviasta Ranskaan ja Kreikkaan sekä Turkissa ja Kaukasuksella. Euroopassa elää 310 000–710 000 yksilöä. Laji on paikkalintu eikä sitä ole tavattu kovin yleisesti Pohjoismaissa eikä esimerkiksi Britanniassa. Laji on aiemmin pesinyt Ruotsissa, josta se todettiin hävinneeksi 1982, Tanskasta häviäminen todettiin jo vuonna 1959. Baltiassa sen kanta on vahvistunut, ja Viron pesimäkanta on 300–500 paria.[3][4] Suomessa tammitikka tavattiin ensimmäistä kertaa marraskuussa 2010 Asikkalassa.[2][5]
Tammitikasta tunnetaan neljä alalajia: D. m. medius, D. m. caucasicus, D. m. anatoliae ja D. m. sanctijohannis.
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tammitikat elävät jalopuita – tammia, jalavia ja valkopyökkiä – kasvavissa hakamaisissa lehtimetsissä.[3]
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tammitikat kovertavat pesäkolonsa lahon puun runkoon tai tukevaan oksaan, usein lähes vaakasuorassa olevaan. Pesän lentoaukko on halkaisijaltaan noin 4 cm.[3] Naaras munii 4–8, tavallisesti 5 tai 6 munaa. Molemmat puolisot hautovat yhteensä 10–14 päivää. Pesäpoikasaika on 20–24 päivää.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tammitikka on pääosin hyönteissyöjä, joka etsii hyönteisiä ja niiden toukkia puiden latvustosta. Se juo lehtipuiden mahlaa.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Dendrocopos medius IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.6.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Koulupoika löysi Suomesta uuden lintulajin 26.11.2010. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 28.11.2010. Viitattu 26.11.2010.
- ↑ a b c d e Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2.
- ↑ Species trends at the Member State level, Estonia Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. European Environment Agency. Viitattu 21.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Koulupoika löysi Suomelle uuden lintulajin, Yle.fi, 26.11.2010
| ||||||||||