Siirry sisältöön

Takeshi Kitano

Wikipediasta
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Takeshi Kitano
北野 武
Takeshi Kitano 2018.
Takeshi Kitano 2018.
Henkilötiedot
Koko nimi Takeshi Kitano
Syntynyt18. tammikuuta 1947 (ikä 78)
Tokio, Japani
Ammatti ohjaaja, käsikirjoittaja, näyttelijä, koomikko, kirjailija, runoilija, taidemaalari
Ohjaaja
Aktiivisena 1989—
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
takeshi-kitano.jp
IMDb
Elonet

Takeshi Kitano (jap. 北野 武, Kitano Takeshi, myös Beat Takeshi, s. 18. tammikuuta 1947 Tokio) on japanilainen elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja, näyttelijä, koomikko, kirjailija, runoilija ja taidemaalari.[1] Hän on myös juontaja.

Kitanon elokuvat kertovat yleensä gangstereista tai poliiseista. Yhteistä hänen elokuvilleen on staattisuus ja pitkät kohtaukset, joissa ei päällisin puolin näyttäisi tapahtuvan mitään. Monissa hänen elokuvissaan on synkkä ja nihilistinen elämänasenne, mutta niissä on myös huumoria.

Kitano perusti vuonna 2000 elokuvayhtiön Office Kitano, josta hän irtautui vuonna 2018.[2]

Elokuvaura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useiden erilaisten, yleensä koomisten roolien jälkeen vuonna 1989 Kitano valittiin pääosaan elokuvaan Violent Cop. Siinä Kitanon esittämä päähenkilö on sosiopaattinen poliisi, joka reagoi jokaiseen tilanteeseen väkivallalla. Kun elokuvan alkuperäinen ohjaaja sairastui, Kitano tarjoutui ohjaamaan elokuvan itse. Hän myös muokkasi käsikirjoitusta. Elokuva oli arvostelu- ja kaupallinen menestys Japanissa.

Kitanon toinen elokuva ohjaajana ja ensimmäinen ainoana käsikirjoittajana on 3–4 x Jūgatsu (1990). Elokuva kertoo Masakista, nuoresta miehestä, jonka baseball-valmentajaa uhkailee paikallinen yakuza. Masaki matkustaa ystävänsä kanssa Okinawalle ostaakseen aseita, jotta he voivat kostaa yakuzalle. Matkan varrella he tutustuvat Kitanon esittämään psykopaattiseen gangsteriin. Elokuvassa Kitano loi tyylin, jota on noudattanut myöhemmin urallaan: šokeeraavaa väkivaltaa, omituista mustaa huumoria ja jähmettyneitä otoksia. Elokuva ei Japanissa kuitenkaan menestynyt.

Kitanon kolmas elokuva on Näkymä meren rannalla (1991). Se kertoo kuurosta roskakuskista, joka päättää opetella surfaamaan löydettyään surfilaudan roskien seasta. Elokuvassa esillä on Kitanon pehmeämpi, romanttinen puoli.

Kitano alkoi saada huomiota Japanin ulkopuolella elokuvallaan Sonatine (1993). Siinä Kitano esittää tokiolaista gangsteria, joka lähetetään Okinawalle lopettamaan paikallinen mafiasota.

Kitanon koomikkotausta näkyy elokuvassa Minna–Yatteru ka? (1995). Episodimainen komedia kertoo yksinkertaisesta miehestä, joka yrittää vain harrastaa seksiä autossa, ja hänen seikkailuistaan tätä päämäärää tavoitellessaan. Elokuva satirisoi tunnettuja japanilaisia kulttuuri-ilmiöitä, kuten Godzillaa, Ultramania ja Zatōichia.

Kitano joutui elokuussa 1994 moottoripyöräonnettomuuteen,[1] jonka seurauksena toinen puoli hänen kasvoistaan halvaantui. Toivuttuaan hän ohjasi elokuvan Kids Return (1996), josta tuli hänen siihen saakka suurin menestyksensä Japanissa. Onnettomuuden jälkeen Kitano ryhtyi maalaamaan. Hänen maalauksiaan on ollut esillä taidenäyttelyissä, niitä on julkaistu kirjoissa ja monien hänen elokuviensa soundtrackien kansitaiteena. Kitanon maalaukset olivat tärkeässä osassa myös elokuvassa Hana-Bi – tulikukkia (1997). Hana-Bitä pidetään yleisestiselvennä hänen parhaana elokuvanaan, ja se vakiinnutti Kitanon aseman yhtenä merkittävimmistä japanilaisista nykyohjaajista.

Elokuvassa Kikujiron kesä (1999) Kitano esittää tyhjäntoimittajaa, joka päätyy saattamaan äitiään etsivää pientä poikaa. Kitanon seuraava elokuva Veli (2001) kuvattiin Los Angelesissä, ja se on Kitanon toistaiseksi ainoa englanninkielinen elokuva. Siinä Kitano esittää gangsteria, joka joutuu pakenemaan Japanista Yhdysvaltoihin ja ystävystyy paikallisen gansterin kanssa. Seuraava elokuva Dolls (2002) taas kertoo kolme erillistä tarinaa kuolemattomasta rakkaudesta.

Zatoichi – sokea samurai (2003) on uusintaversio Shintarō Katsun 1970-luvun samannimisestä elokuvasarjasta. Se oli Kitanon uran suurin yleisömenestys Japanissa ja sai lukuisia palkintoja elokuvafestivaaleilla ympäri maailman. Kitanon uusimmat elokuvat ovat trilogian muodostavat komediat Takeshis' (2005), Kantoku · Banzai! (2007) ja Akiresu to kame (2008).

Kitano on näytellyt säännöllisesti muiden ohjaajien elokuvissa. Niistä tunnetuimpia ovat Kinji Fukasakun Battle Royale (2000) ja Nagisa Ōshiman Tabu (1999). Kitano esiintyy myös Robert Longon amerikkalaisessa elokuvassa Johnny Mnemonic – kuoleman kuriiri (1995).

Muita töitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kitano on kirjoittanut yli viisikymmentä runoyeosta, romaaneja ja elokuvakritiikkiä. Hän teki vuonna 1986 NES-pelin Takeshi no Chōsenjou.

Kitano on juontanut tekevisio-ohjelmia, muun muassa ohjelmat Takeshi’s Castle (Hullut japanilaiset), Sekai Marumie ja Oko ga hen da yo, nihonjin.

Valikoitu filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohjaajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelijänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Alanen, Antti: Elokuvantekijät, s. 358–359. Otava, 2012. ISBN 978-951-1-20533-3
  2. ↑ Mark Schilling: Takeshi Kitano Quits Office Kitano, the Company He Founded Variety. 14.3.2018. Viitattu 17.9.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Takeshi_Kitano&oldid=23237623”