Hullut japanilaiset

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fûun! Takeshi Jô
風雲!たけし城
Tyyli Kilpailu, Komedia, Tosi-TV
Kestoaika 54 min
Pääosissa Takeshi Kitano
Hideo Higashikokubaru
Hayato Tani
Alkuperämaa Japani
Verkko Japanin lippu TBS
Esitetty 2. toukokuuta 1986 – 19. lokakuuta 1990
Jaksoja 133
Tuotanto
Tuottaja(t) Kunihiko Katsura
Eiichi Misumi
Aiheesta muualla
IMDb
Hullut japanilaiset
Takeshi's Castle
Tyyli Kilpailu, Komedia, Tosi-TV
Kestoaika 25 min
Alkuperämaa Japanin lippu Japani
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Iso-Britannia
Verkko Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Challenge
Suomen lippu JIM
Suomen lippu Nelonen
Esitetty 9. marraskuuta 2002 – 1. tammikuuta 2004
Jaksoja 145
Tuotanto
Tuottaja(t) Ben Mole
Käsikirjoittaja(t) Ben Mole
Craig Charles
Tuotantoyhtiö(t) Black Mole Productions
Challenge TV
Flextech Television Limited
Aiheesta muualla
IMDb

Hullut japanilaiset (jap. 風雲!たけし城, Fūun! Takeshi-jō, engl. Takeshi's Castle) on vuosina 1986–1989 Tokyo Broadcasting Systemille tehty japanilainen kisailuohjelma, jossa 100 kilpailijaa yrittää suoriutua hullunkurisista radoista kenraali Leen johdolla ja lopulta vallata Takeshin linnan, jonka omistaa kreivi Takeshi Kitano. Ohjelma on kuin tosielämän videopeli, jossa vain ani harva kilpailija pääsee loppuun asti. Ohjelmasta on tullut etenkin Yhdysvalloissa (esitetään maassa nimellä MXC) kulttihitti[1].

Alkuperäisen sarjan materiaalista tuotettiin 2000-luvulla brittiläiselle Challenge TV:lle lyhennetty versio Takeshi's Castle, jonka juontajana toimi Craig Charles[2]. Brittiversio yllätti suosiollaan ollen jatkuvasti kanavan 10 viikon katsotuimman ohjelman joukossa. Sarjaa on sittemmin lähettänyt myös Virgin 1 (vuodesta 2007 lähtien[3]). Suomessa brittiversiota esitettiin JIM:llä ja Nelosella.

Vakiohahmot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Takeshi Kitano   …  kreivi Takeshi  
 Hayato Tani   …  kenraali Lee  
 Kikko Matsuoka   …  Kikko Matsuoka  
 Koji Sekiyama   …  Koji Sekiyama  
 Brad Lesley   …  Elukka (engl. Animal)  

Lisäksi mukana ovat Sateenkaarisoturit, Vihreä vartiosto ja vartijat. jotka yrittävät yleensä estää pelaajia läpäisemästä esteratoja. Sateenkaarisoturit toimivat mm. tykkiampujina Siltasompailussa ja keilaajina Ihmiskeiloissa, mutta antavat Riisikulhomäessä vauhtia pelaajalle (joskus pelaajan häviö Riisikulhomäessä on Sateenkaarisoturien syytä). Vihreä vartiosto esiintyy yleensä pelin aloitus- ja lopetushaasteissa. Maskeerattuja vartijoita on yleensä noin kolme ja he esiintyvät aina sokkelohaasteissa, mutta ovat välillä mukana myös parissa muussa.

Tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peli alkaa tyypillisesti yhdellä muutamasta erilaisesta aloituslajista, jossa putoaa 12–18 kilpailijaa sadasta. Niissä kaikki kilpailijat lähtevät radalle yhtä aikaa. Muut tehtävät ovat ennen finaalia järjestettyjä tehtäviä, joissa kilpaillaan yleensä joko yksin tai pienissä ryhmissä. Näissä tehtävissä kilpailijan epäonnistuttua hän ei välttämättä vielä putoa pelistä lukuun ottamatta ennen finaalia järjestettyä tehtävää, jossa kaikki epäonnistujat putoavat pelistä. Pelin päättää finaali, jossa kaikki jäljellä olevat kilpailijat yrittävät voittaa Vihreän vartioston ja vallata Takeshin linnan.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkut jaksoista ovat ns. 'perhejaksoja', joissa kisaavat yhdessä lapsi ja jompikumpi hänen vanhemmistaan. Näissä jaksoissa vanhempi tekee yleensä "ruumiillisen työn" - esimerkiksi lajissa Liukurata (Slip Way) lapsi on radalla olevan lautan päällä, ja hänen mukanaan kisassa oleva vanhempi antaa hänelle vauhdin. Jotkut jaksot taas ovat kansainvälisiä (International), joissa on kilpailijoita ympäri maailmaa. Eräässä toisen tuotantokauden jaksossa kisailivat ainoastaan lapset.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Leach, Emily: Cool Japan: Why Japanese remakes are so popular on American TV, and where we’re getting it wrong Asianweek. 13.9.2008. Viitattu 7.1.2009. (englanniksi)
  2. Takeshi's Castle Challenge. Viitattu 7.1.2009. (englanniksi)
  3. Company credits for "Takeshi's Castle" IMDb. Viitattu 7.1.2009. (englanniksi)