Taipalus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee saarta. Täsmennyssivu Taipalus käsittelee muita merkityksiä.

Taipalus on Naantalin ja Paraisten kaupungeille kuuluva pieni saari Saaristomerellä. Saaresta kuuluu 31 hehtaaria Paraisiin sekä vesialuetta 249 hehtaaria. Paraisiin kuuluvaa aluetta ympäröi Naantali, täten alue on Paraisille enklaavi.[1] Ennen vuoden 2009 kuntaliitoksia saari kuului Rymättylän ja Nauvon kuntiin. Saari on kallioinen ja metsäinen, mutta sillä sijaitsee myös kolme entistä maatilaa ja näiden peltoalueet sekä useita lomarakennuksia.[2]

Nykyinen kesäasutus painottuu saaren pohjoisrannalle, joko on lähes täyteen rakennettu. Saaren etelärannalla on vain muutamia huviloita. Ainoat suojaisemmat satamalahdet löytyvät saaren etelärannalta.[3][4]

Saaren sisäosissa on neljä entistä viljelysaluetta, joita ei enää viljellä. Muutoin saaren luonto on kallioista ja mäntyvaltaista saaristoluontoa. Saaressa ei ole sähköä, mutta sinne on vedetty puhelinkaapeli. Saaren välittömässä läheisyydessä ovat pienemmät saaret Pinokari, Pahaluoto, Taipalhauta, Verokari ja Pitkäkari. Näistä Pahaluodossa ja Pinokarilla on huvila-asutusta. ( Merikortti 2011 ja Taipaluksen peruskartta)

Naantali ja Parainen valmistelevat esitystä jossa Koukkurin saari siirtyisi Paraisille ja Paraisiin osittain kuuluva Taipaluksen saari kokonaan Naantalille.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saaren varhaisvaiheista löytyy muutamia mainintoja Rymättylän historian osassa I. Tämän mukaan saari oli jo 1600-luvulta usean eri talon omistuksessa lähinnä heinä- ja laidunmaana. Omistavia taloja mainitaan olleen seuraavista kylista: Nauvon pitäjän Innamo kylä (2)ja seuraavista Naantalin pitäjän kylistä; Kuivainen (1), Valtanen (1), Maanpää (1), Salo (2), Kaasta (2) ja Pappila (1). Saman lähteen mukaan kolme Maanpään torpparia poltti saaressa kaskea vuonna 1765 huonolla menestyksellä, sillä irti päässyt palo poltti koko saaren metsän. Vuonna 1770 kirkkoherra Wallenius haki saarelle laidunnuskieltoa heinäsadon jatkuvan huononemisen takia. Tätä kuitenkin vastustivat huonoilla niityillä varustetut Valtasen kylän talot. Pysyvää asutusta ei saarelle mainita syntyneen Ruotsin vallan aikana.[4]

Saaren vanhin säilynyt rakennuskanta koostuu kolmesta entisestä tilasta, joissa ei enää ole vakinaista asutusta. Näistä yksi on aiemman Nauvon, nykyisen Paraisten puolella (Saarela) ja kaksi Naantalin puolelle. Naantalin puoleinen osuus saaresta jakaantuu kuuden eri maarekisterikylän alueisiin (Salo, Valtanen, Kaarslahti, Kuivainen, Maanpää, Rymättylän Pappila), ja saarella on nykyään kaksi Taipalus nimistä entistä maatilaa, jotka kuuluvat eri Naantalin kyliin (Salo 2:2 ja Valtanen 2:14). Paraisten puolen osuus kuuluu entisen Nauvon Innamon kylään.

Rymättylän historian isäntäluettelossa mainitaan Valtasen Taipaluksen torpan ensimmäinen isäntä vuodelta 1821. Torppa muuttui lohkotilaksi 1920. Maanpään kylän Taipaluksen torpan isännät tunnetaan vuosilta 1859 - 1911 ja vastaavan lohkotilan isännät vuodesta 1919. Tällä ja Valtasen Taipaluksella ovat olleet yhteiset omistajat vuodesta 1932 alkaen.Tila on nykyään kesäasuntona. Salon (Salonkylän) Taipaluksen lohkotilan ensimmäinen isäntä mainitaan vuodelta 1914. Tila autioitui vuonna 1978, jonka jälkeen se toimi Korpivaara Oy:n lomakäytössä 1980-luvulle. Tila siirtyi 1985 yksityisomistukseen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Enklaavit vaihtoon. Rannikkoseutu, 19.2.2010, nro 14, s. 15. Raisio: Suomen Paikallissanomat Oy. ISSN 0782-5544.
  2. Kansalaisen Karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 28.2.2010.
  3. Brusila, Heljä et al: Rymättylän kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta. Turku: Turun maakuntamuseo, Varsinais-Suomen liitto ja Rymättylän kunta, 2001. ISBN 951-595-070-8.
  4. a b Matinolli, Eeva: Rymättylän historia. 2, 2, Kyläkuvaukset, tilanhaltijaluettelo, käytetyt lähteet, hakemistot. Rymättylä: Rymättylän kunta ja Rymättylän seurakunta, 2001. ISBN 951-99366-4-5.