Taikahuilu (elokuva)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Taikahuilu
Trollflöjten
Videojulkaisun kansikuva
Videojulkaisun kansikuva
Ohjaaja Ingmar Bergman
Käsikirjoittaja Emanuel Schikaneder, Ingmar Bergman
Perustuu oopperaan Taikahuilu
Tuottaja Måns Reuterswärd
Säveltäjä Wolfgang Amadeus Mozart
Kuvaaja Sven Nykvist
Leikkaaja Siv Lundgren
Pääosat
 Irma Urrila  … Pamina  
 Josef Köstlinger   … Tamino  
 Håkan Hagegård  … Papageno  
 Birgit Nordin  … Yön kuningatar  
 Ulrik Cold  … Sarastro  
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ruotsi
Tuotantoyhtiö Sveriges Radio
Ensi-ilta Ruotsin lippu 1. tammikuuta 1975
Suomen lippu 3. huhtikuuta 1975
Kesto 135 min
Alkuperäiskieli ruotsi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie
Svensk Filmdatabas

Taikahuilu (Trollflöjten) on Ingmar Bergmanin vuonna 1975 ohjaama elokuvaversio Mozartin satuoopperasta Taikahuilu. Elokuva oli ensimmäinen Ruotsin television tuottama stereoelokuva.[1]

Elokuva ei ole oopperaesityksen tallennus, vaan selvästi elokuvallisempi tarina. Väliin on leikattu katkelmia yleisöstä ja näyttämöntakaisesta toiminnasta Tukholman Drottningholmin linnan teatterissa. Laulajat ovat ensin levyttäneet osansa studiossa, ja näyttelevät ne sitten taustanauhan kanssa suurellisissa lavastuksissa ja osin ulkotiloissa. Laulajien valinnassa on kiinnitetty huomiota myös heidän ulkoiseen olemukseensa.

Bergman muokkasi varsin vapaasti Emanuel Schikanederin alkuperäistä librettoa. Tarinan Pamina on nyt Sarastron ja Yön Kuningattaren avioerolapsi.[2]

The New York Timesin kriitikot valitsivat Bergmanin Taikahuilun vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Alanen, Antti: Bergman 2003. Suomen Elokuva-arkisto.
  2. Homevideo.com.
  3. The Best 1,000 Movies Ever Made. The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 5.7.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]