Syyhy
| Syyhy | |
|---|---|
 Syyhyä ihmisen kädessä. Kuva otettu hoidon alettua. |
|
| Ala | dermatologia |
| Syyt | syyhypunkki |
| Oireet | kutina |
| Esiintyvyys | tartunta 130 miljoonalla ihmisellä |
| Hoito | lääkitys, vaatteiden vaihto |
| Huom! | Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa. |
Syyhy on syyhypunkin (Sarcoptes scabiei var. hominis) aiheuttama, tarttuva ihosairaus.[1][2] Syyhyn pääoire on kova kutina etenkin iltaisin.
Syyhypunkki laskee munansa isännän ihon pintakerrokseen kaivamaansa käytävään (5–15 mm). Munista kehittyvät punkit tarttuvat helposti kosketuksen, tekstiilien tai pintojen kautta henkilöstä toiseen mutta lyhyt kosketus, kuten kättely, ei aiheuta välittömästi tartuntaa. Syyhy leviää herkästi perhepiirissä. Syyhyä hoidetaan esimerkiksi permetriiniä sisältävällä voiteella.
Syyhypunkin eläimille aiheuttamasta sairaudesta käytetään nimitystä kapi. Syyhypunkit ovat nisäkkäiden ja lintujen ehdottomia ulkoloisia. Ne ovat täysin sidoksissa isäntälajinsa, eivätkä eläinten syyhypunkit kykene elämään ihmisissä niin, että ne aiheuttaisivat sairauden.[3] Tartunnan tuloksena on vain nopeasti ohimenevä ihottuma[1].
Tartunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syyhyn aiheuttaja on 0,3–0,5 mm:n pituinen hämähäkkieläimiin kuuluva syyhypunkki. Yksikin punkkinaaras voi aiheuttaa tartunnan. Aikuinen punkkinaaras elää 1–2 vuorokautta ihon ulkopuolella. Punkki leviää ihmisestä toiseen läheisen kosketuksen kautta; kättely tai muu lyhyt kosketus ei riitä punkin siirtymiseen henkilöstä toiseen.[4] Tartuntoja saadaan herkimmin perhepiirissä, lasten päivähoidossa, vanhusten laitoshoidossa sekä – aikuisilla hyvin yleisesti – seksin yhteydessä.[1][5] Tartunnan voi saada myös syyhyä sairastavan lakanoista tai muista vaatteista,[4] joskin se on ilmeisesti hyvin harvinaista. Kenneth Mellanbyn kuuluisassa kokeessa 272 altistuksesta syyhypotilaan käyttämille vuodevaatteille ja alusvaatteille vain neljä johti tartuntaan[2].
Ihmisestä eläimeen tai päinvastoin punkki ei leviä.[4][3]
Punkkinaaras elää ihossa pari kuukautta ja munii ihon sarveiskerrokseen kaivamaansa käytävään 60–90 munaa, noin kolmen munan päivävauhdilla[2]. Koiraspunkki kuolee heti parittelun jälkeen. Toukat kuoriutuvat 2–4 päivän kuluttua ja ovat kolmen nymfivaiheen jälkeen sukukypsiä aikuisia kymmenen päivän kuluttua.[4][2] Ei tiedetä varmuudella, vaatiiko syyhytartunta hedelmöittyneen naaraan vai ovatko myös nymfit kykeneviä siirtymään isännästä toiseen. Joka tapauksessa kaikki punkin elinvaiheet kykenevät läpäisemään ihmisen terveen ihon alle 30 minuutissa. Kaivautuminen tapahtuu punkin erittämällä ruuansulatusentsyymillä, joka muuttaa ihosolut nestemäisiksi. Punkki käyttää tätä nesteytynyttä kudosta ravinnokseen.[2]
Tartunnan saaneen ihmisen elimistö alkaa muodostaa vasta-aineita punkkia ja sen eritteitä kohtaan, mikä aiheuttaa kutinan alkamisen 3–6 viikon kuluttua tartunnasta. Uusintatartunnoissa oireet alkavat jo 1–3 vuorokauden kuluttua.[4]
Syyhydiagnoosi edellyttää aina punkkien tai niiden munien löytämistä ihosta otetusta näytteestä[1][2]. Koska punkkien määrä on tavallisesti kuitenkin hyvin pieni, yleensä potilaalla on 5–10 punkkiyksilöä, niiden löytymättömyys ei sulje pois syyhyn mahdollisuutta.[1]
Oireet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syyhyn pääoire on kova kutina iltaisin. Alkuvaiheessa ihossa ei näy juuri mitään, mutta kutinan jatkuessa etenkin sormiväleihin, kämmeniin ja ranteisiin, pikkulapsilla myös jalkapohjiin ilmestyy vajaan senttimetrin pituisia punkkinaaraan kaivamia käytäviä. Niiden toisessa päässä punkin voi erottaa pienenä harmaana pisteenä. Iho voi raapimisen seurauksena tulehtua.[4] Pieniä vesikelloja ja märkänäppyjä esiintyy melko usein.[5]
Vanhuksilla ja immuunipuutteisilla esiintyy karstasyyhyä, jossa raajoissa ja vartalolla on pieniä märkiviä, jopa muutaman senttimetrin läpimittaisia läiskiä. Ihottuma on hilseilevä, laaja-alainen ja karstainen, mutta iho ei välttämättä kutise. Punkkien määrä on hyvin suuri ja tartunta voi tapahtua myös pintojen tai tekstiilien välityksellä.[4][6] Karstasyyhypotilas on supertartuttaja, joka voi kylvää ympäristöönsä jopa tuhansia syyhypunkkeja päivässä[2].
Kutinan aikaansaa punkin proteiinien aiheuttama allerginen reaktio. Ei tiedetä tarkkaan, mikä proteiini on kyseessä. Samat proteiinit ovat läsnä myös syyhypunkkien jätöksissä, jotka punkki jättää kuollessaan ihon alle ja jotka voidaan havaita ihosta tulevina mustina pisteinä.
Hoito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syyhyä hoidetaan syyhypunkkiin kohdistuvalla lääkityksellä, käytössä olleiden vaatteiden vaihdolla sekä tartuttajan ja mahdollisten tartunnansaaneiden hoidolla.[5]
Syyhyn itsehoitona käytetään apteekista ilman reseptiä saatavaa voidetta, joka sisältää 5 % permetriiniä. Voidetta levitetään illalla pesun jälkeen joka paikkaan kaulasta alaspäin mutta ei limakalvoille. Yksi 30 gramman putkilo riittää yhteen hoitokertaan[1]. Aamulla iho pestään huolellisesti, ja alusvaatteet ja lakanat vaihdetaan. Hoito toistetaan viikon kuluttua. Kaikki perheenjäsenet ja seksikumppanit on hoidettava samanaikaisesti, myös oireettomat. Käytössä olleet vaatteet ja muut tekstiilit on pestävä vähintään 50 asteessa tai säilöttävä muovipussiin viikoksi. Muut sisätilat ja huonekalut imuroidaan. Hoidon jälkeistä kutinaa rauhoitetaan kortisonivoiteella ja tarvittaessa UV-valohoidolla.[7]
Jos syyhyhoito ei lopeta kutinaa 2–4 viikossa tai jos kutina alkaa uudelleen, on aihetta epäillä hoidon epäonnistuneen[7]. Tällöin lääkäri määrää hoidoksi permetriinivoidetta ja ivermektiinitabletteja.[4] Ivermektiini kulkeutuu sikiöön ja äidinmaitoon, minkä vuoksi sitä ei saa antaa raskaana oleville tai imettäville[1]. Se ei myöskään sovellu alle viisivuotiaiden lasten hoitoon[1]. Ivermektiiniannos määräytyy potilaan painon perusteella siten, että lääkeainetta tulee olla 200 mikrogrammaa painokiloa kohti[1].
Hoitoresistenteissä tapauksissa voidaan käyttää apteekissa valmistettavaa rikkivoidetta tai 10–25 % bentsyylibentsoaattia sisältävää voidetta tai liuosta yhdessä disulfiraamin[8] kanssa.[7] WHO mainitsee myös 0,5 % malationivoiteen käytön syyhyn hoidossa[9].
Mikään hoitomuoto ei vaikuta kuoriutumattomiin syyhypunkin muniin, minkä vuoksi hoito on uusittava noin viikon kuluttua, jolloin ennen ensimmäistä hoitoa munitut munat ovat kuoriutuneet.[9]
Yleisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maailmanlaajuisesti syyhy on yksi tavallisimmista ihosairauksista[1]. WHO:n arvion mukaan aktiivinen syyhytartunta on joka hetki arviolta 200 miljoonalla ihmisellä ja uusia tartuntoja tapahtunee vuosittain noin 400 miljoonaa[9]. Syyhytartunnat länsimaissa ovat olleet kasvussa 1960-luvulta lähtien ja 1980-luvulle tultaessa tauti yleistyi niin, että se oli lähellä täyttää pandemian tunnusmerkistön[1].
Syyhyn ilmaantuvuudessa on kaikkialla maailmassa hyvin tunnettu noin 30 vuoden sykli[1][2], joka osuu yhteen monien sotien ja kriisien kanssa. Erityisen huomattavia epidemioita esiintyi vuosina 1919–1925, 1936–1949 ja 1964–1979. Ei ole tiedossa onko jaksollisuuden taustalla jokin biologinen mekanismi. Tautina syyhy on kaikkialla maailmassa alidiagnosoitu eli läheskään kaikki tartunnat eivät tule rekistöröidyiksi.[2]
Syyhyä esiintyy kaikissa maissa, mutta erityisen tavallinen se on trooppisen ilmaston maiden tiheästi asutuilla köyhillä alueilla.[10][3] Joissakin tiiviisti asutuissa yhteisöissä ensimmäinen syyhytartunta saadaan jo alle kaksivuotiaana[3]. Vuonna 2015 tehdyn katsauksen mukaan syyhyä esiintyy maailman eri puolilla 0,2 prosentista 71,4 prosenttiin, ja kaikilla alueilla Euroopan, Pohjois-Amerikan ja Lähi-idän ulkopuolella sen esiintyvyys oli paikoin yli 10 prosenttia. Eniten tautia esiintyy Tyynenmeren alueella ja latinalaisessa Amerikassa.[11]
Etenkin köyhissä maissa syyhy on vakava rasite terveydenhoidolle. Maailmanlaajuisesti eniten syyhystä kärsivät pienet lapset ja vanhukset.[10]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Syyhy on ollut ihmisen kumppanina ammoisista ajoista lähtien. Egyptissä ja Lähi-idässä tehtyjen arkeologisten kaivausten perusteella syyhystä on merkkejä ainakin vuodesta 494 eaa. Ensimmäinen kirjallinen viittaus syyhyyn on ilmeisesti Raamatussa – kyseessä on eräänlainen "lepra", joka mainitaan kolmannessa Mooseksen kirjassa. Voi myös olla, että yksi viidennen Mooseksen kirjan 28 kirouksesta oli juuri syyhy.
Aristoteles kirjoitti noin 400 eaa. "täistä", jotka "pakenevat pienistä näppylöistä, mikäli nämä puhkaistaan" — tämä kuvaus sopii syyhypunkkiin.
Kreikkalainen ensyklopedisti ja lääketieteen tekstien kirjoittaja Aulus Cornelius Celsus (noin 25 eaa.– noin 50 jaa.) nimesi nykytiedon mukaan taudin nimellä "scabies" ja kuvasi taudin pääpiirteissään. Syyhyn loisetiologiaa dokumentoi italialainen fyysikko Giovanni Cosimo Bonomo (1663–1696) kirjeessään vuonna 1687. Bonomon kuvauksen ansiosta syyhystä tuli yksi ensimmäisiä tauteja, joiden taudinaiheuttaja oikeasti tunnettiin.[2]
Kansainväliset hankkeet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]The International Alliance for the Control of Scabies (IACS) luotiin vuonna 2012. Siihen kuuluu yli 70 tutkijaa, kliinikkoa ja kansanterveyden asiantuntijaa yli 15 maasta. Allianssi on saanut syyhylle WHO:n huomion. Seurauksena tästä WHO on kirjannut syyhyn viralliselle unohdettujen trooppisten sairauksien listalleen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l Hedman, Klaus & Heikkinen, Terho & Huovinen, Pentti & Järvinen, Asko & Meri, Seppo & Vaara, Martti (toim.): ”Niveljalkaiset”, Mikrobiologia, s. 422–426. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2010. ISBN 978-951-656-256-1
- ↑ a b c d e f g h i j Stephen K. Tyring, Omar Lupi & Ulrich R. Hengge (ed.): ”Ectoparasitic diseases: Scabies”, Tropical Dermatology, s. 376–386. Elsevier, 2017. ISBN 978-0-323-29634-2
- ↑ a b c d Jeremy Farrar et al. (ed.): ”Scabies”, Manson's Tropical Diseases, 24th edition, s. 834–839. Elsevier, 2023. ISBN 978-0-7020-7959-7
- ↑ a b c d e f g h Anna Hannuksela-Svahn: Syyhy (scabies) Lääkärikirja Duodecim. 26.9.2014. Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 4.6.2018.
- ↑ a b c Potilasohje: Syyhy Satakunnan sairaanhoitopiiri. Arkistoitu 3.12.2021. Viitattu 4.6.2018.
- ↑ Syyhy ja tartuntojen leviämisen ehkäisy Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Tays. Viitattu 4.6.2018.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c Kristiina Airola: Syyhy (scabies) Lääkärikirja Duodecim. 17.10.2022. Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 9.6.2023.
- ↑ Lauri Valta: Lääkärit neuvoivat hakemaan edullisen syyhyvoiteen rajan takaa – suomalaiset ryntäsivät pieneen apteekkiin Pohjois-Ruotsissa Yle Terveys. 18.3.2024. Viitattu 19.3.2024.
- ↑ a b c Scabies – WHO Fact Sheet who.int. 31.5.2023. Viitattu 3.3.2024.
- ↑ a b Scabies WHO. Viitattu 11.7.2018.
- ↑ Romani, Steer, Whitfeld, Kaldor: Prevalence of scabies and impetigo worldwide: a systematic review. PubMed. 2015. Viitattu 11.7.2018.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Syyhy eli scabies, Arno Forsius (Arkistoitu – Internet Archive)
- Syyhyn hoito, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri (Arkistoitu – Internet Archive)
- Ihotauti.net: Raimo Suhonen, Syyhy eli scabies (Arkistoitu – Internet Archive)
- Mayo Clinic: Scabies (englanniksi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Scabies (englanniksi)