Sylviornithidae
| Sylviornithidae | |
|---|---|
 Sylviornis neocaledoniae |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Kanalinnut Galliformes |
| Alalahko: |
†Sylviornithes Worthy et al., 2017 |
| Heimo: |
†Sylviornithidae Mourer-Chauviré & Balouet, 2005 |
Sylviornithidae on sukupuuttoon kuollut kanalintujen heimo.[1] Siitä tunnetaan kaksi lajia, jotka elivät Tyynenmeren saarilla holoseenilla. Ne ovat Uudesta-Kaledoniasta löydetty Sylviornis neocaledoniae ja Fijiltä löydetty Megavitiornis altirostris.[2] Molemmat olivat suuria lentokyvyttömiä lintuja.[3] On mahdollista, että ihminen vaikutti lajien sukupuuttoon metsästämällä, mutta pitäviä todisteita tästä ei ole.[4]
Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sylviornithidae-lajit olivat lentokyvyttömiä lintuja.[3] Sylviornis neocaledoniae on kaikkien aikojen suurin tunnettu kanalintu, ja se painoi arviolta 30–35 kilogrammaa.[5] Pienempi laji Megavitiornis altirostris oli sekin hyvin suuri, ja sen on arvioitu voineen painaa 15 kilogrammaa.[6]
Sylviornithidae-lajit muistuttivat Australiassa eläneitä Dromornithidae-lintuja. Niillä on yhtäläisyyksiä luurangon rakenteessa, ja heimoille on yhteistä epätavallisen suuri nokka.[7] Sylviornithidae-lajien arvellaan olleen pääosin kasvinsyöjiä monien nykyisten kanalintujen tapaan.[1]
Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sylviornithidae-lajit luokiteltiin aiemmin isojalkakanoihin (Megapodiidae). Vuonna 2005 Sylviornis siirrettiin kuitenkin omaan Sylviornithidae-heimoonsa, ja vuonna 2016 Megavitiornis tuotiin samaan heimoon.[3] Fylogeneettisten tutkimusten mukaan Sylviornithidae muodostaa kaikkien muiden kanalintujen sisarryhmän.[1][3] Tämä korostuu Trevor H. Worthyn tutkimusryhmän ehdottamassa luokittelussa, jossa kanalinnut jaetaan kahteen alalahkoon: uusi alalahko Sylviornithes sisältää vain Sylviornithidae-heimon, kun taas kaikki muut kanalinnut muodostavat Galli-alalahkon.[1]
Jos Sylviornithidae on kaikkien muiden kanalintujen sisarryhmä, sen on täytynyt olla olemassa jo liitukaudella, koska tuolloin muiden kanalintujen erikoistumisen uskotaan käynnistyneen.[8] Toisaalta heimon sukulaissuhteita ei ole vielä selvitetty lopullisesti, eikä esimerkiksi muinais-DNA:ta ole tutkittu.[5] Paleontologi Gerald Mayrin mukaan on mahdollista, että Sylviornithidae on läheistä sukua Dromornithidae-linnuille.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Worthy, Trevor H. et al.: The evolution of giant flightless birds and novel phylogenetic relationships for extinct fowl (Aves, Galloanseres). Royal Society Open Science, 11.10.2017, 4. vsk, nro 10, s. 170975. Royal Society. doi:10.1098/rsos.170975. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 27.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Shute, Elen & Prideaux, Gavin J. & Worthy, Trevor H.: Taxonomic review of the late Cenozoic megapodes (Galliformes: Megapodiidae) of Australia. Royal Society Open Science, 14.6.2017, 4. vsk, nro 6, s. 170233. Royal Society. doi:10.1098/rsos.170233. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 27.9.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d Worthy, Trevor H. et al.: Osteology Supports a Stem-Galliform Affinity for the Giant Extinct Flightless Bird Sylviornis neocaledoniae (Sylviornithidae, Galloanseres). PLOS ONE, 30.3.2016, 11. vsk, nro 3, s. e0150871. Public Library of Science. doi:10.1371/journal.pone.0150871. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Hawkins, Stuart & Worthy, Trevor H.: Lapita colonisation and avian extinctions in Oceania. Teoksessa Bedford, Stuart & Spriggs, Matthew (toim.): Debating Lapita: Distribution, Chronology, Society and Subsistence, s. 450. Acton: ANU Press, 2019. ISBN 9781760463311. Google-kirjat (viitattu 27.9.2023). (englanniksi)
- ↑ a b Riamon, Ségolène et al.: The endocast of the insular and extinct Sylviornis neocaledoniae (Aves, Galliformes), reveals insights into its sensory specializations and its twilight ecology. Scientific Reports, 17.12.2022, 12. vsk, nro 1, s. 21185. doi:10.1038/s41598-022-14829-z. ISSN 2045-2322. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Worthy, Trevor H. & Anderson, Atholl: Results of palaeofaunal research. Teoksessa Clark, Geoffrey & Anderson, Atholl (toim.): The Early Prehistory of Fiji, s. 47. Canberra: ANU Press, 2009. ISBN 9781921666070. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.9.2023). (englanniksi)
- ↑ a b Mayr, Gerald: Paleogene Fossil Birds, s. 59. Cham: Springer, 2022. ISBN 978-3-030-87645-6. (englanniksi)
- ↑ Heads, Michael: Methods in molecular biogeography: The case of New Caledonia. Journal of Biogeography, elokuu 2023, 50. vsk, nro 8, s. 1437–1453. John Wiley & Sons, Ltd. doi:10.1111/jbi.14600. ISSN 0305-0270. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 27.9.2023. (englanniksi)
|