Lentokyvyttömät linnut
Lentokyvyttömät linnut ovat lintuja, jotka ovat evoluution myötä menettäneet lentokykynsä. Se voi olla seurausta vaihtoehtoisen liikkumismuodon kehittymisestä, saalistajien puutteesta tai molemmista.[1] Lentokyvyttömiä lintuja elää nykyään noin 60 lajia; alle prosentti kaikista lintulajeista.[2] Suurin osa niistä on joko sileälastaisia tai pingviinejä, mutta lentokyky on kadonnut myös yksittäisiltä lajeilta muissa linturyhmissä.[1]
Maailman suurimmat linnut ovat lentokyvyttömiä, mutta on olemassa myös pieniä lentokyvyttömiä lintuja.[2] Sileälastaisilla siivet ovat surkastuneet tai kadonneet kokonaan, mutta pingviineillä ne ovat säilyneet ja saaneet uuden tehtävän melamaisina rakenteina, joilla pingviini ”lentää” veden alla. Useimmat sileälastaiset ovat erikoistuneet kävelyyn ja juoksemiseen.[1]
Äskettäin sukupuuttoon kuolleita sileälastaisia ovat norsu- ja moalinnut. Muita hävinneitä lajeja ovat dodot sekä pingviinejä muistuttanut siivetönruokki. Edelleen eläviä lentokyvyttömiä lintuja on Madagaskarin kyyhkyrääkissä, Falklandinsaarten viuhtojissa ja eri saarten rantakanoissa (takahe, vekaluhtakana ja erakkoluhtakana). Myös galapagosinmerimetso, kakapo ja eräät uikut ovat lentokyvyttömiä.[1] Kagu on lähes lentokyvytön.[2] Myös ihmisen kesyttämät linnut voivat menettää lentokykynsä epäaktiivisen elämäntavan ja jalostuksessa syntyneen suuren koon takia. Näin on käynyt kesykanoille ja -kalkkunoille, joiden siipilihakset eivät enää riitä lennon ylläpitämiseen.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 2. Iilimato–Leopardit, s. 907. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01422-6.
- ↑ a b c Maderspacher, Florian: Flightless birds. Current Biology, 24.10.2022, 32. vsk, nro 20, s. R1155–R1162. doi:10.1016/j.cub.2022.09.039. ISSN 0960-9822. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 26.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Roots, Clive: Flightless birds, s. ix–x. Westport: Greenwood Press, 2006. ISBN 0-313-33545-1. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 26.9.2023). (englanniksi)