Svenska kraftnät

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Svenska kraftnät
Liikelaitoksen pääkonttori Sundbybergissä.
Liikelaitoksen pääkonttori Sundbybergissä.
Yritysmuoto liikelaitos
Perustettu 1992
Kotipaikka Sundbyberg, Ruotsi
Toimiala energia
Tuotteet kansallinen kantaverkkoyhtiö
Liikevaihto 12,26 mrd. SEK (2019)
Henkilöstö 669 (2019)
Omistaja Ruotsin valtio
Kotisivu www.svk.se

Svenska kraftnät on Ruotsin valtion kansallinen energialiikelaitos, joka vastaa Ruotsin kantaverkosta ja sähkönsiirron kokonaisohjauksesta. Laitoksen tehtävänä on turvallisen, tehokkaan ja ympäristöön sopeutetun sähkönsiirron kantaverkkopalvelujen tuottaminen, systeemitason ohjaus Ruotsin sähkön ja maakaasun siirrossa, avoimen sähkö- ja kaasumarkkinan edistäminen kansallisesti ja kansainvälisesti sekä vakaan sähköhuollon edistäminen. [1][2] Svenska kraftnätin päätoimipaikka on Sundbybergissä.[3]

Ruotsin kantaverkon historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sähkönsiirron kantaverkko kehittyi Ruotsissa vaiheettain 1900-luvun alkuvuosikymmenistä lähtien. Aluksi verkkoja rakensivat yksittäiset, keskenään kilpailevat sähköyhtiöt. 1930-luvulta lähtien sähkönsiirron runkoverkkoja rakennettiin myös kansalliseen suunnitelmaan pohjautuen. Vuonna 1945 Ruotsin hallitus antoi kuitenkin Vattenfallille (virallisena nimenä vuodesta 1909 alkaen Kungliga Vattenfallsstyrelsen, myöhemmin Statens Vattenfallsverk) monopoliaseman 220 ja 400 kilovoltin siirtolinjojen rakentamiseen.[4]

Svenska kraftnät perustettiin vuonna 1992.[2][5] Valtiollinen Statens Vattenfallsverk yhtiöitettiin tuolloin energiantuotantoon keskittyväksi Vattenfall-osakeyhtiöksi ja kantaverkoista vastaavaksi Svenska kraftnetiksi.[6][7][5][8]

Kantaverkon uudistaminen ja täydentäminen on ollut tarpeellista myös 2000-luvulla. Haasteita ovat tuoneet muun muassa tuulienergian tuotannon voimakas lisääntyminen ja kansainvälisen sähkökaupan tarpeet samoin kuin Ruotsin sisäisen sähkönsiirron tehostamistarpeet.[5]

Tunnuslukuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
400 kV:n suurjännitelinjaa Sollefteån kunnassa.

Vuonna 2019 Svenska kraftnätin siirtoverkkoihin saapui 121,8 terawattituntia (TWh) sähköä ja siirtoverkoista välitettiin (toimitettiin) 118,5 TWh sähköä.[9] Yhtiö kirjasi vuoden aikana 137 toimintahäiriötilannetta, joista 9 johti sähkökatkoihin. Liikevaihtoa konsernille kertyi 12,26 miljardia Ruotsin kruunua, ja liikevoittoa 588 miljoonaa kruunua. Laitoksen palveluksessa työskenteli vuoden 2019 lopussa 669 ihmistä.[9] Svenska kraftnätin toiminnan rahoitus tulee pääosin alueellisten sähköverkkojen ja suurimpien sähköntuottajien verkon käyttämisestä suorittamista maksuista.[2]

2020-luvulle tultaessa Ruotsin sähkönsiirron kantaverkko oli sisälsi noin 16 000 kilometriä suurjännitelinjoja (400 kV, 275 kV ja 220 kV; lisäksi muun muassa alemman jännitteen tai HVDC-yhteyksiä saariin ja naapurimaihin) ja noin 175 muuntaja- tai kytkentäasemaa.[10][11] Ruotsin kantaverkko kytkeytyy esimerkiksi Puolaan (PSE) 254 kilometriä pitkän merikaapelin kautta, ja siitä puolet kuuluu Svenska kraftnätille.[12][13]

Sähköalueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsi on jaettu marraskuussa 2011 sähköverkon hinnoittelun osalta neljään sähköalueeseen (sähkön tarjousalueeseen), joilla on eri hinnat. Ruotsin sähköaluejaon käynnisti tanskalaisen sähköyhdistys Dansk Energin vuonna 2006 Euroopan komissiolle tekemä protesti, jonka käsittelyn tuloksena komissio vuonna 2010 vaati Ruotsia muuttamaan sähkönsiirron rajoitustoimiaan niin, ettei ulkomaisia sähkönostajia syrjittäisi.[14] Sähköaluejaon taustalla on epätasapaino paljon muun muassa vesivoimaloilla sähköä tuottavan Ruotsin pohjoisosan (sähköalueet Luleå SE1 ja Sundsvall SE2) ja runsaasti kuluttavan eteläosan välillä (sähköalueet Stockholm SE3 ja Malmö SE4).[15][14][16][17] Näiden alueiden väliset sähkönsiirron kantaverkot ovat kapasiteetiltaan rajottuineita.[14][17] Nykyään Ruotsin sähköpörssin tilastojen mukaan sähkön hinta on ollut kuukausitasolla tarkasteltuna maan kahdella pohjoisella sähköaluella tuntuvasti edullisempi kuin maan eteläosassa.[18] Sähköhintojen ja -turvallisuuden vuoksi Ruotsin eteläosiin tarvittaisiin Svenska kraftnätin mukaan lisää sähköntuotantoa.[19]

Syksyllä 2022 uutisoitiin suurista investoinneista, joilla Svenska kraftnät rakentaa lisää sähkönsiirtoyhteyksiä erityisesti sähköalueiden SE2 ja SE3 välille. Kantaverkon täydennysrakentamisen on suunniteltu valmistuvan 2030-luvun puolivälissä.[20]

Pohjoismaiden ja Baltian maiden muodostamaan sähkömarkkina-alueeseen kuuluu kaikkiaan 15 sähköaluetta. Norjassa sähköalueita on viisi ja Tanskassa kaksi. Kukin Baltian maa muodostaa oman sähköalueen. Myös Suomi on yhtä sähköaluetta.[16][14] Sähköä kaupataan maasta toiseen Nord Pool -sähköpörssissä tehdyillä kaupoilla.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ About us Svenska kraftnät, svk.se. Viitattu 19.11.2022. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Svenska kraftnät energimarknadsbyran.se. Viitattu 19.11.2022. (ruotsiksi)
  3. ↑ Våra kontor Svenska kraftnät, svk.se. Viitattu 19.11.2022. (ruotsiksi)
  4. ↑ A national grid Vattenfall, vattenfall.com. Viitattu 19.11.2022. (englanniksi)
  5. ↑ a b c Förebild för en avreglerad elmarknad Vattenfall, vattenfall.com. Viitattu 19.11.2022. (ruotsiksi)
  6. ↑ Vattenfall AB (Vattenfall) Regeringskansliet, regeringen.se. Viitattu 19.11.2022. (ruotsiksi)
  7. ↑ Regeringens proposition 1991/92:133 om en elmarknad med konkurrens Sveriges riksdag, riksdagen.se. Viitattu 19.11.2022. (ruotsiksi)
  8. ↑ Bolagisering i skuggan av en finanskris Vattenfall, vattenfall.se. Viitattu 19.11.2022. (ruotsiksi)
  9. ↑ a b Årsredovisning 2019 (pdf) Svenska kraftnät, svk.se. Viitattu 19.11.2022. (ruotsiksi)
  10. ↑ Transmissionsnätet Svenska kraftnät, svk.se. Viitattu 19.11.2022. (ruotsiksi)
  11. ↑ Transmissionsnätet för el 2020 (pdf) Svenska kraftnät, svk.se. Arkistoitu 21.9.2022. Viitattu 19.11.2022. (ruotsiksi)
  12. ↑ Pohjoismainen sähköjärjestelmä ja liitynnät muihin järjestelmiin fingrid.fi. Viitattu 20.1.2023. (suomeksi)
  13. ↑ System in general PSE S.A., pse.pl. Viitattu 20.1.2023. (englanniksi)
  14. ↑ a b c d Elområde Energimarknads­inspektionen, ei.se. Arkistoitu 20.11.2022. Viitattu 19.11.2022. (ruotsiksi)
  15. ↑ Elområden energimarknadsbyran.se. Viitattu 19.11.2022. (ruotsiksi)
  16. ↑ a b Elområden Svenska kraftnät, svk.se. Viitattu 19.11.2022. (ruotsiksi)
  17. ↑ a b Turbiinivika pysäytti Ruotsin suurimman ydinreaktorin karjalainen.fi. 9.11.2022. Viitattu 19.11.2022. (suomeksi)
  18. ↑ Månadspriser på elbörsen energimarknadsbyran.se. Viitattu 19.11.2022. (ruotsiksi)
  19. ↑ Svenska kraftnät: Behövs mer elproduktion i Sydsverige 30.7.2022. Svenska television, svt.se. Viitattu 19.11.2022. (ruotsiksi)
  20. ↑ Svenska kraftnät mångmiljardsatsar för ökad elöverföring Dagens industri, di.se. 11.10.2022. Viitattu 19.11.2022. (ruotsiksi)[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Svenska_kraftnät&oldid=22222877”