Suurkaupungin yöelämän seuraukset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suurkaupungin yöelämän seuraukset
Ved Fængslets Port
Ohjaaja August Blom
Käsikirjoittaja Ljut Stensgaard, Erling Stensgaard
Tuottaja Nordisk Film
Kuvaaja Axel Graatkjær
Pääosat Valdemar Psilander, Clara Wieth, Augusta Blad
Valmistustiedot
Valmistusmaa Tanska
Tuotantoyhtiö Nordisk Films Kompagni
Levittäjä Fotorama
Ensi-ilta 6. maaliskuuta 1911 (Tanska)
17. huhtikuuta 1911 (Suomi)
Kesto 820 metriä (41 min.)
Alkuperäiskieli mykkäelokuva
Aiheesta muualla
IMDb

Suurkaupungin yöelämän seuraukset (tansk. Ved Fængslets Port, ”Vankilan portilla”) on vuonna 1911 valmistunut tanskalainen mykkäelokuva. August Blomin ohjaaman melodraaman päähenkilöä esittää Valdemar Psilander.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aage on valtioneuvoksen lesken poika, joka tuhlaa rahansa suurkaupungin öisiin huvituksiin. Äiti suostuu maksamaan hänen velkansa, mutta kun poika tuo kotiin rahanlainaajan tyttären Annan, hän heittää heidät molemmat pihalle. Uudelleen velkaantunut Aage väärentää äitinsä allekirjoituksen ja yrittää epätoivoissaan varastaa hänen rahansa. Sillä aikaa Anna saa Aagen velkakirjan käsiinsä, hänen isänsä kuolee sydänkohtaukseen ja kaikki päättyy nuorenparin kannalta onnellisesti.[1][2][3]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Augusta Blad  Metha Hellertz, valtioneuvoksen leski  
 Valdemar Psilander  Aage Hellertz, pankkivirkailija, Methan poika  
 Richard Christensen  Bruun, Aagen ystävä  
 H. C. Nielsen  Block, Aagen ystävä  
 Holger Hofman  Hansen, tarjoilija ja rahanlainaaja  
 Clara Wieth  Anna, Hansenin tytär  
 Thora Meincke  Stella, varieteelaulaja  
 Gudrun Bruun Stephensen  Didi, varieteelaulaja  
 Frederik Jacobsen    
 Elna From    
 Julie Henriksen  rouva Hellertzin palvelustyttö[1]  

Tuotanto ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nordisk Films Kompagnin tuottama Suurkaupungin yöelämän seuraukset oli Valdemar Psilanderin läpimurtoelokuva ja yhtiön suurimpia menestyksiä. Sen ansioita ovat onnistuneet näyttelijäsuoritukset,[4] tehokas tarinankerronta[5] ja ulkokuvien luoma autenttisuuden tuntu. Paikallaan pysyvää kameraa kompensoivat erilaiset kuvakoot ja määrätietoinen leikkaus. Huomio kiinnittyy myös dramattiseen valaistukseen ja peilin käyttöön tilan luojana.[3] Elokuvan juoni on nykynäkökulmasta banaali ja jopa huvittava,[6] ja sen yhteiskuntakritiikki on latteaa[7].

Suurkaupungin yöelämän seuraukset myi 246 kopiota, lähes yhtä paljon kuin Nordisk Filmin edellinen suuri menestys, Viggo Larsenin Leijonanmetsästys vuonna 1907. Se sai kiittäviä arvioita Tanskan lehdistössä ja teki Psilanderista Asta Nielsenin jälkeen maan tunnetuimman elokuvatähden. Karismaattisesta näyttelijästä tuli erityisen suosittu Saksassa, Venäjällä ja Unkarissa.[4]

Elokuvaa esitettiin Suomessa aluksi nimellä Suuren kaupungin yöelämän seuraukset. Sen alaotsikot Valkoinen orjakauppa III[8] ja Valkoisen orjakaupan hedelmät[9] viittasivat Alfred Cohnin ja Alfred Lindin Fotoramalle tekemään eroottiseen melodraamaan Den hvide Slavehandel (1910), josta August Blom ja Nordisk olivat kopioineet oman versionsa[10]. Suurkaupungin yöelämän seuraukset sai Helsingissä heti suuren suosion ja sitä näytettiin elokuvateatteri Lyyrassa poikkeuksellisesti kahden viikon ajan[11].

DVD-julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanskan elokuvainstituutin vuonna 2004 restauroima elokuva[12] on julkaistu samalla DVD:llä kahden muun Psilander-elokuvan kanssa. Elokuvat on varustettu Neil Brandin pianomusiikilla ja englanninkielisellä tekstityksellä.[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Det Danske Filmistitut: Filmdatabasen dfi.dk. Viitattu 13.9.2017.
  2. Danskefilm danskefilm.dk. Viitattu 13.9.2017.
  3. a b À voir à lire avoir-alire.com. Viitattu 13.9.2017.
  4. a b Richter Larsen, Lisbeth: Valdemar Psilander – A World Star of Danish Film Kosmorama. Arkistoitu 13.9.2017. Viitattu 13.9.2017.
  5. 59. Nordische Filmtage Lübeck luebeck.de. Viitattu 13.9.2017.
  6. Skandinavisches Kino skandinavisches-kino.de. Arkistoitu 13.9.2017. Viitattu 13.9.2017.
  7. Sadoul, Georges: Histoire générale du cinéma, tome 3: Le cinéma devient un art 1909–1914. Paris: Denoël, 1950.
  8. Teatteri Lyyran mainos. Työmies, 18.4.1911, s. 1. Artikkelin verkkoversio.
  9. Satulinna-elokuvateatterin mainos. Sosialidemokraatti, 4.5.1911, s. 1. Artikkelin verkkoversio.
  10. Abel, Richard (ed.): Encyclopedia of Early Cinema, s. 110, 249–250. Abingdon: Routledge, 2005. ISBN 0-415-23440-9.
  11. Hupaniittu, Outi: ”Young Apollo, Friend of an Old Damse: Psilander and Finnish Film Culture” Kosmorama. Arkistoitu 13.9.2017. Viitattu 13.9.2017.
  12. Elokuvan lopputekstit.
  13. Edition Filmmuseum edition-filmmuseum.com. Viitattu 13.9.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]