Suomen kaasuverkko
Suomen kaasuverkko käsittää Suomessa käytettävän maakaasun jakeluverkoston.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1974–1999
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen maakaasuputki Neuvostoliitosta Itä-Suomeen avattiin vuonna 1974. Vuonna 1986 kaasuverkosto laajeni Pirkanmaalle ja pääkaupunkiseudulle. Helsingissä kaupunkikaasu vaihdettiin maakaasuun 1991–1994.[1] Yli 40 vuoden ajan Suomi sai maakaasua ainoastaan Venäjältä[2] ja Suomen maakaasumarkkinoista vastasi yksinoikeudella Gasum.[3] Tammikuussa 1995 Suomi liittyi Euroopan unioniin.[4] 1990-luvun lopulla EU alkoi edistää maakaasun sisämarkkinoita. Suomelle myönnettiin silloin voimaantulleesta maakaasudirektiivin säännöksistä poikkeuksia johtuen siitä, että Suomeen tuli kaasua vain yhtä putkea pitkin, yhdeltä toimittajalta.[5]
2000–2019
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2013 maakaasun osuus sähkönhankinnasta oli 13 %. Maakaasulla oli merkittävä osuus erityisesti kaukolämmön ja sähkön yhteistuotannossa, mutta myös kaukolämmön tuotannossa sekä lauhde- ja erillissähkön tuotannossa.[6]
2010-luvulla EU antoi tukea Inkoosta Viron Paldiskiin kulkevan Balticconnector-kaasuputken rakentamiseen. Rakennuskustannuksista se maksoi 75 prosenttia. Gasum oli arvioinut, ettei putken rakentaminen olisi ollut sille kannattavaa.[3] Vuonna 2015 maakaasun jakelua varten rakennettu putkiverkosto kattoi Suomen kaakkois- ja eteläosan. Tällä alueella maakaasun osuus lämmön- ja sähköntuotannon polttoaineista oli noin 30 % primäärienergian käytöstä. Alueella käytettiin koko maan primäärienergiasta noin 10 %.[6] Uusi maakaasumarkkinalaki ja laki maakaasunsiirtoverkonhaltijan eriyttämisestä astuivat voimaan alkuvuonna 2018.[2] Uudistuksen myötä maakaasuverkko oli erotettava kaasun tuotannosta ja myynnistä ja Gasum piti jakaa kahdeksi yhtiöksi. Gasum jatkaisi toimintaansa kaupallisena yhtiönä, kun taas siirtoverkkoyhtiö Gasgrid toimisi valtiovarainministeriön alaisuudessa.[3]
2020–
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gasgrid aloitti toimintansa 1. tammikuuta 2020.[2] Samaan aikaan Suomen kaasumarkkinat avattiin kilpailulle, kun Inkoosta Paldiskiin kulkeva 77 kilometriä pitkä Balticconnector-kaasuputki otettiin käyttöön. Putkessa kuljetetaan sekä nesteytettyä maakaasua (LNG) että biokaasua.[3] Kolmannes Suomen maakaasusta tuli Baltian suunnasta[7] ja markkinoilla toimi yli kymmenen kaasun myyjää.[8]
Maaliskuussa 2022 Venäjä vaati, että maakaasutoimituksista tulisi jatkossa maksaa ruplissa. Länsimaat kieltäytyivät.[9] Mahdollistaakseen venäläisestä kaasusta irtautumisen Gasgrid alkoi selvitellä terminaalilaivan hankintaa työ- ja elinkeinoministeriön ja valtionvarainministeriön toiveesta.[10] Koska EU-maat halusivat jatkaa euroilla maksamista, Venäjä loi huhtikuussa uuden maksumekanismin. Ostajilla piti olla Gazprombankissa kaksi tiliä, joiden avulla pankki olisi vaihtanut eurot rupliksi. EU torjui järjestelmän, jota se piti Ukrainan sotaan liittyvien sanktioidensa rikkomisena. Myös Suomi ja kaasuyhtiö Gasum kieltäytyivät järjestelmän käyttämisestä.[11] Gazpromilla oli Gasumille muitakin kuin valuuttaan liittyviä vaatimuksia, eivätkä yhtiöt saaneet niitä sovittua.[12] Suomi ja Viro varautuivat vuokraamaan yhdessä kelluvan kaasuterminaalin.[11] Huhtikuussa Gasgrid Finland ja ruotsalainen Nordion Energi kertoivat suunnittelevansa yhteistä, noin tuhat kilometriä pitkää vetyputkistoa.[13] Perjantaina 20.5. Gazprom Export ilmoitti Gasumille keskeyttävänsä kaasutoimitukset seuraavana aamuna. Tämän seurauksena Gasgrid allekirjoitti perjantaina yhdysvaltalaisen Excelerate Energyn kanssa kymmenen vuoden vuokrasopimuksen LNG-terminaalilaiva Exemplarista.[14] Terminaalilaiva höyrystää LNG:tä ja syöttää sen maakaasuverkostoon.[15] Venäjän kaasuntuonnin loputtua kaasua saatiin Balticconnector-putken kautta Baltiasta. Exemplarin vuokrauksella varauduttiin talven suurempaan kysyntään. Yhtiön mukaan 10 vuoden vuokrasopimuksen arvo on noin 460 miljoonaa euroa.[16] Fortum ja Gasgrid sopivat kesäkuun alussa, että Suomen ja Viron kaasutoimituksia turvaava lng-terminaali sijoitetaan Inkoon satamaan.[17] Lokakuussa Suomen ensimmäinen kansalliseen kaasun siirtoverkkoon kytketty LNG-terminaali Coral Energy otettiin käyttöön Haminassa.[18] Gasgridin terminaalialus sai toimiluvan Turvallisuus- ja kemikaalivirastolta joulukuussa,[15] Inkooseen se saapui 28. joulukuuta.[19] Gasgridin tytäryhtiö Floating LNG Terminal Finland[20] vastaa terminaalilaiva Exemplarin ja terminaalitoimintojen kokonaisturvallisuudesta.[21]
Terminaalialus Exemplar yhdistettiin Gasgridin kaasunsiirtoverkkoon tammikuun puolivälissä 2023.[22] Lokakuussa Gasgrid ja virolainen kaasuverkonhaltija Elering huomasivat Balticconnector-meriputkessa tavallisuudesta poikkeavaa paineen laskua ja alkoivat epäillä putken vuotamista. Vuoto pysäytettiin sulkemalla putken venttiilit kummassakin maassa. Vaikka vuoto keskeytti kaasuntulon Baltiasta, terminaalialuksen avulla Suomen kaasujärjestelmä pysyi vakaana.[23] Putken rikkoi todennäköisesti kiinalainen alus, joka oli raahannut perässään ankkuria.[24]
Balticconnector-putki otettiin käyttöön huhtikuussa 2024. Eleringin mukaan korjaustyöt valmistuivat poikkeuksellisen nopeasti.[24]
Suomen kaasuverkon toimijat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valtionyhtiö Gasgrid Finland Oy hallinnoi konsernin omistamia kaasuputkia ja hinnoittelee kaasun siirron. Kaasun myynnistä vastaavat Gasum ja sen kanssa kilpailevat kaasuyhtiöt, kuten esimerkiksi Suomen Kaasuenergia ja virolainen Elenger.[25] Vuonna 2020 Suomen markkinoilla toimi yli kymmenen kaasun myyjää.[8] Gasgridin siirtohinnoittelun kohtuullisuutta valvoo Energiavirasto.[2]
Gasgrid Finland Oy:n tytäryhtiö Floating LNG Terminal Finland Oy hallinnoi konsernin vuokraamaa terminaalilaiva Exemplaria. Se sijaitsee Inkoossa Fortumin omistamassa satamassa. Aluksen omistaa yhdysvaltalainen Excelerate Energy -yhtiö. Vaikka Exemplaria kutsutaan laivaksi, se on pikemminkin liikuteltavissa oleva osa kaasuinfrastuktuuria. Kuljetusta varten maakaasu muutetaan yleensä LNG:ksi eli nesteytetyksi maakaasuksi. Sitä tuodaan Inkooseen muutamia kertoja kuukaudessa tankkerilaivoilla.[19] Alukseen mahtuu kerrallaan 68 000 tonnia LNG:tä.[22] Exemplar toimii kaasumuuntimena, joka muuttaa nesteen takaisin kaasuksi ja syöttää sen Suomen kaasuverkkoon ja Balticconnector-putken kautta Viroon. Terminaalilla voidaan tuottaa kaasua vuosittain yli 40 terawattitunnin verran.[19]
Kaasun lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaasua saadaan Suomeen kahdesta Suomen valtionrajat ylittävästä pisteestä, joista käytössä on tällä hetkellä vain toinen, Balticconnector-yhdyspiste. Balticconnector on kaasuputki Suomen ja Viron välillä. Se yhdistää Suomen ja Viron kaasuverkon toisiinsa Suomenlahden läpi Inkoon ja Viron Paldiskin välillä.[3] Vuonna 2020 Suomen kaasusta kolmasosa tuli Balticconnectorin kautta.[26]
Imatran rajapiste[27] on suljettu sotatoimien, EU-pakotteiden ja Venäjän maakaasun Suomen-tuontiin liittyvien sopimuserimielisyyksien vuoksi. Maakaasun tuonti Imatran-rajapisteen kautta päättyi 21.5.2022.[27] Maakaasua tuotiin Venäjän Länsi-Siperiasta kahdella rinnakkaisella putkella.[6]
Kaasua voidaan syöttää verkostoon myös Inkoosssa sijaitsevasta Exemplar-laivasta, Haminassa sijaitsevasta LNG-terminaalista sekä viiden suomalaisen biokaasulaitoksen kautta.[27][28]
Verkon rakenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen kaasuverkkoon kuuluu[27]
- 1150 kilometriä korkeapaineista siirtoputkistoa
- 60 kilometriä matalapaineista putkea
- 77 kilometriä meriputkea Viron Paldiskin ja Suomen Inkoon välillä.
Suurin osa teräsputkista on pinnoitettu polyeteenimuovilla ja suojattu katodisella suojausjärjestelmällä.[27]
Kaasun painetta nostetaan kompressoriyksikköiden avulla. Kompressoriyksiköitä on yhteensä yhdeksän. Siirtoputkistoon kuuluu myös 166 venttiiliasemaa, joilla voidaan tarvittaessa katkaista kaasun siirto ja tyhjentää putki kaasusta. Lähdellä asiakkaita sijaitsevia paineenvähennysasemia tarvitaan säätämään kaasu painetasoltaan asiakkaille sopivaksi.[27]
Suomessa maakaasua varastoidaan ainoastaan putkiverkkoon vuorokausivaihteluiden tasaamiseksi.[6]
Kaasu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa käytettävä kaasu on hajustettua.[27]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Käyhkö, Tuija: Kekkonen runnoi maakaasun Suomeen. Tekniikka & Talous, 15.1.2004. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.3.2019.
- 1 2 3 4 Setälä, Niina: Kaasun siirtoverkkoyhtiön nimeksi Gasgrid Finland Tekniikka&Talous. 21.5.2019. Viitattu 15.8.2025.
- 1 2 3 4 5 Onali, Alma: Suomen ja Viron yhdistävä Balticconnector-kaasuputki on valmiina käyttöön Helsingin Sanomat. 11.12.2019. Viitattu 22.5.2024.
- ↑ Kun Suomi meni Brysseliin Elävä arkisto. 24.2.2015. Viitattu 19.8.2025.
- ↑ Näin tehtiin Suomeen avoin kaasumarkkina Gasgrid.fi. 18.6.2020. Gasgrid. Viitattu 19.8.2025.
- 1 2 3 4 Maakaasu energia.fi. Energiateollisuus. Arkistoitu 22.10.2016. Viitattu 11.10.2015.
- ↑ Nuotio, Tanja: Jo kolmannes maakaasusta tulee Suomeen Baltian suunnasta uutta merenalaista kaasuputkea pitkin Aamulehti. 1.6.2020. Viitattu 15.8.2025.
- 1 2 Kankare, Matti: Kaasukilpailu alkoi rivakasti – myyjien määrä moninkertaistui viime vuodesta Kauppalehti. 29.5.2020. Viitattu 14.8.2025.
- ↑ Energia | Saksa kohotti energiasektorin valmiustilaa, mutta Suomi ei näe siihen tarvetta Helsingin Sanomat. 31.3.2022. Viitattu 13.8.2025.
- ↑ Energia | Suomi pyrkii korvaamaan Venäjän maakaasun: Lng-terminaalilaivasta kymmenen vuoden sopimus Helsingin Sanomat. 20.5.2022. Viitattu 14.8.2025.
- 1 2 Ministeri Lintilä EU:n hätäkokouksen jälkeen: Varaudumme, että kaasun tuonti Venäjältä lakkaa Yle Uutiset. 2.5.2022. Viitattu 5.7.2022.
- ↑ Lassila, Anni; Ilkka, Ilmo: Energia | Gasum: Venäjä sulki Suomen kaasuhanan lauantaiaamuna Helsingin Sanomat. 20.5.2022. Viitattu 14.8.2025.
- ↑ Hartikainen, Jarno: Energia | Suomen ja Ruotsin välille kaavaillaan tuhannen kilometrin ja 3,5 miljardin euron putkiverkkoa puhtaalle vedylle Helsingin Sanomat. 22.4.2022. Viitattu 13.8.2025.
- ↑ Venäläisen maakaasun tulo Suomeen loppuu lauantaiaamuna kello 7 Yle Uutiset. 20.5.2022. Viitattu 5.7.2022.
- 1 2 Kun Venäjä sulki putket, Suomeen päätettiin tilata kelluva kaasuterminaali Yle Uutiset. 20.12.2022. Viitattu 13.8.2025.
- ↑ Kukkonen, Laura: Maakaasu | Venäjän kaasuntuonti loppuu parhaaseen mahdolliseen aikaan Helsingin Sanomat. 20.5.2022. Viitattu 14.8.2025.
- ↑ Hartikainen, Jarno: Energia | Suomi voitti kisan venäläisen maakaasun korvaavasta terminaalista – jättimäinen lng-terminaali Etelä-Suomeen Helsingin Sanomat. 9.6.2022. Viitattu 14.8.2025.
- ↑ Suomessa ainutlaatuinen kaasuvarasto otetaan pian käyttöön – säiliö laitetaan toimintakuntoon venäläisellä kaasulla Yle Uutiset. 19.9.2022. Viitattu 20.8.2025.
- 1 2 3 Hiilamo, Elli-Alina: Järkälemäinen kaasulaiva saapui tänään satamaan Inkoossa Yle Uutiset. 28.12.2022. Viitattu 14.8.2025.
- ↑ Inkoon kelluva LNG-terminaali sai täydennystä – maakaasua kuljettava tankkeri toi täyden lastin Kemiamedia. 6.4.2023. Viitattu 20.8.2025.
- ↑ Lupa Suomen ensimmäiselle kelluvalle LNG-terminaalille heltisi viime tipassa Yle Uutiset. 16.12.2022. Viitattu 20.8.2025.
- 1 2 Energia | Kelluva lng-alus Exemplar on valmis käyttöön, kertoo Gasgrid Helsingin Sanomat. 16.1.2023. Viitattu 14.8.2025.
- ↑ Vedenpää, Ville; Kangas, Laura: Suomen ja Viron välinen kaasuputki suljettiin vuotoepäilyn takia Yle Uutiset. 8.10.2023. Viitattu 19.8.2025.
- 1 2 Kooli, Rain: Kiinalaisaluksen rikkoma Suomenlahden kaasuputki otettiin taas käyttöön Yle Uutiset. 22.4.2024. Viitattu 19.8.2025.
- ↑ Autio, Antti: Maakaasun ja biokaasun tankkaaminen voi muuttua aiempaa edullisemmaksi kilpailun avauduttua Helsingin Sanomat. 9.1.2020. Viitattu 13.8.2025.
- ↑ Nuotio, Tanja: Jo kolmannes maakaasusta tulee Suomeen Baltian suunnasta uutta merenalaista kaasuputkea pitkin ts.fi. 1.6.2020. Viitattu 22.5.2024.
- 1 2 3 4 5 6 7 Kaasun siirtoverkosto – Gasgrid Finland Gasgrid Finland. Viitattu 20.8.2025.
- ↑ Suomen ja Viron välisessä kaasuputkessa on reikä Yle Uutiset. 9.10.2023. Viitattu 10.10.2023.