Suomen Moottoritehdas
Suomen Moottoritehdas Oy oli suomalainen vuonna 1920 perustettu metalliteollisuusyritys, joka toimi Vaasassa. Yritys valmisti Olympia-merkkisiä veneiden sisämoottoreita ja maamoottoreita.[1][2]
Suomen Moottoritehtaan perustajat toimitusjohtaja Edvin Sundholm, suunnittelija Adolf Anderson ja hänen tuotannosta vastannut veljensä Arvid Anderson olivat työskennelleet Vaasassa toimineessa Wickströmin Moottoritehtaassa. Tehtaan valmistamat moottorit saivat Olympia-nimen perustamisvuonna järjestettyjen Antwerpenin olympialaisten kunniaksi.[1]
1920-luvulla Suomen Moottoritehdas panosti tuotekehitykseen ja sen moottoreita pidettiin teknisesti kehittyneempinä verrattuna kilpailevien valmistajien moottoreihin. Vuonna 1927 Suomen Moottoritehtaan mallistossa oli seitsemän moottorityyppiä ja vuonna 1934 jo yhdeksäntoista. Vuonna 1930 kehitetyssä F-sarjan moottorissa oli sekä sähkökäynnistys että magneetto. Suomen Moottoritehtaan moottoreissa oli jo tällöin kevytmetallista valettu kampikammio, kytkinkoppa ja vauhtipyörän suojakotelo. 1930-luvulla Suomen Moottoritehdas suunnitteli palokuntien moottoriruiskuissa käytetyn kaksisylinterisen PA-tyypin bokserimoottorin, jonka teho oli 21 hevosvoimaa. PA-moottoria käytettiin myös venemoottorina ja Suomen Moottoritehdas kehitti 1932 sisäperävetolaitteen, jolla moottori yhdistettiin veneen potkuriin. Tehdas kehitti 1935 360 astetta kääntyvän, nostettavan ja laskettavan potkurikoneiston Suomen laivastolle. Vuonna 1933 suunniteltiin Sisu-kuorma-autojen moottoriksi kuusisylinterinen Olympia 6AT-moottori mutta tämä moottori osoittautui epäluotettavaksi. [2]
Sotavuosina Suomen Moottoritehdas valmisti kranaatteja sekä eri merkkisiin autoihin varaosia, koska varaosien tuonti ulkomailta oli sodan vuoksi tyrehtynyt. Sotien jälkeen valmistettiin sotakorvaustöinä muun muassa höyrykoneita ja kaksi 25-hevosvoimaista paikallismoottoria antimagneettista "kultakuunari" Zarjaa varten. Näissä moottoreissa vain sylinteriputket ja sylinterinkansi olivat valurautaa ja moottorin ulkokuori oli valmistettu messingistä. 1950-luvun lopulla Suomen Moottoritehdas siirtyi sivuventtiilikoneista vähemmän polttoainetta kuluttaviin kansiventtiilimoottoreihin. 1960-luvun alussa alettiin valmistaa petrolimoottoreiden dieselversioita.[2]
1950-luvulla maamoottorien kysyntä alkoi tyrehtyä maaseudun sähköistämisen ja traktorien yleistymisen myötä jolloin venemoottorien osuus moottorien tuotannosta kasvoi. 1950-luvun lopulla tehtaan valmistamien keskimoottorien kilpailijoiksi tulivat ulkomailla valmistetut perämoottorit samalla kun perinteiset puuveneet alkoivat korvautua lasikuituveneillä. Keskimoottorien valmistuksessa Suomen Moottoritehdas ei myöskään enää pärjännyt hintakilpailussa ulkomaisten moottorivalmistajien, erityisesti japanilaisen Yanmarin ja ruotsalaisen Volvo Pentan kanssa.[2]
1960-luvulla Suomen Moottoritehtaan perustajasuku myi tehtaan 1968 Åke Huddille. Moottorien valmistui tyrehtyi vuoden 1973 öljykriisin seurauksena, tehdas toimi kuitenkin vuoteen 1989 saakka tekemällä alihankintatöitä, moottoreiden varaosia ja venevarusteita. Olympia-moottoreita valmistettiin vuosina 1920-1976 kaikkiaan 18 220 kappaletta. Suomen Moottoritehtaan paikalla Vaasassa on nykyisin Olympiakortteli ja Olympia-moottorin mukaan on Vaasassa nimetty Olympiakatu.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rauno Grönbacka : Marakatteja ja kissanpäitä: vaasalaisten moottoritehtaiden tarina - Markattor och katthuvuden: historien om motorfabrikerna i Vasa; käännös ruotsiksi Esko Pursiainen ja Jenni Roth. Vaasan Veteraaniautoseura, Vaasa 2014 ISBN 978-952-93-3896-2