Suomen Kuljetustyöläisten Liitto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomen Kuljetustyöläisten Liitto
Perustettu 1924
Lakkautettu 1930
Perustaja Suomen Ammattijärjestö
Tyyppi ammattiliitto
Toimiala kuljetustyöntekijöiden edunvalvonta
Toiminta-alue Suomi
Kattojärjestö Suomen Ammattijärjestö
Jäsenlehti Kuljetustyöläinen

Suomen Kuljetustyöläisten Liitto (SKL) oli vuosina 1924–1930 toiminut ammattiliitto. SKL kuului Suomen Ammattijärjestöön, Kuljetustyöntekijäin kansainväliseen liittoon (ITF) ja Skandinavian kuljetustyöläisten federaatioon (STF). Liittoa johtivat Sosialistisen työväen ja pienviljelijäin vaalijärjestöihin järjestäytyneet kommunistit ja vasemmistososialistit. SKL julkaisi lehteä Kuljetustyöläinen.[1]

SKL perustettiin vuonna 1924, kun kolmea alaa yhdistänyt Suomen Saha-, Kuljetus- ja Sekatyöväen Liitto hajotettiin erillisiksi liitoiksi. Kolmiliiton kuljetustyöläisten lisäksi SKL:ään yhdistyivät Suomen Merimiesten ja Lämmittäjäin Unioni sekä Suomen Ajurien Liitto. SKL pyrki järjestämään merimiehet, ajurit, satamatyöläiset, automiehet, varastotyöläiset, raitiotieläiset ja puhtaanapitolaitosten työntekijät. Suomen Merimiesten ja Lämmittäjäin Unioni jatkoi toimintaansa SKL:n valtakunnallisena osastona. SAL:n työtä jatkoi SKL:n ajuriryhmä. SKL:n suurin työntekijäryhmä olivat satamatyöntekijät.[1]

SKL osallistui aktiivisesti Skandinavian kuljetustyöläisten federaation toimintaan. Suomen palkkataso oli muita alhaisempi ja työnantajat kieltäytyivät sopimuksista sekä käyttivät rikkurityövoimaa, joten pohjoismaiden liitot tukivat suomalaisia taisteluissa kyseisten epäkohtien poistamiseksi.[1]

SKL:n merimiehet solmivat työehtosopimuksen useimpien varustamojen kanssa lakon jälkeen vuonna 1927. SKL:n tärkein tavoite oli kuitenkin satamatyöväen sopimuksen solmiminen, jota liitto alkoi ajaa aktiivisesti STF:n tuella vuonna 1927. Metallialan työtaistelun vuoksi lakkoa siirrettiin ja se alkoi vasta keväällä 1928. Työnantajat tarjosivat valtakunnallista palkankorotusta, mutta työläiset halusivat sopimuksen. Lakko päättyi lopulta SKL:n täydelliseen tappioon kestettyään vuoden. Tappiota edistivät merkittävästi Vientirauhan satamiin järjestämät rikkurit. ITF:n kansainväliset saartotoimet epäonnistuivat. Suhtautuminen lakkoon jakoi myös työläisiä. Liitosta erotettiin Viipurin satamaosasto ja monia lakonalaisiin töihin osallistuneita. Kommunistien ja liiton johdossa toimineiden vasemmistososialistien riidat kärjistyivät.[1]

Kommunistien ammattiyhdistyspolitiikka jyrkkeni Kominternin kolmannen kauden tunnusten tultua voimaan 1929. Sosialidemokraattien hallitsemat osastot alkoivat erota vasemmistoenemmistöisistä liitoista SAJ:n vuoden 1929 edustajakokouksen jälkeen ja myös SKL:stä siirtyi joitain osastoja Suomen Työläisliittoon. Vasemmistososialistit muodostivat kommunisteja kritisoineen Suomen työväen vasemmistoryhmän. Vuoden 1930 liittokokouksessa vasemmistoryhmää kannattaneet "hoipertelijat" erotettiin SKL:n johdosta. Kommunistit eivät kuitenkaan onnistuneet SMLU:n valtaamisessa ja unioni erosi SKL:stä.[1]

SKL lakkautettiin muiden SAJ:hin kuuluneiden vasemmistojohtoisten liittojen tavoin kesällä 1930 Lapuan liikkeen painostuksen seurauksena hyväksytyillä kommunistilaeilla. Kuljetustyöläisten järjestäytyminen oli tämän jälkeen hyvin heikkoa, sillä kommunistien kannattajat eivät liittyneet hajotusjärjestönä pidetyn Työläisliiton osastoihin. Osa satamista oli oikeistolaisten lakonmurtajajärjestöjen työntekijöiden hallussa. Työläisliitossa oli alle 500 kuljetustyöläistä. Järjestäytyneiden määrä lähti kasvuun kommunistien omaksuttua kansanrintamapolitiikan vuodesta 1934 alkaen. Uusi Suomen Kuljetustyöntekijäin Liitto muodostettiin Työläisliiton osastoista syyskuussa 1935.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Tapio Bergholm: Hajanainen ja sekava sukupuu. Kuljetusalan ammattiliitot 1905–1995 Työväen Arkisto. Viitattu 6.6.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]