Suomalaisten haploryhmän tyypit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Lähteenä on käytetty kyseenalaista mainetta saaneen Wiikin omakustanteita ja yksityis- ja keskustelusivustoja. Suhtauduttava varoen.

Suomalaisten haploryhmän tyypit ovat geenitutkimusten mukaan isälinjassa tavallisimmin N1c1, I1 ja R1a[1], ja äitilinjassa H1f ja U5b[2][3]. Itä-Suomessa N on I:tä paljon yleisempi. Länsi-Suomessa I:tä N:ää on suunnilleen yhtä paljon[4]. Eri haploryhmät edustavat asutushistorian eri vaiheita.

Suomalaisille tyypillinen N1c1 on tullut Suomeen kaukaa idästä. Läntinen haploryhmä I ja naisten haploryhmät ovat peräisin jääkautisesta Euroopasta. R on tullut Keski-Aasiasta indoeurooppalaisten mukana.

Yleisimmät isälinjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • N1c "Niilo" 58 %
  • I1d3 "Ivar" (L287)[5] 28 %
  • R1a "Raul" 7 %
  • R1b "Robert"[6] 4 %

N on Pohjois-Aasialle tyypillinen. I1 on Skandinavialle, lähinnä Etelä-Ruotsille tyypillinen[7] R1a on itäisille indoeurooppalaisille tyypillinen. R1b on Länsi-Euroopalle ja Italialle tyypillinen.[8]

N1c on yleisin Itä-Suomessa. I1 on yleisin Länsi-Suomessa. R1a1 on yleisin Vaasan seuduilla. R1b on yleisin Vaasan seuduilla ja Etelä-Suomessa[9].

Itä-Suomessa N1:tä on 71 % ja I1:tä 19,5 %. R:ää on 9 %. Länsi-Suomessa N1:tä on 41 %, I:tä 45 %, R:ää 14 %[10].

Yleisimmät äitilinjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • H "Helena" 41 %[11].
  • U5 (U) "Ursula" 22 %
  • W "Wilma" 8 %
  • V "Velda" [12] 6 %
  • J "Jasmine" 6 %

Lisäksi suomalaisilla naisilla esiintyy ainakin haploryhmiä T, I, K ja X[9].

H on eurooppalaisille tyypillinen. U5 on yleinen Länsi-Venäjällä.[13] H1 on yleinen Marokossa, Espanjassa, Ranskassa, Saksassa, Baltiassa ja Länsi-Venäjällä[14]. V on yleinen Pohjois-Skandinaviassa ja varsinkin pohjoisessa Länsi-Venäjällä.[15]. W on yleinen Romaniassa[16].

H on yleisin aivan lännessä ja yleisempi etelässä kuin pohjoisessa[17]. U on erityisen yleinen Pohjois-Suomessa, yleinen Itä-Suomessa ja harvinaisempi Länsi-Suomessa[18]. Myös V on yleisempi pohjoisessa[19]. W on suomalaisille tyypillinen haplotyyppi[20]. W on yleinen etelä-Suomessa, mutta hieman harvinaisempi läntisimmällä rannikolla[21].

Naisten haploryhmistä H, V, J ja U ovat R:n jälkeläisiä. X, I ja W ovat N:n jälkeläisiä[22].

Mitä haploryhmät kertoivat suomalaisten alkuperästä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haploryhmien mukaan suomalaiset ovat tulleet Suomeen idästä ja lännestä.

Haploryhmä I levittäytyi Lähi-idästä jääkaudella Eurooppaan. I:n pohjoinen haara levittäytyi Skandinaviaan ja Suomeen Tanskan seuduilta jääkauden jälkeen. N1-mutaatio tapahtui tutkijoiden mukaan Etelä-Kiinassa tai lähialueilla noin 20 000 vuotta sitten. Tämän jälkeen N-ihmiset vaelsivat pohjoiseen. N1c-mutaatio tapahtui Keski-Siperiassa noin 12 000 vuotta sitten. Sen jälkeen N1c-ihmiset vaelsivat Pohjois-Aasiaan ja levittäytyivät länteen Uralin seuduille ja tulivat sieltä Suomeen. Mm suomensukuisten udmurttien ja hantien perimässä on korkeita N1c-pitoisuuksia.[4] Nenetsien perimässä on paljon tyyppiä N2.

Naisten haploryhmän H oletetaan lähteneen eteläisestä Länsi-Euroopasta.

Suomalaisille tyypillisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimenomaan Suomessa esiintyy isälinjan N1c1, äitilinjan H1f ja tyyppi W. H1f:n yleisyys on 10 %. Suomessa on äitilinjan haploryhmistä enemmän U, W ja M[23]. U on Suomessa yleisempi kuin Euroopassa keskimäärin.[24]

Suomalaisten ja saamelaisten erot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sekä suomalaisilla että saamelaisilla on paljon isälinjan itäistä haplotyyppiä N. Saamelaisilla tyyppiä N on 42 %, tyyppiä R1a 21 % , tyyppiä I 31 % ja tyyppiä R1b 6 %[4]. Saamelaisten äitilinjoissa on haplotyyppejä U ja V 90%, kun suomalaisilla vain 20 %[25][26]. M on saamelaisilla yleisempi kuin itämerensuomalaisilla.

Suomalaisten ja unkarilaisten erot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka unkarin kieli on suomen sukukieli, se on suomelle kaukaista sukua. Samoin geneettisesti unkarilaiset ja suomalaiset ovat melko erilaisia. Unkarilaisissa näkyy Lähi-idästä ja idästä tulleet kansainvaellukset. Isälinjan tyyppi I kattaa 28 %. R1a 22 %, R1b 30 %. E3b 17 % ja J 3[27]. Unkarilaisilla ja suomalaisilla H on yleinen eurooppalaiseen tapaan, samoin U. Myös V:tä ja W:ta on. Mutta M:n yleisyys on 24 %, J:n 11,6 % ja T:n 10,3 %[25].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wiik, Kalevi: Genetiikkaa sukututkijoille, ja väestöjen juurtenetsijöille, 2009
  • Wiik, Kalevi: Mistä suomalaiset ovat tulleet?, 2007

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Maciamo: European Y-DNA haplogroups frequencies by region Eupedia. Viitattu 27.10.2016. (englanniksi)
  2. ↑ Maciamo: Mitochondrial DNA (mtDNA) haplogroups frequencies by country in Europe, the Near East & North Africa Eupedia. Viitattu 27.10.2016. (englanniksi)
  3. ↑ Suomalaisten itäiset äitilinjat Jaakko Häkkinen, 5.9.2011 (päivitetty 9.9.2011)
  4. ↑ a b c Wiik 2007, s 108
  5. ↑ http://www.wiik.fi/kalevi/Wiik_Haploryhma_I.pdf (Arkistoitu – Internet Archive) Kalevi Wiik Y-Haploryhmä I 2009
  6. ↑ Wiik 2009, s 32, 33
  7. ↑ Wiik 2009, s 35
  8. ↑ Wiik 2009, s 38
  9. ↑ a b Wiik 2009, s 39
  10. ↑ Wiik 2007, s 108, s 106
  11. ↑ Wiik 2009, s 42
  12. ↑ Wiik 2007, s 141, s 139
  13. ↑ Wiik 2007, s 141, s 181, s 179
  14. ↑ Wiik 2007, s 170
  15. ↑ Wiik 2007, s 171
  16. ↑ Wiik 2007, s 173
  17. ↑ [1]
  18. ↑ [2]
  19. ↑ [3]
  20. ↑ Wiik 2009, s 47
  21. ↑ [4]
  22. ↑ Wiik 2009, s 46
  23. ↑ Wiik 2007, s 142
  24. ↑ Wiik 2007, s 192, s 193
  25. ↑ a b Wiik 2007, s 192
  26. ↑ www.duodecimlehti.fi - HAKU www.duodecimlehti.fi. Viitattu 27.10.2016.
  27. ↑ Wiik 2007, s 105
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomalaisten_haploryhmän_tyypit&oldid=22178452”