Stolypinin reformi

Konferenssi Stolypinin reformista Pietarissa vuonna 1911.

Stolypinin reformi oli Venäjän keisarikunnan pääministeri Pjotr Stolypinin mukaan nimetty, vuonna 1906 aloitettu uudistusohjelma. Sen tarkoituksena oli uudistaa Venäjän maataloutta siten, että tilakoko olisi kasvanut ja tilattomaksi jäänyt väestönosa olisi siirtynyt teollisuustyövoimaksi kaupunkeihin. Kyläyhteisöistä (mir) eroaminen sallittiin ja itsenäiseksi maanviljelijäksi ryhtyminen tuli mahdolliseksi. Pyrkimyksenä oli synnyttää yritteliäisyyttä ja parantaa talouden monimuotoisuutta. Aloitettiin myös isojako, joka tarjoaisi viljelijöille edullisesti valtion ja aatelin maita. Pyrittiin synnyttämään varakkaiden maanviljelijöiden (kulakkien) ryhmä.

Reformin taustalla oli vuoden 1905 vallankumous, joka oli osoittanut, etteivät kyläyhteisöt olleet hallituksen näkökulmasta yhteiskunnallisen vakauden tae, kuten niiden puolustajat olivat mainostaneet, vaan pikemminkin levottomuuksien aiheuttajia. Heikentämällä kyläyhteisöjä Stolypin pyrki lisäämään järjestystä yhteiskuntaan, mutta samalla myös parantamaan maatalouden tuottavuutta. Uudistuksia ryhtyi toteuttamaan maatalousministeri Aleksandr Krivošein.

Uudistuksella oli vastustajia. Äärivanhoillinen aatelisto katsoi sen etujensa vastaiseksi. Heidän poliittinen tukipilarinsa oli Venäjän valtakunnanneuvosto, joka alkoi juonitella Stolypiniä vastaan, minkä on katsottu johtaneen Stolypinin murhaan vuonna 1911. Toisaalta uudistus jätti maaseudun laajan kansankerroksen puutteenalaiseksi, jos he jäivät ilman maata. Bolševikit käyttivät tätä kannatuksensa laajentamiseen, ja he julistivat maadekreetin, jonka mukaan maatalousmaa jaettiin periaatteessa kaikille.

Maatalouden tuottavuuden parantamisessa Stolypinin reformi onnistui. Maatalouden tuotantomäärät kasvoivat jyrkästi vuosien 1906 ja 1914 välisenä aikana.