Standardiarabia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kartta afroaasialaisten kielten puhuma-alueista.

Standardiarabia, joka tunnetaan myös nimellä fusha (arab. al-ʻArabīyah al-Fuṣḥā, العربية الفصحى) on kielimuoto, joka kehittyi 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Sitä käytetään kirjoitettuna ja osin myös puhuttuna yleiskielenä tiedotusvälineissä, kouluissa, kirjallisuudessa, lainsäädännössä ja tieteessä. Fusha ei ole kenenkään äidinkieli. Äidinkielenään arabit puhuvat ei-standardoitua arabiaa, joka jakautuu useisiin alueellisiin murteisiin.[1] Arabian käyttäjä tarvitsee siten kahta erilaista kielimuotoa, toista arkipuheessa, toista virallisempiin tarkoituksiin.[2] Kielitieteessä ilmiöstä käytetään nimeä diglossia. Arabian murteita ovat muun muassa algerianarabia, egyptinarabia, hassaniyya, libyanarabia, marokonarabia ja maltanarabia. Arabit pitävät luonnollisena, että henkilö puhuu fushaa, jos arabia ei ole hänen äidinkielensä. Jos taas arabi käyttäisi fushaa, se herättäisi ihmetystä.

Länsimaissa erotetaan toisistaan kielimuotoina moderni fusha ja Koraanin klassinen arabia. Arabimaailmassa eroa ei tehdä. Samaistamalla fusha klassiseen arabiaan, sen arvostus on pyritty siirtämään myös standardiarabiaan. Standardiarabiassa kielioppia on jossain määrin kevennetty klassiseen arabiaan verrattuna.[3][4] Syntyperäiset arabian puhujat eivät kunnolla ymmärrä Koraanin kieltä.[5]

Disney-elokuvat dubattiin egyptinarabiaksi vuoteen 2013 asti, kunnes kieleksi vaihdettiin standardiarabia.[6] Vuonna 2017 palattiin egyptinarabiaan. Sitä arabimaailmassa ymmärretään eri murteista parhaiten Egyptin runsaan viihdetuotannon takia.[7]

Keskustelua fushan asemasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Libanonilainen kirjoittaja Hossam Abouzahr on arvostellut arabimaissa vallitsevaa tilannetta, jossa paikallismurteilla ei ole virallista asemaa. Paikalliset murteet ovat ihmisten äidinkieltä. Ne ovat sanastoltaan laajempia ja ilmaisuvoimaisempia kuin standardiarabia, joka on täynnä tuntemattomia sanoja ja vieraita kieliopillisia rakenteita. Standardiarabia ei Abouzahrin mukaan ole nykykäytössään edes täydellinen tai elävä kieli. Sillä on tästä huolimatta virallisen kielen asema. Enimmäkseen vain sitä löytää kirjoitettuna tekstinä, vaikka kukaan ei kielimuotoa puhu. Abouzahrin mielestä vallitsevasta käytännöstä on paljon haittaa kielen ja kirjallisuuden kehitykselle. Hän puolustaa murteiden nostamista viralliseen asemaan.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arabic language Encyclopaedia Britannica.
  • Elgibali, Alaa (toim.): Understanding Arabic: Essays in Contemporary Arabic Linguistics in Honor of El-Said Badawi by Alaa Elgibali. American University in Cairo, 1996. Teoksen verkkoversio.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
  • Johnson, Aabis: The Ultimate Beginners Learning Guide. Amazon. Teoksen verkkoversio.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Johnson, ei. vl., s. 5–6
  2. Samir Abu-Absi: The Arabic Language The Encyclopedia of Islamic History. Viitattu 15.10.2014.
  3. Encyclopaedia Britannica
  4. Elgibali 1998, s. 105, 120
  5. Hämeen-Anttila 2004, s. 89
  6. Muhanna, Elias: Translating “Frozen” Into Arabic The New Yorker. 30.5.2014. Viitattu 15.5.2020. (englanniksi)
  7. Disney returns to using Egyptian dialect in dubbing movies Enterprise. 29.8.2017. Viitattu 15.5.2020. (englanniksi)
  8. Abouzahr, Hossam: How Arabs Have Failed Their Language 13.7.2021. New Lines Magazine. Viitattu 20.11.2021.


Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.