Sputnik 3
| Sputnik 3 | |
|---|---|
 Sputnik 3:n piirros |
|
| COSPAR ID | 1958-004B |
| Ohjelma | Sputnik-ohjelma |
| Organisaatio | Neuvostoliitto |
| Valmistaja | Energija |
| Tehtävätyyppi | Ilmakehätutkimus |
| Kohde | Maa |
| Laukaisu | 15. toukokuuta 1958 klo 7.12 UTC |
| Laukaisualus | R-7:ään perustuva Sputnik 8A91 |
| Loppu | 6. huhtikuuta 1960 |
| Tehtävän kesto | 692 päivää |
| Massa | 1 327 kg |
| Kiertorata | |
| Viitejärjestelmä | Maakeskeinen |
| Kiertorata | LEO |
| Isoakselin puolikas | 7 418,7 km |
| Eksentrisyys | 0,110932 |
| Inklinaatio | 65,18° |
| Kiertoaika | 105,9 minuuttia |
| Apogeum | 1 864 km |
| Perigeum | 217 km |
| Kiertoradat | n. 10 000 |
Sputnik 3 (Спутник-3 eli Matkatoveri 3) oli Neuvostoliiton 15. toukokuuta, 1958 Baikonurista laukaisema satelliitti[1]. Kantorakettina oli R-7. ISZ-satelliittiohjelmaan kuulunut satelliitti tutki ilmakehää ja lähiavaruutta. Sen suunnittelu alkoi aiemmin kuin Sputnik-1:n mutta monimutkaisuutensa vuoksi siitä ei tullut ensimmäistä satelliittia. Sen nauhurin vaurioitumisen vuoksi se ei havainnut Van Allenin säteilyvyöhykkeitä.
Se oli kartiomainen: korkeus 3,6 m ja halkaisija 1,7 m. Sen paino oli 1 327 kg[1]. Se kiersi maata 6. huhtikuuta 1960 asti[1], jolloin se paloi ilmakehässä.
Mittalaitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Instrumentit | |
|---|---|
| Yläilmakehä | Koostumuksen mittaus |
| Geiger-mittari | Varatut partikkelit |
| Mikrometeoroidi-ilmaisimet | Mikrometeoroidit |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3
- NSSDC Master Catalog: Spacecraft Sputnik 3 (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 31.7.2014