Spruance-luokka

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Spruance-luokka
USS Spruance (DD-963) underway in the Atlantic Ocean on 11 June 2004 (6655386).jpg
US Naval Jack.svg
Tekniset tiedot
Uppouma 7 800 t
Pituus 161,3 m (vesiraja)
171,7 m (kokonaispituus)
Leveys 16,8 m
Syväys 6,3 m
Koneteho 4 x GE LM2500 -kaasuturbiinimoottoria 80 000 shp
Nopeus 30 solmua
Miehistöä 296
Aseistus
Meritorjunta 2 x 5"/54 -tykkiä
1 x ASROC-sukellusveneidentorjuntajärjestelmä
6 x 12,75" Mk32 -sukellusveneidentorjuntatorpedoputkea
1 x helikopteri
Ilmatorjunta 1 x Sea Sparrow -ilmatorjuntaohjusjärjestelmä

Spruance-luokka oli Yhdysvaltain laivaston hävittäjäluokka, joka suunniteltiin 1960-luvulla korvaamaan toisen maailmansodan aikana rakennettuja Allen M. Sumner -luokan ja Gearing-luokan hävittäjiä. Alusten pääasiallisena tehtävä oli toimia lentotukialusryhmien sukellusveneentorjunnassa. Kooltaan alukset ovat kuitenkin kaksi kertaa niin isoja kuin toisen maailmansodan aikaiset hävittäjät ja silloisiin risteilijöihin verrattavia. Aluksia rakennettiin vuosina 1970–1979 kaikkiaan 31. Johtoalus ja siten koko luokka on nimetty toisen maailmansodan amiraali Raymond A. Spruancen mukaan.

Luokka oli suunniteltu täysin puhtaalta pöydältä. Se oli ensimmäinen yhdysvaltalainen sotalaiva, jossa oli kaasuturbiinimoottori. Rungossa oli sen verran kasvunvaraa, että Ticonderoga-luokka suunniteltiin myöhemmin Spruancen rungolle, vaikka alukset onkin luokiteltu risteilijöiksi.[1] Kaikki alukset rakensi Ingalls Shipbuilding Pascagoulassa Mississippissä.

Spruance-luokan sukellusvenetorjuntajärjestelmän sensoriksi valittiin SQS-53-kaikuluotain, myöhemmin perässä vedettävä SQR-19-kuuntelulaite ja kaksi SH-60 Seahawk-LAMPS-helikopteria. Tämän jälkeen ASROC-heitin pystyy laukaisemaan kevyen Mark 46 -torpedon 22 km etäisyydelle. Lisäksi aluksessa on kaksi kolmen torpedon laukaisinta ja vaatimaton ilmatorjunta-aseistus RIM-7 Sea Sparrow -ohjuksella ja kaksi 5" MK 45 -tykkiä. Aluksen kevyt aseistus sai kohtaansa kovaa kritiikkiä kongressissa ja laivasto päivitti 24 alusta 1980-luvulla asentamalla VLS-järjestelmän, jonka 61 siiloon voi sijoittaa Tomahawk- tai Boeing Harpoon-ohjuksen, ja kahdella Phalanx CIWS-järjestelmällä.

Päivitysten myötä laivojen paino lisääntyi merkittävästi; alkuperäisestä 7 000 tonnista 8 250 tonniin, kun niihin lisättiin kevlar-panssarointi 1986 mennessä.

Vuonna 1998 seitsemän alusta, joissa ei ollut Tomahawk-ohjuksia, poistettiin aktiivikäytöstä ja asetettiin reserviin, kun Arleigh Burke -luokan AEGIS-järjestelmää käyttävät hävittäjät tulivat palvelukseen. Alukset olivat tuolloin vain 20 vuoden ikäisiä, kun laivaston alukset on yleensä poistettu käytöstä 30 vuoden palveluksen jälkeen. Alukset olivat kuitenkin kalliita ylläpitää vaatimansa suurilukuisen miehistön vuoksi ja sukellusveneentorjuntaan rajoittuneita. Viimeinen aktiivipalveluksessa ollut USS Cushing poistettiin käytöstä syyskuussa 2005. Suurin osa aluksista upotettiin laivaston harjoituksissa.

USS Paul F. Foster (DD-964) muutettiin kauko-ohjattavaksi harjoitusmaalia perässään vetäväksi ja sitä suojaavaksi Self Defense Test Shipiksi.[2]

Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Spruance-luokan hävittäjät[3]
Nimi Telakka Kölinlasku Vesille Valmis Kohtalo
USS Spruance Litton 17. marraskuuta 1972 10. marraskuuta 1973 20. syyskuuta 1975 poistettu palveluksesta
USS Paul F. Foster Litton 6. helmikuuta 1973 23. helmikuuta 1974 21. helmikuuta 1976 poistettu palveluksesta
USS Kinkaid Litton 19. huhtikuuta 1973 25. toukokuuta 1974 10. heinmäkuuta 1976 poistettu palveluksesta
USS Hewitt Litton 23. heinäkuuta 1973 24. elokuuta 1974 25. syyskuuta 1976 poistettu palveluksesta
USS Elliott Litton 15. lokakuuta 1973 19. joulukuuta 1974 22. tammikuuta 1977 poistettu palveluksesta
USS Arthur W. Radford Litton 14. tammikuuta 1974 1. maaliskuuta 1975 16. huhtikuuta 1977 poistettu palveluksesta

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]