Ticonderoga-luokka

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ticonderoga-luokka
Ticonderoga-luokan ohjusristeilijä USS Lake Champlain (CG-57).
Ticonderoga-luokan ohjusristeilijä USS Lake Champlain (CG-57).
US Naval Jack.svg
Tekniset tiedot
Uppouma 9 800 t
Pituus 173 m
Leveys 16,8 m
Syväys 10,2 m
Koneteho 4 x GE LM2500 -kaasuturbiinimoottoria 60 MW
Nopeus 32,5 solmua
Miehistöä 33 upseeria, 27 aliupseeria ja noin 340 miehistönjäsentä
Aseistus
Meritorjunta 8 x Harpoon-merimaaliohjusta
6 x 12,75" Mk32 -sukellusveneidentorjuntatorpedoputkea
2 x 5"/L54 DP -tykkiä
2 x LAMPS III -helikopteria
Ilmatorjunta 2 x Mk26 tai Mk41 -ohjustenlaukaisualustaa

Ticonderoga-luokka on Yhdysvaltain laivaston kahdenkymmenenseitsemän ohjusristeilijän muodostama alusluokka. Hävittäjäluokan hankinta ja ensimmäisten alusten tilaus vahvistettiin vuonna 1978. Luokan alukset luokiteltiin uudelleen 1. tammikuuta 1980 ohjusristeilijöiksi[1]. Luokan ensimmäinen alus USS Ticonderoga laskettiin vesille 22. tammikuuta 1983.

Niiden elektronisen varustuksen muodostaa AEGIS-tutkajärjestelmä, jonka tärkeimmät osat ovat SPY-1A, SPS-49 ja SPG-62 tutkat sekä SQS-53 kaikuluotain.

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luokan alusten suunnittelu pohjautui Spruance-luokan hävittäjiin. Siinä esiteltiin samalla uuden sukupolven ohjuksin varustettu sotalaiva, joka valmistettiin AEGIS-tutkan vaatimusten mukaan. Tutka kykenee saman aikaisesti valvomaan toiminta-alueen tapahtumia, seuraamaan maaleja ja ohjaamaan ohjukset maaleihin. Alusluokka oli myös ensimmäisiä moduleina valmistettuja eikä perinteisesti kölistä ylöspäin. Alusten kansirakenteita on muutettu etukannella ja takakannella kahden antennien vaatiman rakennelman tarpeiden mukaan. Luokan alukset ovat ulkoisesti lähes identtisiä lukuunottamatta ohjusjärjestelmä vaihdoksen aiheuttamia muutoksia.

Operaatioanalyysiä käytettiin alusten miehistötarpeen kartoitukseen, jonka tuloksena kyettiin vähentämään neljä upseeria ja 44 miehistönjäsentä alun perin suunnitellusta perinteiseen tehtäväjakoon perustuneesta miehistöstä. Kuitenkin suuren miehistötarpeen Mk 26 ohjusjärjestelmän korvaaminen pitkälle automatisoidulla Mk 41 ohjusjärjestelmällä oli vaikeasti toistettavissa Mk 45 127 millimetrin tykin kohdalla. Ristelijöillä on tykit sekä etu- että takakannella. Alusten suurempi varustus nosti uppouman 6 900 tonnista 9 600 tonniin.

Lisäntyneen tutkakapasiteetin lisäksi viidennen aluksen USS Thomas S. Gatesin jälkeen valmistetuilla aluksilla on toteutettu Mk.26 järjestelmän korvaaminen Mk.41 VLS -järjestelmällä. Kaksi VLS järjestelmää mahdollistavat 122 ohjuksen varastoinnin ja käytön aluksille. Siiloihin voidaan ladata erilaisia ohjuksia kuten Tomahawk-risteilyohjuksia, Standard-ilmatorjuntaohjuksia, ESSM-merimaaliohjuksia ja ASROC-sukellusveneentorjuntaraketteja. VLS-järjestelmään sijoitetut ohjukset ovat jatkuvasti käyttövalmiina, mikä lyhentää vasteaikaa hälytyksestä laukaisuun. Normaali ohjusjakauma on 80 SM-2, 16 ASROC ja 26 Tomahawk-ohjusta. Mk.26 järjestelmään kyettiin sijoittamaan vain 88 ohjusta ja se ei ollut kykenevä laukaisemaan Tomahawk-risteilyohjuksia[2]. Siten kylmän sodan päätyttyä viisi ensimmäistä luokan alusta palvelivat lähinnä Yhdysvaltain rannikkovesillä.

Amiraali Zumwaltin vastaanotettua laivastonkomentajan tehtävät hän vaati suurta määrää Aegis-tutkalla varustettuja aluksia. Kustannus- ja tonnistosyistä alusten pääaseeksi tuli Mk26 Mod2 64-ohjuksen laukaisualusta, joihin asennettiin 68 Standard SM-1 ilmatorjuntaohjusta ja kaksikymmentä ASROC-sukellusveneentorjuntaohjusta. Aluksen muina aseina oli kahdeksan Harpoon merimaaliohjusta, kuusi 12,75 tuuman sukellusvenetorpedoputkea ja kaksi viiden tuuman 54 pituuskaliiperin tykkiä. Alukset oli varustettu kahdella helikopterilla.[3]

Voimanlähteenä on neljä kappaletta LM2500-kaasuturbiinia, jotka on kytketty kahteen akseliin. Alusten maksiminopeus on 30 solmua ja toimintasäde 6000 merimailia kahdenkymmenen solmun nopeudella.

Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ticonderoga-luokan ohjusristeilijät[4]
Nimi Telakka Kölinlasku Vesille Valmis Kohtalo
USS Ticonderoga Ingalls Shipbuilding 21.1.1980 25.4.1981 22.1.1983 poistettu palveluksesta 30. syyskuuta 2004
museoitu[5]
USS Yorktown Ingalls Shipbuilding 19.10.1981 17.1.1983 4.7.1984 poistettu palveluksesta 10. joulukuuta 2004[6]
USS Vincennes Ingalls Shipbuilding 19.10.1982 14.1.1984 6.7.1985 poistettu palveluksesta 29. kesäkuuta 2005[7]
USS Valley Forge Ingalls Shipbuilding 14.4.1983 23.6.1984 18.1.1986 poistettu palveluksesta 30. elokuuta 2004[8]
USS Thomas S. Gates Bath Iron Works 31.8.1984 14.12.1985 22.8.1987 poistettu palveluksesta 16. joulukuuta 2005[9]
USS Bunker Hill Ingalls Shipbuilding 11.1.1984 11.3.1985 20.9.1986 -
USS Mobile Bay Ingalls Shipbuilding 6.6.1984 22.8.1985 21.2.1987 -
USS Antietam Ingalls Shipbuilding 15.11.1984 14.2.1986 6.6.1987 -
USS Leyte Gulf Ingalls Shipbuilding 18.3.1985 20.6.1986 26.9.1987 -
USS San Jacinto Ingalls Shipbuilding 24.7.1985 14.11.1986 23.1.1988 -
USS Lake Champlain Ingalls Shipbuilding 3.3.1986 3.4.1987 12.8.1988 -
USS Philippine Sea Bath Iron Works 8.4.1986 12.7.1987 18.3.1989 -
USS Princeton Ingalls Shipbuilding 15.10.1986 2.10.1987 11.2.1989 -
USS Normandy Bath Iron Works 7.4.1987 19.3.1988 9.12.1989 -
USS Monterey Bath Iron Works 19.8.1987 23.10.1988 16.6.1990 -
USS Chancellorsville Ingalls Shipbuilding 24.6.1987 15.7.1988 4.11.1989 -
USS Cowpens Bath Iron Works 23.12.1987 11.3.1989 9.3.1991 -
USS Gettysburg Bath Iron Works 17.8.1988 2.7.1989 22.6.1991 -
USS Chosin Ingalls Shipbuilding 2.7.1988 1.9.1989 12.1.1991 -
USS Hué City Ingalls Shipbuilding 20.2.1989 1.6.1990 14.9.1991 -
USS Shiloh Bath Iron Works 1.8.1989 8.9.1990 18.7.1992 -
USS Anzio Ingalls Shipbuilding 21.8.1989 2.11.1990 2.5.1992 -
USS Vicksburg Ingalls Shipbuilding 30.5.1990 2.8.1991 14.11.1992 -
USS Lake Erie Bath Iron Works 6.3.1990 13.7.1991 10.5.1993 -
USS Cape St. George Ingalls Shipbuilding 19.11.1990 10.1.1992 12.6.1993 -
USS Vella Gulf Ingalls Shipbuilding 22.4.1991 13.6.1992 18.9.1993 -
USS Port Royal Ingalls Shipbuilding 18.10.1991 20.11.1992 4.7.1994 -

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ticonderoga-luokka.
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947-1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. fas
  2. navysite.de
  3. Gardiner, Robert s. 591
  4. Gardiner, Robert s. 591
  5. Ticonderoga
  6. Yorktown
  7. Vincennes
  8. Valley Forge
  9. Thomas S. Gates