Speak of the Devil

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Speak Of The Devil)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Speak of the Devil
Ozzy Osbourne
Livealbumin Speak of the Devil kansikuva
Livealbumin tiedot
 Äänitetty  Ritz-klubilla, New Yorkissa
26.–27. syyskuuta 1982
 Julkaistu 27. marraskuuta 1982
 Tuottaja(t) Max Norman
 Tyylilaji heavy metal
 Kesto 70.16
 Levy-yhtiö Jet Records
Muut kannet

Ison-Britannian painos
Listasijoitukset

Yhdysvallat 14.[1]
Yhdistynyt kuningaskunta 21.[2]

Ozzy Osbournen muut julkaisut
Diary of a Madman
1981
Speak of the Devil
1982
The Ultimate Sin
1986

Speak of the Devil (Isossa-Britanniassa Talk of the Devil) on New Yorkin Ritz-klubilla 26.27. syyskuuta 1982 äänitetty tupla-livealbumi, jolla Ozzy Osbourne esittää yhtyeensä kanssa ex-yhtyeensä Black Sabbathin kappaleita. Albumia ei pidä sekoittaa samannimiseen live-videoon joka tehtiin samana vuonna, mutta sisältää eri kappaleita eri konsertista.

Albumin historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumia alettiin suunnitella alkuvuodesta 1982[3]. Tuolloin Osbournen kitaristina ollut Randy Rhoads vastusti albumin tekoa, koska hänen mielestään pelkästään Black Sabbathin kappaleita sisältävä live-albumi olisi ollut kahden hyvin menestyneen studioalbumin (Blizzard Of Ozz ja Diary Of A Madman) jälkeen iso takapakki niin hänen kuin Osbournenkin uralle, mutta myöntyi kuitenkin soittamaan albumilla.[3] Rhoads kuoli maaliskuussa 1982 lento-onnettomuudessa ennen albumin tekoa ja albumilla soittaa Brad Gillis, joka auttoi päättämään kiertueen Night Ranger yhtyeensä odottaessa albuminsa julkaisua.

Albumin tekemisen perusteista on esitetty monta teoriaa. Osbournen itsensä mukaan levy-yhtiö Jet Records painosti häntä julkaisemaan albumin, koska Black Sabbath silloisen laulajansa Ronnie James Dion johdolla oli tekemässä Live Evil -albumia. Näin Osbournella oli mahdollisuus lyödä vanha yhtyeensä sen omalla materiaalilla. Toiseksi syyksi on spekuloitu Black Sabbathin silloisen kustannussopimuksen päättymistä, jolloin vanhaan materiaaliin perustuva julkaisu olisi tuonut suuret voitot yhtyeen alkuperäisjäsenille.[3] On myös huhuttu, että Osbournen manageri ja levy-yhtiön johtaja Don Arden olisi tehnyt ennakkosopimuksen albumista jakelijana toimineen CBS-yhtiön kanssa jolloin Osbournella oli myöhäistä kieltäytyä albumin teosta.[3] Osbourne on myös kertonut, että levy-yhtiö olisi halunnut julkaista Randy Rhoadsin aikaista live-materiaalia, mutta Osbourne ei tähän suostunut, koska Rhoadsin kuolemasta oli vain muutama kuukausi.[4] Lisäksi on sanottu, että Black Sabbathin entisen managerin ilman lupaa vuonna 1980 julkaisema heikohkolaatuinen Live at Last on vaikuttanut niin Speak of The Devilin ja Live Evilin julkaisuun.

Nauhoitus ja sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumi on nauhoitettu kahdessa konsertissa New Yorkin Ritz-klubilla 26.-27. syyskuuta 1982. Basisti Rudy Sarzon mukaan yhtyeellä oli hyvin vähän aikaa treenata kappaleita, ja tämä näkyi lopputuloksessa.[3] Myös Osbourne tarvitsi lavalla lunttilaput, koska ei muistanut laulujen sanoja.[5] Lisäksi tuottaja Max Normanin mukaan osa kappaleista on nauhoitettu harjoituksissa.[6] Albumilla soittaa Osbournen tuolloinen yhtye johon kuuluivat Osbournen ja Sarzon lisäksi kitaristi Brad Gillis ja rumpali Tommy Aldridge. Yhtyeeseen myös tuolloin kuulunut kosketinsoittaja Don Airey ei osallistunut albumin tekoon koska Sabbathin kappaleissa ei ollut kosketinsoitin-osuuksia.[7]

Albumin kappalevalikoima perustuu Black Sabbathin tunnetuimpiin 1970-luvun kappaleisiin. Valtaosa (9 kappaletta) on yhtyeen kolmelta ensimmäiseltä albumilta. Harvemmin livenä kuultuja kappaleita ovat "Sabbath Bloody Sabbath", "Never Say Die" ja "The Wizard" jossa Osbourne soittaa huuliharppua, kuten alkuperäisessä versiossakin. Kaikilta Osbournen aikaisilta Sabbath-albumeilta on vähintään yksi kappale lukuun ottamatta Technical Ecstasy-albumia, jolta ei ole yhtään kappaletta. Rudy Sarzon mukaan alun perin oli tarkoitus, että albumin päätöskappaleet "Iron Man / Children of the Grave" ja "Paranoid" olisi otettu Randy Rhoadsin aikaisista nauhoituksista, mutta sittemmin ne päätettiin säästää myöhempiin live-julkaisuihin.[3]

Albumin saama vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumi julkaistiin 27. marraskuuta 1982, kuukautta ennen Black Sabbathin Live Evil-albumia. Se nousi Pohjois-Amerikan albumi-listalla sijalle 14. ja myi lopulta yli miljoona kappaletta, eli platinalevyn arvoisesti.[8] Näin Osbourne peittosi vanhan yhtyeensä sen omalla materiaalilla, koska Sabbathin Live Evil pääsi vain niukasti top-40:een uudella mantereella. Myös Britanniassa nimellä Talk of the Devil julkaistu albumi myi kultalevyn arvoisesti.

Rumpali Tommy Aldridgen mukaan Black Sabbathin Tony Iommi ja Geezer Butler ovat kritisoineet albumin soitantaa.[9] Aldridgen mukaan bändi otti vapauksia kappaleiden esittämisessä ja tämä kuuluu etenkin rummuissa ja kitarasooloissa. Soitantaa on myös arvosteltu liiankin tekniseksi[10] alkuperäisversioihin verrattuna. Allmusic-sivuston arvostelu kehuu Sarzon, Aldridgen ja Gillisin panoksen korkealle kritisoiden Osbournen "selvästi studiossa korjailtuja" lauluosuuksia.[5] Tämän voi huomata kuuntelemalla konsertista tehtyjä bootleg-nauhoituksia.

Albumin julkaisun jälkeen Osbourne lähti promotoimaan albumia uudistuneella kokoonpanolla johon kuuluivat Gillisin ja Aldridgen lisäksi uusi basisti Pete Way (UFO) ja kosketinsoittaja Lindsay Bridgwater. Vuoden 1983 alussa vakituiseksi kitaristiksi tuli Jake E. Lee Gillisin palattua Night Rangeriin ja basistiksi tuli Wayn tilalle Don Costa.

Osbourne itse ei ole myöhemmin arvostanut albumia. Albumi julkaistiin vuoden 1995 remasterointi-sarjassa mutta sitä ei julkaistu enää vuoden 2002 remasterointi-sarjassa ja samana vuonna se vedettiin pois Osbournen Pohjois-Amerikan katalogista.[11]

Albumin nimi ja kansitaide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levyn nimi, Speak of the Devil, tulee yleisestä sanonnasta (suom. "siinä paha missä mainitaan"). Iso-Britanniassa albumin nimi on Talk of the Devil, koska siellä samaisessa sanonnassa käytetään sanaa "talk" sanan "speak" sijasta.

Albumin kannessa on kuva vampyyrihampaisesta Ozzy Osbournesta jonka suusta valuu verennäköistä eritettä. Takakannessa on kuva yhtyeestä ja albumin krediitit. Sisäkannessa on kuva Osbournesta kääpiön kanssa, jonka nenästä valuu verta. Alkuperäisen vinyylipainoksen sisäpussit ovat mustavalkoisia ja niissä on keskellä kuva lepakosta. Kansi on sijalla 91. Rateyourmusic.comin "The 100 Worst Album Covers EVER"-listalla.[12] Kannen on suunnitellut Steve "Krusher" Joule.

Etu- ja sisäkannessa on myös ns. kryptattua riimukirjoitusta. Teksti menee seuraavasti[13]:
etukansi: Howdy! Dial A Demon Productions in conjunction with Graveyard Graphics, proudly presents the madman of rock dumping in El Satano's toilet.
(suom.: "Tervehdys! Dial A Demon-tuotanto yhteistyössä Graveyard Graphicsin kanssa ylpeänä esittää rockin mielipuolen ulostamassa El Satanosin pönttöön")
sisäkansi: A tribute to Randy Rhoads, Axeman. That kid was my lifeline, Y'Know ? he was such a dynamic player and I'd rather not talk about it anymore because it cuts me up every day of my life. Randy Rhoads Rest In Peace And Love.
(suom.:"Kunnianosoitus Randy Rhoadsille, Huippukitaristille. Se poju oli elämänlankani, ymmärräthän? Hän oli todella dynaaminen soittaja ja en mielelläni puhu siitä enää koska se koskettaa minua elämäni jokaisena päivänä. Randy Rhoads lepää rauhassa ja rakkaudessa."

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki kappaleet kirjoittaneet Tony Iommi, Bill Ward, Geezer Butler ja Ozzy Osbourne.

  1. "Symptom of the Universe" – 5.41
  2. "Snowblind" – 4.56
  3. "Black Sabbath" – 6.04
  4. "Fairies Wear Boots" – 6.33
  5. "War Pigs" – 8.35
  6. "The Wizard" – 4.43
  7. "N.I.B" – 5.35
  8. "Sweet Leaf" – 5.55
  9. "Never Say Die!" – 4.18
  10. "Sabbath Bloody Sabbath" – 5.34
  11. "Iron Man" / "Children of the Grave" – 9.12
  12. "Paranoid" – 3.10
  • "Sweet Leaf" jätettiin pois alkuperäiseltä CD-painokselta tuolloisten CD:iden aikarajoituksen vuoksi[11].

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Symptom of the Universe” (1982, Jet Records, JET 12030 (12") ja JET 7030 (7"))

Julkaistu Britanniassa, b-puolina painoksesta riippuen "Iron Man / Children of the Grave" (12") tai "N.I.B" (7"), myöskin samalta albumilta. Listasijoitus #100.

”Paranoid” (1982, Jet Records, JET 810)

Julkaistu Euroopassa, b-puolena "Symptom of the Universe"

Muusikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisuhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1982: Jet Records, JETDP 401, nimellä Talk of the Devil, UK, 2LP
  • 1982: Jet Records, JET LP 401, EU, 2LP
  • 1982: Jet Records, ZX 2 38350, US, 2LP
  • 1987: CBS, ZK 38350, US, CD (ei "Sweet Leaf"-kappaletta)
  • 1991: Castle Communications, CCSCD 296, nimellä Talk of the Devil, UK, CD
  • 1995: Epic Records, EPC 481679 2 (EU) ja EK 67237 (US), CD, remasteroitu

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.allmusic.com/album/speak-of-the-devil-r14646/charts-awards/billboard-album Listasijoitus Allmusic-sivustolla
  2. Garry Sharpe-Young: Ozzy Osbourne s.199 (Rockdetector 2002)
  3. a b c d e f Rudy Sarzo: Off The Rails (BookSurge 2006)
  4. Soundi-lehden haastattelu 1983
  5. a b http://www.allmusic.com/album/speak-of-the-devil-r14646/review Arvostelu Allmusic-sivustolla
  6. http://www.knac.com/article.asp?ArticleID=5637 Max Normanin haastattelu
  7. http://reocities.com/SunsetStrip/Diner/2674/daire_b.htm Anekdootti Don Aireyn biografiassa
  8. http://www.riaa.com/goldandplatinumdata.php?content_selector=gold-platinum-searchable-database RIAA:n tietokanta
  9. Garry Sharpe-Young: Ozzy Osbourne s.118 (Rockdetector 2002)
  10. Soundi-lehden artikkeli 1983
  11. a b http://www.black-sabbath.com/discog/speakofthedevil.html (Arkistoitu – Internet Archive) Black Sabbath.com-sivuston Ozzy-diskografia
  12. http://rateyourmusic.com/list/djlanda/the_100_worst_album_covers_ever Rateyourmusic.com
  13. http://www.eeggs.com/items/34169.html Käännös Easter Eggs-sivustolla

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]