Sovittelu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Rikos- ja riita-asioiden sovittelulla tarkoitetaan maksutonta palvelua, jossa rikoksesta epäillylle ja rikoksen uhrille järjestetään mahdollisuus puolueettomien sovittelijoiden välityksellä kohdata toisensa luottamuksellisesti, käsitellä rikoksesta sen uhrille aiheutuneita henkisiä ja aineellisia haittoja sekä pyrkiä omatoimisesti sopimaan toimenpiteistä niiden hyvittämiseksi. Sovittelu voi kohdistua myös sellaisiin riita-asioihin, joissa ainakin yksi osapuoli on luonnollinen henkilö. Muu kuin rikokseen perustuvaa vahingonkorvausvaatimusta koskeva riita-asia voidaan kuitenkin ottaa soviteltavaksi vain, jos riita sen kohde ja asiassa esitetyt vaatimukset huomioon ottaen on vähäinen. Sovittelutoiminnan yleinen johto, ohjaus ja valvonta kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle.

Vuonna 2016 sovitteluun ohjattiin Suomessa yhteensä 12 496 rikosasiaa ja 621 riita-asiaa. Kasvua vuoteen 2015 nähden oli lähes 5%. Kaikista sovitteluun ohjatuista rikos- ja riita-asioista runsas puolet oli väkivaltarikoksia[1].

Päätös rikos- tai riita-asian ottamisesta sovitteluun[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aloite sovittelusta tulee tyypillisesti esitutkintaviranomaiselta tai syyttäjältä. Myös asian osapuoli voi tehdä sovittelualoitteen. Ennen päätöksen tekemistä sovittelutoimisto on yhteydessä asian osapuoliin ja hankkii osapuolten luvan asian sovitteluun ottamiseksi. Sovittelutoimisto tekee päätöksen rikos- tai riita-asian ottamisesta sovitteluun. Päätös on valituskelpoinen.

Sovittelun tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sovittelu perustuu restoratiivisen oikeuden ideologiaan. Restoratiivisuudella tarkoitetaan korjaavuutta eli nimenomaan konfliktissa vaurioituneiden ihmissuhteiden korjaamista. Keskeisiä restoratiivisia arvoja ovat kunnioittava vuoropuhelu, vastuunotto, hyvitys, armo, moraalinen oppiminen, tekijän (rikoksentekijän, koulu- tai työpaikkakiusaajan tai muun rikkojan) hyväksyminen yhteisön jäseneksi ja uusien haitallisten tekojen ehkäisy. Prosessissa korjataan emotionaalisia ja symbolisia arvoja: loukatun turvallisuudentunnetta, omanarvontuntoa, itsemääräämisoikeutta ja oikeudentuntoa.[2]

Lainsäädäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa rikos- ja riita-asioiden sovittelusta on säädetty laissa rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta (1015/2005). Lain 2 § mukaisesti sovittelu voidaan toteuttaa vain sellaisten osapuolten kesken, jotka ovat henkilökohtaisesti ja vapaaehtoisesti ilmaisseet suostuvansa sovitteluun ja jotka pystyvät ymmärtämään sovittelun sekä siinä tehtävien ratkaisujen merkityksen. Ennen kuin osapuoli antaa suostumuksensa sovitteluun, hänelle tulee selvittää hänen sovitteluun liittyvät oikeutensa ja asemansa sovittelussa. Osapuolella on oikeus peruuttaa suostumuksensa milloin tahansa sovittelun aikana.

Vapaaehtoissovittelijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaaehtoissovittelijat ovat sovittelutoimistojen kouluttamia vapaaehtoisia, jotka eivät saa palkkaa vapaaehtoissovittelijana toimimisesta. Käytännössä sovittelijoina toimii tyypillisesti ammattilaisia hyvin monilta eri aloilta.

Vapaaehtoissovittelijoita sitoo salassapitovelvollisuus. Salassapitovelvollisuudesta on säädetty laissa ja salassapitovelvollisuus säilyy vapaaehtoistyön päätyttyä.

Vapaaehtoissovittelijoiden koulutus on valtakunnallisesti samansisältöinen. Vapaaehtoissovittelijoiden on lisäksi osallistuttava sovittelutoimiston ammattityöntekijöiden säännöllisiin ohjauskeskusteluihin sekä ylläpidettävä ammattitaitoaan osallistumalla säännöllisesti koulutuksiin.

Rikos- tai riita-asian vapaaehtoissovittelu prosessina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdessä sovittelutilaisuudessa on paikalla aina kaksi vapaaehtoissovittelijaa, jotka ovat olleet yhteydessä osapuoliin jo ennen sovittelutapaamista. Vapaaehtoissovittelijoiden tehtävinä on luoda sovittelulle turvallinen ilmapiiri, ohjata keskustelua tarvittaessa eteenpäin sekä auttaa osapuolia esimerkiksi laatimalla sopimus, mikäli osapuolet ovat päätyneet sopimuksen laatimiseen sovittelun pohjalta.

Sovittelutilaisuudessa läsnä ovat osapuolet. Paikalla saattaa olla tilanteesta riippuen myös esimerkiksi tulkki, sosiaalityöntekijä, alaikäisen huoltajat tai jonkin osapuolen avustaja. Joskus esimerkiksi rikosasioiden sovitteluissa osapuolia saattaa olla läsnä hyvinkin monta henkilöä samanaikaisesti.

Sovittelutilaisuuden tarkoituksena on tyypillisesti kuulla eri osapuolia ja keskustella rikos- tai riita-asian taustoista ja syistä. Sovittelutilaisuudessa tyypillisesti keskustellaan osapuolten toisilleen kohdentamista vaatimuksista ja niiden perusteista.

Vaikka tilaisuuden tarkoitus ei varsinaisesti ole sopia asiasta, joskus osapuolet saattavat sopia esimerkiksi korvauksista tai rangaistusvaatimuksesta.

Sovittelussa laadittu sopimus on sitova ja tarvittaessa tuomioistuin voi vahvistaa sovittelusopimuksen, mikäli toinen osapuoli ei noudata sopimuksessa sovittuja asioita.

Tuomioistuinsovittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sovittelua voidaan eräissä tapauksissa tehdä myös niin sanottuna tuomioistuinsovitteluna, jossa sovittelusta päättää tuomioistuin ja sovittelijana toimii tällöin asiaa käsittelevän tuomioistuimen tuomari[3]. Tuomioistuinsovittelusta on säädetty lainsäädännössä erikseen.

Muita sovittelumuotoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita sovittelun muotoja ovat esimerkiksi koulusovittelu (vertaissovittelu), perheasioiden sovittelu, työpaikkasovittelu ja naapuruussovittelu. Näistä sovittelumuodoista ei kuitenkaan ole säädetty lailla, eikä sovittelijoiden koulutuksesta ole säädetty erikseen. Toisin kuin vapaaehtoinen rikos- ja riita-asioiden sovittelu, voi osa näistä palveluista olla käyttäjilleen hyvinkin kalliita.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rikos- ja riita-asioiden sovittelu 2012 - THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 5.8.2017.
  2. Suomen sovittelufoorumin www-sivut 2007.
  3. a b Laki riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa (29.4.2011/394). Ajantasainen lainsäädäntö, Finlex, finlex.fi, viitattu 14.9.2014.
  4. Laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta (9.12.2005/1015). Ajantasainen lainsäädäntö, Finlex, finlex.fi, viitattu 14.9.2014.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ervasti, Kaijus: Tuomioistuinsovittelu: Käytännö opas. Helsinki: Edita, 2014. ISBN 978-951-37-6578-1.
  • Poikela, Esa (toim.): Ristiriitojen kohtaamisesta konfliktin hallintaan.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä lakiin tai oikeuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.