Somalian kuiva vuoristometsä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alueen sijainti
Almadowin vuoristometsä, Maakhir, Somalia.

Somalian kuiva vuoristometsäalue on yksi Maailman luonnonsäätiön nimeämistä ekologisista suojelukohteista[1]. Se sijaitsee Afrikan sarven pohjoisosassa. Siihen kuuluu korkeita vuoristoalueita lähellä merta. Alueen kasvisto on ainutlaatuinen. Oman kasvilajiston lisäksi alueelta löytyy myös Välimeren alueen kasveja, joita ei löydy muualta Itä-Afrikassa. Tällä luonnonmaantieteellisellä alueella sijaitsee Somalian korkeimmat vuoret ja korkein sademäärä. Johtuen alueen vaikeapääsyisyydestä ja eristyneestä sijainnista luonto on säilynyt monin paikoin lähes koskemattomana.

Nykyään aluetta uhkaa metsän polttaminen puuhiileksi ja myynti sahatavaraksi sekä öljyn ja mineraalien etsintä. Väestön ja metsästyksen lisääntyessä suurempien nisäkkäiden määrät ovat pienentyneet.[2] Alueen vaikeapääsyisyys ja kiistanalainen sijainti Somalimaan ja Puntmaan autonomisen alueen välissä on tehnyt alueesta somalialaisten merirosvojen turvapaikan [3].

Luonnonmaantieteellinen alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä luonnonmaantieteellinen alue käsittää Afrikan Sarven kärjen ulottuen Puntin autonomiselta alueelta Somalian rannikolta Somalimaahan. Surudin vuoristossa Somalian korkein vuori Shimbiris nousee 2450 metrin korkeuteen. Alue jatkuu Punaisenmeren rannikkotasanteelta noin 300 kilometriä etelään ja lännessä kohti Intian valtamerta. Laajat vuoristoalueet nousevat yli 1 500 metrin korkeuteen. Ilmasto on kuuma ja kuiva. Kausittaiset lämpötila vaihtelut ovat huomattavia. Keskimääräinen lämpötila vaihtelee 21 °C:n ja 30 °C:n välillä alangolla sekä 9 °C:n ja 21 °C:n välillä vuoristossa. Keskimääräinen sademäärä on alavilla alueilla alle 200 millimetriä vuodessa. Lähellä Maydhiä sademäärä on Somalian korkein, yli 700 mm vuodessa.

Maaperä ja luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääasiassa vuoristoalueitten kallioperä koostuu kalkkikivestä ja kipsistä, jota peittää ohut saviperäinen maa, joka kerää vain vähän kosteutta sadeaikojen ulkopuolella. Monet lajit kasvavat vain tällä alueella, kuten Reseda sessilifolia -kasvi.

Kasvillisuus tällä luonnonmaantieteellisellä alueella vaihtelee johtuen korkeuseroista, sateiden määrästä ja maaperästä. Rannikon puoli-autiomaa elinympäristössä löytyy hyvin vähän muuta kuin ruohovartista kasvillisuutta. Ylemmlllä alueilla sisämaassa puuvartinen kasvillisuus yleistyy. Kasvillisuutta hallitsee akasiat, Commiphora-, ja Boswellia-suvun kasvit. Jyrkillä rinteillä kasvaa ikivihreitä lajeja, kuten Dracaena schizantha, Cadia purpea, Buxus hildebrandtii, ja Pistacia aethiopica, kun taas katajametsää kasvaa korkeammalla vuoristossa.

Erityisesti Cal Madowissa ja sen ympäristössä on rikkaampi eläimistö kuin muualla Somaliassa. Siellä esiintyy harvinaisimmat ja alkuperäisimmät lajit. Kuten paikallisia peippo-, kyyhkys-, ja varpuslajeja. Nisäkkäistä mainittakoon paikalliset antilooppi- ja gasellilajit[4].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • http://www.worldwildlife.org/wildworld/profiles/terrestrial/at/at1319_full.html Terrestial egoregions: Somali montane xeric woodlands (AT1319). WWF
  • Goldblatt P & Thulin P. (1995) Gladiolus somalensis (Iridaceae), a New Species from Northeastern Somalia Novon, Vol. 5, No. 4 (Winter, 1995)
  • Somaliland forces fight civilians, pirates in Sanaag.[vanhentunut linkki]
  • Somali montane xeric woodlands. Eoearth.
  • Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    • Friis, I. (1992) Forests and Forest Trees of Northeast Tropical Africa. HMSO, Kew Bulletin Additional Series XV.
    • Goldblatt P & Thulin P. (1995) Gladiolus somalensis (Iridaceae), a New Species from Northeastern Somalia Novon, Vol. 5, No. 4 (Winter, 1995)
    • Worldwildlife
    • Lovett, J.C., and I. Friis (1996) Patterns of endemism in the woody flora of north-east and east Africa. Pp. 582-601. In: L.J.G. van der Maesen et al. (eds.). The Biodiversity of African Plants. The Netherlands: Kluwer Academic Publishers.
    • Szymanski, Telka. "Fatima Jibrell: Nursing Nature Worldpress. July 2002.
    • East, R. (1999). African Antelope Database 1998. IUCN/SSC Antelope Specialist Group. ICN, Gland, Switzerland and Cambridge, UK. x + 434 pp.
    • Stattersfield, A.J., M.J. Crosby, A.J. Long, & D.C. Wege (19989 Endemic Bird Areas of the World. Priorities for Biodiversity Conservation. BirdLife Conservation Series No. 7. BirdLife International, Cambridge, UK. 846 pp.
    • Thulin, M. (1994) Cal Madow, Somalia and Hobyo, Somalia. In: S. D. Davis, V. H. Heywood & C. Hamilton (eds.), Centres of Plant Diversity, a guide and strategy for their conservation, Vol. 1: 194-197.
    • White, F. (1983) The vegetation of Africa, a descriptive memoir to accompany the UNESCO/AETFAT/UNSO Vegetation Map of Africa (3 Plates,Northwestern Africa, Northeastern Africa, and Southern Africa, 1:5,000,000). UNESCO, Paris.
    • WWF and IUCN. (1994) Centres of plant diversity. A guide and strategy for their conservation. Volume 1. Europe, Africa, South West Asia and the Middle East. IUCN Publications Unit, Cambridge, U.K.
    • WWF. (1998) A conservation assessment of terrestrial ecoregions of Africa: Draft proceedings of a workshop, Cape Town, South Africa, August 1998. World Wildlife Fund, Washington, DC, USA.

    Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]