Soljokasvit

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Soljokasvit
Rikkasoljo (Commelina communis).
Rikkasoljo (Commelina communis).
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Streptophyta
Kaari: versokasvit, Embryophyta
Alakaari: putkilokasvit, Tracheophyta
Luokka: siemenkasvit, Spermatophyta
Alaluokka: koppisiemeniset, Angiospermae
Ylälahko: yksisirkkaiset, Monocotyledoneae
Lahko: Commelinales
Heimo: Soljokasvit Commelinaceae
Mirbel, nom. cons.
Synonyymit
  • Cartonemataceae Pichon, nom. cons.
  • Ephemeraceae Batsch, nom. rej.
  • Tradescantiaceae Salisbury
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Soljokasvit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Soljokasvit Commonsissa

Soljokasvit (Commelinaceae) on koppisiemenisten Commelinales-lahkoon kuuluva noin 650-lajinen kasviheimo.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soljokasvit ovat ruohoja, joiden varsissa on turvonneet nivelet. Lehdet ovat melko pehmeitä ja meheviä, kierteisasentoisia, joskus kahdessa rivissä, ja niissä on vahva keskisuoni ja umpinainen lehtituppi. Andromonoeekkisyys on soljokasveilla tavallista, so. samassa kasvissa on kaksineuvoisia ja yksineuvoisia hedekukkia. Kukinnot sijaitsevat tavallisesti lehtihangoissa, harvoin terminaalisesti, ja koostuvat tavallisesti monikukkaisista kiemuroista. Toisinaan kukinnossa on huomiota herättävät venemäiset suojuslehdet, jotka voivat sijaita lehtiä vastapäätä. Kukat ovat avoinna vain yhden päivän, ja niissä on tavallisesti verhiöksi ja teriöksi erilaistunut kehä; terälehdet ovat vetistyviä, väriltään tavallisesti sinisiä tai vaaleanpunaisia. Kukat voivat olla vastakohtaisia. Hedelmä on selkäluomainen rakokota. Sirkkalehti on koleoptiilin eli itutupen suojaama.

Kukan symmetria ja rakenne vaihtelee soljokasvien heimossa. Kukka voi olla vastakohtainen teriöltään, jolloin yksi terälehti on hyvin surkastunut (soljot, Commelina). Vastakohtaisuus voi näkyä myös hetiössä, ja vastakohtaisuuden ilmeneminen voi vaihtua kukan kehityksen aikana. Suvussa Dichorisandra kukan symmetria-akseli on poikittain, kun taas muissa suvuissa se on vinottain. Alaheimossa Commelinoideae suurin osa kukista on käänteisiä eli niiden perät on kiertyneet. Cochliostemon-suvussa on epäsymmetriset kukat. Soljokasveilla esiintyy silloin tällöin myös enantiostyliaa, jolloin vartalot ovat kääntyneet kukinnossa vuoroin vasempaan vuoroin oikeaan. Kukassa voi olla myös erilaistumaton kehä, jolloin heteet sijaitsevat kohdakkain kehälehtien kanssa. Kehälehdet saattavat olla yhteen kasvaneita, kuten suvussa Weldenia, tai toisiinsa nähden vuorottaiset terälehdet ja heteenpalhot voivat olla yhtyneet torveksi.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soljokasveja esiintyy kaikkialla maapallon trooppisissa osissa ja osin lauhkeassa eli temperaattisessa vyöhykkeessä, ei kuitenkaan Euroopassa.[1]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soljokasveja tunnetaan 652 lajia, jotka ryhmitellään ainakin 40 suvuksi ja kahdeksi alaheimoksi. Heimon ikä lienee noin 89 miljoonaa vuotta. Lähin sukulaisheimo on Hanguanaceae.

  • 1. Cartonematoideae G. C. Tucker
    • Alaheimon kasvit ovat yksivuotisia tai mätästäviä monivuotisia ruohoja, harvoin sipulikasveja. Kasvia peittää rauhaskarvoitus, mutta kolmesoluiset karvat puuttuvat (vrt. Commelinoideae). Lehdet ovat pitkiä ja tasasoukkia. Kukat ovat enemmän tai vähemmän perättömiä, keltateriöisiä. Siemenessä on erilaistumaton alkio. Kromosomiluku n = 12. Alaheimossa on kaksi sukua, joissa on 12 lajia Australaasiassa (Cartonema), suku Triceratella kasvaa Zimbabwessa.
  • 2. Commelinoideae Eaton
    • Melko meheviä (sukkulenttisia) ruohoja, harvoin yksivuotisia. Kasvien pinnalla on kolmesoluisia erityskarvoja. Kukat ovat tavallisesti sini-, vaaleanpuna- tai valkoteriöisiä, harvoin keltaisia. Heteitä on yhdestä kuuteen, ja yleensä ne ovat keskenään eripituisia. Ponnet avautuvat rei'illä, ja palhoja peittää tiheä karvoitus. Viehättävän näköisiä joutoheteitä on usein kaksi, kolme tai neljä. Suoria tai luokkimaisesti taipuneita siemenaiheita on vähintään yksi kussakin emilehdessä. Hedelmä on tavallisesti kota, harvoin marja. Sukuja alaheimossa on 38, lajeja 640, ja ne kasvavat heimon koko levinneisyysalueella. Alaheimon evoluutiopuu lienee alkanut haaroittua noin 62 miljoonaa vuotta sitten.

Suvut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soljokasvisukujen tieteelliset nimet, auktorit ja suomenkieliset nimet:[2][3]

  • Aetheolirion Forman
  • Amischotolype Hasskarl
  • Aneilema R. Brown
  • Anthericopsis Engler
  • Belosynapsis Hasskarl
  • Buforrestia C. B. Clarke
  • Callisia Loefling – liisanjuorut
  • Cartonema R. Brown
  • Cochliostema Lem.
  • Coleotrype C. B. Clarke
  • Commelina L. – soljot
  • Cyanotis D. Don – karvajuorut
  • Dichorisandra J.C.Mikan – hovijuorut
  • Dictyospermum Wight
  • Elasis D. R. Hunt
  • Floscopa Lour.
  • Geogenanthus Ule – kurttujuorut
  • Gibasis Rafinesque
  • Gibasoides D. R. Hunt
  • Matudanthus D. R. Hunt
  • Murdannia Royle
  • Palisota Endlicher – pampukit
  • Pollia Thunberg
  • Polyspatha Bentham
  • Pseudoparis H. Perrier
  • Rhopalephora Hasskarl
  • Sauvallea W. Wright
  • Siderasis Rafinesque – ruusukejuorut
  • Spatholirion Ridley
  • Stanfieldiella Brenan
  • Streptolirion Edgew.
  • Thyrsanthemum Pichon
  • Tinantia Scheidw.
  • Tradescantia L. – juorut
  • Tricarpelema J. K. Morton
  • Triceratella Brenan
  • Tripogandra Rafinesque
  • Weldenia Schultes f.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joitakin lajeja käytetään huone- ja puutarhakasveina, kuten juoruja (Tradescantia), soljoja (Commelina), karvajuoruja (Cyanotis) ja Dichorisandra-lajeja. Joidenkin juorujen ja soljojen lehtiä tai juurakoita käytetään satunnaisesti ravinnoksi. Rohtoja saadaan afrikkalaisen Aneilema beniniense -lajin ja trooppisen Aasian lajin Floscopa scandens lehdistä ja varresta.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]