Sleesian kansannousut
Sleesian kansannousut (saks. Aufstände in Oberschlesien; puol. Powstania śląskie) olivat kolme aseellista kansannousua, jotka puolalaiset suorittivat Ylä-Sleesiassa Saksaa vastaan vuosina 1919–21. Alueen vastarintaan nousseet asukkaat halusivat irrottautua Saksasta ja liittyä vastaperustettuun Puolan tasavaltaan. Reichswehr, ympärysvaltojen joukot ja Kansainliitto tukahduttivat lopulta kansannousut.
Tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ylä-Sleesian kansannousujen taustalla oli Versailles'n rauhansopimus, joka allekirjoitettiin 28. kesäkuuta 1919. Pariisin rauhanneuvotteluissa ympärysvaltojen kesken oli ollut erimielisyytta Ylä-Sleesian alueen kohtalosta, koska alueella oli arvokkaita saksalaisten omistamia kaivoksia. Ranska kannatti koko alueen liittämistä Puolaan. Ylä-Sleesiassa järjestettiin ensin kaksi kansannousua, elokuussa 1919 ja helmikuussa 1920. Niiden avulla puolalaiset yrittivät hoitaa asian itse ilman ympärysvaltoja. Kolmas kansannousu järjestettiin Ylä-Sleesian kansanäänestyksen jälkeen huhtikuussa 1921. Se johti kiivaisiin taisteluihin, jotka päättyivät vasta ympärysvaltojen väliintuloon. Ylä-Sleesian alue jaettiin lopulta siten, että suurin osa arvokkaimmista kaivosalueista päätyi osaksi Puolan toisen tasavallan aluetta. Länsiosa liitettiin Weimarin tasavaltaan kuuluneeseen Preussin osavaltioon.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Prazmowska, Anita: Poland: A Modern History, s. 93–94. I. B. Tauris, 2010. ISBN 978-1-84885-273-0 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Polish-German Border Conflict encyclopedia.1914-1918-online.net.