Kuvanlukija
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Kuvanlukija eli skanneri (englannin teonsanasta scan, ’keilata’, ’pyyhkäistä’) on laite, joka muuntaa kaksiulotteisen kohteen kuvatiedostoksi. Tätä kutsutaan kuvan lukemiseksi, ”skannaamiseksi”. Kuvanlukijan tallentamasta dokumentin kuvasta mahdollinen tekstiosuus voidaan jälkikäsittelyä varten muuntaa tekstimuotoon erillisen tekstintunnistus- eli OCR-ohjelman avulla. On olemassa myös kolmiulotteisia skannereita.lähde? Kolmiulotteisella skannerilla voidaan tarkoittaa esimerkiksi dokumenttikameraa, johon voi laittaa esineen ja ottaa siitä kuvan. Kuva tallennetaan kuvatiedostoksi.
Kuvanlukijatyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvanlukijoita on kahdenlaisia: tasoskannereita ja filmiskannereita. Edellinen lukee paperilla olevan esimerkiksi A4-kokoisen kuvan heijastuvan valon avulla. Jälkimmäinen lukee kuvan negatiivi- tai diafilmistä läpimenevän valon avulla. Tasoskanneri voi olla pöytä- ja käsikuvanlukija.
Tasokuvanlukija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvanlukijatyypeistä yleisin on pöydällä pidettävä tasokuvanlukija, joka on rakenteeltaan yksinkertainen ja kopiokoneenomainen. Tasokuvanlukijassa luettava kuva asetetaan lasilevyn päälle aivan kuten kopiokoneessa. Lasilevyn alla on lukupää ja valonlähde. Kuvanlukijan tärkeimmässä osassa, lukupäässä, on tuhansia valolle herkkiä puolijohde-elementtejä. Lukupää liikkuu kiskoilla lukualueen päästä päähän ja siirtää lukualueelta mitatun valon ja värin määrän tietokoneen muistiin. Erikoistarkoituksia varten on esimerkiksi arkistoissa olemassa myös suuria, kiinteitä tasokuvanlukijoita, joilla voidaan lukea digitaaliseen muotoon isokokoisiakin asiakirjoja esimerkiksi kokoon A0 asti.
Käsikuvanlukija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käsikuvanlukija toimii samalla periaatteella, mutta on koteloitu käsin liikuteltavaan, suurta tietokonehiirtä muistuttavaan koteloon, jonka alapinnalla on lukupää ja liikkeen havaitseva rulla. Käsikuvanlukijoiden lukupää on kapeampi kuin tasolukijoissa; usein tarpeeksi leveä valokuvien lukemiseen, mutta paperiarkit joudutaan lukemaan erillisinä kaistoina ja yhdistämään ohjelmallisesti. Käsilukijat olivat halvempia valmistaa kuin tasolukijat, mutta monissa tilanteissa vaikeampia käyttää, minkä johdosta edulliset tasolukijat ovat syrjäyttäneet ne.
Filmiskanneri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Filmiskannerilla on tyypillisesti paljon suurempi erotuskyky kuin tasoskannerilla, ja lisäksi se pystyy lukemaan hyvin tiheitä (tummia) alueita kuvassa. Filmiskanneri voi olla rakenteeltaan riviskanneri tai rumpuskanneri. Edellisessä filmi kuljetetaan valodetektorien rivin ohitse, jälkimmäisessä kuvan yli kuljetetaan valoherkkä detektori filmin pyöriessä sylinterin pinnalla. Rumpuskannerissa voidaan käyttää paljon parempaa valodetektoria, kuten valomonistinputkea, kuin riviskannerissa, jolloin tuloksena saadaan parempi sävyjen rekisteröinti. Laitteen korkean hinnan ja suuren koon takia rumpuskanneri on jäänyt yksinomaan ammattikäyttöön.
Valmistajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvanlukijoiden valmistajista tunnetuimpia ovat Atiz, Hewlett-Packard, Canon, Epson ja Lexmark. Nykyään erillisiä kuvanlukijoita myydään yhä vähemmän, sillä yleistyneillä monitoimilaitteilla voidaan tulostaa, lukea ja kopioida, ja valokuvauksessa on siirrytty digikameroiden käyttöön.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lähteinen, Olavi; Pietikäinen, Ville; Kosonen, Harri: Uusi PC-tekniikan käsikirja, s. 487–494. 6. painos. Helsinki Media Erikoislehdet, 2000 (1997). ISBN 951-832-015-9.