Sinfonia nro 8 (Šostakovitš)
Dmitri Šostakovitšin sinfonia nro 8 (c-molli, op. 65) on viisiosainen sinfonia vuodelta 1943.[1][2]
Šostakovitš sävelsi sinfonian vain viikkojen aikavälillä[3] Ivanovon säveltäjäkodissa kesällä 1943. Syyskuussa 1943 Šostakovitš lähetti teoksen Neuvostoliiton valtiolliselle taidekomitealle hyväksyntää varten. Vaadittu lupa myönnettiin kantaesitykseen, joka pidettiin 4. marraskuuta 1943[2] Moskovassa Jevgeni Mravinskin johdolla. Teos tulkittiin sinfonioiden nro 7 ja 9 tavoin lausunnoksi toisen maailmansodan kauhuista. Kantaesityksen jälkeen Šostakovitš kuitenkin kirjoitti, ettei sinfonialla ollut selkeästi määritettyä aihetta vaan että se oli hänen ajatustensa ja tunteidensa heijastuma.[1] Vaikka teos virallisesti esitettiin sodan kauhujen reflektiona, Kurt Sanderlingin mukaan teos todelisuudessa kuvasti intellektuellien elämän kauhistuttavuutta tuona aikana.[3] Solomon Volkovin julkaisemien, autenttisuudeltaan kiisteltyjen Šostakovitšin muistelmien mukaan sinfonia ei ollut reaktio Operaatio Barbarossaan vaan säveltäjän mielessä olivat olleet muut ihmiskunnan viholliset. Muistelmista välittyy kuva säveltäjästä, joka piti rikollisena paitsi Adolf Hitleriä, myös Josif Stalinia.[1]
Vuonna 1948 Neuvostoliiton viranomaiset tuomitsivat kahdeksannen sinfonian rumaksi, pessimistiseksi ja heidän Neuvostoliittoa koskeneen käsityksensä kanssa ristiriitaiseksi.[1] Teoksesta puuttuu joidenkin odottama juhlallinen finaali, joka olisi symboloinut sodan käännekohtaa Stalingradin taistelun jälkeen.[3] Esitykset kiellettiin, mutta teos rehabilitoitiin kolme vuotta Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1956.[1] Kahdeksannen sinfonian rakennetta on pidetty epätavallisena. Muodon osalta mahdollinen malli on ollut Gustav Mahlerin lähestymistapa sinfonian suunnitteluun. Teoksen avausosa on painokas Adagio. Viimeiset kolme osaa kytkeytyvät toisiinsa ja kestävät yhteensä lähes puoli tuntia tasapainottaen avausosaa. Neljännessä osassa, Largossa on mallina hyödynnetty passacagliaa.[3][1]
Osat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Adagio
- Allegretto
- Allegro non troppo
- Largo
- Allegretto[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sinfonia nro 1
- Sinfonia nro 2 (”Lokakuulle”)
- Sinfonia nro 3 (”Toukokuun ensimmäinen”)
- Sinfonia nro 4
- Sinfonia nro 5
- Sinfonia nro 6
- Sinfonia nro 7 (”Leningrad-sinfonia”)
- Sinfonia nro 8
- Sinfonia nro 9
- Sinfonia nro 10
- Sinfonia nro 11 (”Vuosi 1905”)
- Sinfonia nro 12
- Sinfonia nro 13 (”Babi Jar”)
- Sinfonia nro 14
- Sinfonia nro 15