Sinfonia nro 101 (Haydn)
Sinfonia nro 101 (Hob. I/101, "Kello") on sinfonia, jonka Joseph Haydn sävelsi vuosina 1793–1794 Lontoon-vierailua varten. Siitä käytetty lisänimi "Kello" tulee sinfonian toisen osan rytmisestä taustasta.[1]
Sinfonia nro 101 kuuluu Haydnin kahdentoista Lontoon innoittaman sinfonian sarjaan. Se on pysynyt yhtenä Haydnin esitetyimmistä sinfonioista.[1] Kantaesitys pidettiin Johann Peter Salomonin kanssa järjestetyssä konserttisarjassa Haydnin itsensä johdolla 3. maaliskuuta 1794. Saman Lontoon-matkan aikana kantaesitettiin Haydnin sinfoniat nro 99 ja nro 100.[2]
Osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Adagio – Presto
- Andante
- Menuetti. Allegretto & Trio
- Finaali. Vivace
Haydnin 101. sinfonian ensimmäinen osa on dramaattinen ja ottaa prestoon kiihtyessään käyttöön tahtilajin 6/8, mikä on harvinaista sinfonian ensimmäiselle osalle. "Kello"-lisänimen sinfonialle tuonut pulssi toisessa osassa luodaan fagoteilla ja pizzicatojousilla, sitten myös poikkihuiluilla. 101. sinfonian kolmas osa on todennäköisesti Haydnin menuettiosista pisin ja monimutkaisin. Osan pohjalla on yksi kahdestatoista miniatyyrista, jotka Haydn oli laatinut Nikolaus II Esterházy Wienissä 1793 lahjoittamaansa tarkkaa musiikkikelloa varten. Menuetin trio-osio on saattanut toimia innoituksen lähteenä vastaavalle osiolle Ludwig van Beethovenin sinfoniassa nro 6 myöhemmin.[2]
Finaaliosa perustuu eloisaan sävelmään, jota kehitellään monimutkaisesti, myös fuugamuodossa. Sinfoniassa on jousisoittimille kirjoitettuja huomattavan vaativia osioita, mikä on luonteenomaista Haydnin Lontoon-sinfonioille.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Haydn - Symphony No. 101 (The Clock) ClassicFM, viitattu 22.9.2023
- ↑ a b c Symphony No. 101 in D major ("Clock"), H. 1/101 AllMusic, viitattu 22.9.2023