Sinapinsiemen (mauste)
.jpg)
Sinapin siemenet ovat mausteena käytettäviä 1–2 millimetrin levyisiä kelta-, musta- tai ruskea- eli sareptansinapin siemeniä[1]. Lämpimillä ja kuivilla seuduilla kasvaneen sinappikasvin siemenet ovat tulisempia kuin viileämmillä ja kosteammilla seuduilla kasvaneiden.[2]
Sinapin tunnusomainen tulinen maku syntyy, kun siemenen sisältämät glukosinolaatit ja myrosinaasientsyymit sekoittuvat. Glukosinolaatit ovat kasvin puolustuskeino perhosentoukkia vastaan. Maku tai ärsytys aistitaan, kun sinapista vapautuvat tiosyanaatit aistitaan nenässä ja hajuhermo lähettää aivoihin kipuaistimuksen. Kuuma vesi ja etikka laimentavat sinapin tulisuutta ja katkeruutta.[2]
Ruokia voidaan maustaa kokonaisilla tai jauhetuilla sinapinsiemenillä. Jauhetuista sinapinsiemenistä voidaan myös valmistaa sinapiksi kutsuttua maustetahnaa.
Japanilaisessa keittiössä käytetään sareptansinapin itämaista lajiketta. Mustasinappia käytetään intialaisessa keittiössä ja kiinalaisessa lääkinnässä, ja se on myös Raamatussa ja monissa vanhoissa resepteissä mainittu sinappikasvin laji.[3]
Ravintoarvo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Sareptansinapin (Brassica juncea) siemenen ravintoarvot (kcal/100 g)[4] | ||
|---|---|---|
| Energiaa | 508 | |
| Rasvaa | 36 | |
| Hiilihydraattia | 28 | |
| Proteiinia | 26 | |
| Kuitua | 12 | |
Viljely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keltasinappia (Sinapis alba) kasvatetaan etenkin Välimeren seudulla, sareptansinappia (Brassica juncea) Intiassa ja englanninkielisissä maissa sekä alkuaan Lähi-idästä lähtöisin olevaa mustasinappia (Brassica nigra) Argentiinassa, Chilessä ja Pohjois-Amerikassa[5]. Sinapin siemenet alkavat kypsyä elokuun alussa, ja ne kerätään ja erotellaan, kun kasvin varsi on lakastunut[3].
Maailman suurimmat sinapinsiemenen tuottajat ovat Kanada, Nepal ja Myanmar, jotka yhdessä tuottavat noin 70 prosenttia maailman siemensadosta. Suurimmat sinapinsiemenen tuojamaat ovat Yhdysvallat ja Saksa. Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa sinapinsiemenet käytetään etupäässä sinappiin, mutta Aasiassa niistä tehdään keittoöljyä.[3]
| Sinapinsiementen tuotanto 2021 (tonnia)[6] | ||
|---|---|---|
| 1 | Nepal | 220 250 |
| 2 | Venäjä | 144 593 |
| 3 | Kanada | 60 532 |
| 4 | Myanmar | 34 146 |
| 5 | Muut | 73 278 |
| Yhteensä | 532 760 | |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Güzey, Demet: Mustard: A Global History. Reaktion Books, 2019. ISBN 9781789141757.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Iburg, Anne: Syötävän hyvä maustekirja, s. 264–273. Suomentanut Aarnio, Juuso. Readme.fi, 2010. ISBN 978-952-220-265-9.
- ↑ a b Güzey 2019, “1. The Meaning of Mustard – The Chemistry Behind the Pungency of Mustard”
- ↑ a b c Güzey 2019, “1. The Meaning of Mustard”
- ↑ https://www.nutrition-and-you.com/mustard-seeds.html
- ↑ Hands on - Asian spices Plant Cultures. Kew Gardens. Arkistoitu 3.5.2012. Viitattu 6.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Production of mustard seeds 2021 fao.org. (englanniksi)