Simo Kaario

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Simo Kaario

Simo Kaario (sukunimi aik. Flinck; 11. tammikuuta 1876 Helsinki1. toukokuuta 1944 Tampere) oli suomalainen näyttelijä.

Kaarion äiti oli Maria Flinck. Kaario toimi aluksi kirjaltajana, mekaanikkona ja kaupan alalla. Suomalaiseen teatteriin hän tuli lavastajaksi, siirtyen sieltä näyttelijäksi Helsingin Työväenteatteriiin 1902. Suomelaisessa Maaseututeatterissa hän näytteli 1904–1906, Kansan näyttämöllä 1913–1914 sekä Tampereen teatterissa 1907–1913 ja uudelleen vuodesta 1914 alkaen. Kaario toimi myös ohjaajana ja näyttämömaalarina.

Näyttämöopintoja hän suoritti Skandinaviassa, Pariisissa, Berliinissä ja Wienissä. Häntä pidettiin lahjakkaana luonnenäyttelijänä. Hän esiintyi sekä komedioissa että tragedioissa, yhteensä noin 350 roolissa. Niihin kuuluivat muun muassa Josef Julius Wecksellin näytelmän Daniel Hjort samanniminen päähenkilö, Elämä on unelma -näytelmän Sigismund, Don Carloksen Filip II, Nummisuutareiden Sepeteus, Regina von Emmeritz -näytelmän Larsson sekä Fedjan rooli näytelmässä Elävä ruumis.

Kaario esiintyi myös elokuvissa. Hän esitti Harrin isäntää Jalmari Lahdensuon elokuvassa Pohjalaisia (1925), kartanonomistaja Maurilaa Uuno Eskolan elokuvassa Lumisten metsien mies (1928) ja tiedemiestä Nyrki Tapiovaaran elokuvassa Herra Lahtinen lähtee lipettiin (1939).

Kaario oli naimisissa vuodesta 1904 näyttelijä Helvi Lindströmin (k. 1958) kanssa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]