Silvio Leonard
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Kuuba
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Hopeaa |
Moskova 1980 | 100 m | |
| IAAF Maailmancup | |||
 Kultaa |
Montreal 1979 | 200 m | |
| Kultaa |
Montreal 1979 | 4 × 100 m | |
| Hopeaa |
Montreal 1979 | 100 m | |
 Pronssia |
Düsseldorf 1977 | 100 m | |
| Pronssia |
Düsseldorf 1977 | 200 m | |
| Pronssia |
Düsseldorf 1977 | 4 × 100 m | |
| Universiadit | |||
| Kultaa |
Sofia 1977 | 100 m | |
| Hopeaa |
Moskova 1973 | 100 m | |
| Hopeaa |
Sofia 1977 | 200 m | |
Silvio Leonard Sarria tai Silvio Leonard Tartabull (s. 20. syyskuuta 1955 Cienfuegos, Kuuba) on kuubalainen entinen pikajuoksija. Hänen paras saavutuksensa on hopeamitali 100 metriltä Moskovan 1980 Olympiakisoista.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäiset näytöt Leonardin kyvyistä saatiin vuonna 1973, jolloin hän juoksi Kuuban juniorimestariksi uudella ennätysajalla 10,24. Seuraavana vuonna hän voitti kultaa molemmilta pikamatkoilta Keski-Amerikan ja Karibian kisoissa. Maailmanlaajuiseen tietoisuuteen Leonard tuli viimeistään kesällä 1975 kun hän sivusi 100 metrin silloista ME-tulosta 9,9 sekuntia (käsiajanotolla) Ostravassa.[1]
Leonard voitti myös Pan-Amerikan kisoissa kaikkiaan kolme kultaa. Kahdesti 100 metrillä (1975 ja 1979) ja kerran200 metrillä (1979). Juhliessaan 100 metrin voittoaan 1975 kisoissa Leonard kompastui ja kaatui stadionin vesihautaan loukaten selkänsä. Vamma vaati leikkaushoitoa ja vaikeutti hänen valmistautumistaan Montrealin olympialaisiin. Itse kilpailussa Leonard voitti mm. Trinidadin Hasely Crawfordin, josta oli tuleva olympiavoittaja seuraavana vuonna.
Leonard kuntoutui Montrealin kisoihin mennessä, mutta epäonnekseen teloi jalkansa lasinsiruihin olympiakylässä. Vamma vaikeutti olennaisesti juoksemista, joten Leonard ei selvinnyt välieristä itse finaaliin.[2]
Vuonna 1977 Leonard oli uransa huipulla. Hän alitti toisena juoksijana 10 sekunnin haamurajan elektronisella ajanotolla juostessaan 9,98 Meksikon Guadalajarassa 11. elokuuta. Ensimmäisenä rajan oli alittanut Yhdysvaltain Jim Hines. Leonard myös osoitti vauhtikestävyytensä juoksemalla 200 metrillä vuoden nopeimman ajan 20,08. Samana vuonna Leonard juoksi ensimmäisessä yleisurheilun maailmancupissa pronssia Amerikan joukkueessa molemmilla pikamatkoilla. Leonard voitti myös opiskelijoiden MM-kilpailujen kultamitalin 100 metrillä myöhemmin samana vuonna.
Vuonna 1978 Leonard puolusti onnistuneesti kultamitaleitaan Keski-Amerikan ja Karibian kisoissa. Hän myös juoksi kesällä 200 metrillä oman ennätyksensä Varsovassa pysäyttäen kellot aikaan 20,06. Tulos oli myös kauden kärkiaika.
Vuoden 1979 Maailmancupissa Leonard juoksi kultaa 200 metrillä ja pikaviestissä ja sijoittui 100 metrillä toiseksi. Muita vuoden kohokohtia olivat Kuuban mestaruus sekä voitto Neuvostoliiton mestaruuskilpailujen 100 metrillä.
Vuoden 1980 Moskovan olympialaisissa Leonard hävisi 100 metrillä Iso-Britannian Allan Wellsille[3] ja sijoittui 200 metrillä neljänneksi ajalla 20,30 häviten pronssimitalin vain niukasti[4].
Vuoden 1980 jälkeen Leonard ei saavuttanut mainittavaa kansainvälistä menestystä. Leonard pitää edelleen hallussaan maansa ennätystä 100 metrillä ja on 200 metrillä listalla sijalla 2.
Ennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 100 m – 9,98 11. elokuuta 1977 Guadalajara
Meksiko - 200 m – 20,06 19. kesäkuuta 1978 Varsova
Puola
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Imre Matrahazi: Progression of IAAF World Records, s. 28. IAAF, 2011. (englanniksi)
- ↑ Montreal 1976: Olympiakirja. , 1976. ISBN 951-99090-6-0.
- ↑ Athletics at the 1980 Moskva Summer Games: Men's 100 metres (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Athletics at the 1980 Moskva Summer Games: Men's 200 metres (Arkistoitu – Internet Archive)
|
