Siikaisten kirkko
| Siikaisten kirkko | |
|---|---|
 |
|
| Sijainti | Siikainen |
| Koordinaatit | |
| Seurakunta | Siikaisten seurakunta |
| Rakentamisvuosi | 1888–1889 |
| Suunnittelija | Karl Viktor Reinius |
| Materiaali | Puu |
| Istumapaikkoja | 1 200 |
| Tyylisuunta | Uusgoottilaisuus |
 |
|
Siikaisten kirkko on vuosina 1888–1889[1] rakennettu päätytornillinen, puurakenteinen ja ristivarsin varustettu pitkäkirkko Siikaisissa.[2] Kirkko edustaa uusgoottilaista tyyliä.[2] Kirkon suunnitteli v.t. lääninarkkitehti K. V. Reinius ja rakennusmestarina toimi David Lönnroth.[1] Istumapaikkoja kirkossa on noin 1 200.[1] Kirkko on hautausmaan ympäröimä.[2]
Kirkontornin ylin kerros on muodoltaan kahdeksankulmainen. Rakennuksen alttaripäädyssä on sakaristo, joka on runkohuonetta matalampi. Kirkon räystäiden alla on koristeellisia konsoleita. Julkisivu on pystylistoitettu. Kirkon alttaritaulu Ristiinnaulittu on Ilmari Launiksen vuonna 1911 maalaama.[2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siikaisten edellinen kirkko paloi salaman iskettyä siihen. Nykyinen kirkko rakennettiin vuosina 1888–1889 vanhan kirkon paikalle puusta, joka saatiin pitäjän omista metsistä. Kirkon rakentaminen maksoi 68 000 silloista markkaa. Rahat saatiin lainalla sekä keräämällä maksu kaikilta ripillä käyneiltä. Kuluihin osallistuivat manttaaliosuutensa mukaan lisäksi myllyt, sahat sekä muut teollisuuslaitokset. Rakentamiseen joutuivat osallistumaan kaikki seurakunnan jäsenet yhdestä kolmeen päivän ajan.[1]
5. toukokuuta 1889 Merikarvian kirkkoherra J. A. Forss apunaan Siikaisten pitäjän kirkkoherra K. J. E. Blombergh ja Ahlaisten pastori Fr. A. Wirberg vihkivät kirkon. Vihkimistilaisuudessa oli paikalla suunnilleen 2 000 ihmistä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Siikaisten kirkko Siikaisten seurakunta. Arkistoitu 17.5.2014. Viitattu 20.11.2008.
- ↑ a b c d Kohde id:200521 Siikaisten kirkko Museovirasto. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 20.11.2008.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Siikaisten kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.